Pörssisäätiö

Torstai, 5. elokuuta, 2010

Jarmo Leppiniemi ostaa osakkeita pitääkseen

Asiasanat: Sijoittaminen, Tuotot, Tappiot, Jarmo Leppiniemi, Sijoittaja kertoo

Teksti: Satu Alavalkama

Vastavalmistunut kauppatieteen kandidaatti Jarmo Lepppiniemi osti vuonna 1972 ensimmäisellä palkallaan pörssiosakkeita, kuten Helsingin kauppakorkeakoulun laskentatoimen assistenteilla oli tapana.

Suhdanne oli loistava. Kun Leppiniemi pari vuotta myöhemmin kalusti ensimmäistä omaa asuntoa ja myi sijoituksiaan, rahaa riitti moneen hankintaan.

- Myöhemmin harmittelin, kun jouduin maksamaan verojakin. 70-luvulla voitot ynnättiin palkkoihin tuloverotuksessa, Leppiniemi kuvailee.

Vielä tuolloin osakkeet olivat paperiasiakirjoja, jotka ostettiin pankin konttorista.

- Lukitsin ne opiskelijaboksin kirjoituspöytään, sillä säilytys pankkiholvissa olisi maksanut, muistelee nyt Aalto-yliopiston liiketaloustieteen professorina työskentelevä Leppiniemi.

Ensimmäisen kerran Leppiniemi kuuli osakesäästämisestä äidiltään, joka hoiti Ahlaisten säästöpankkia Porin seudulla. Sijoittaminen oli puheenaiheena myös Kauppakorkeakoulun kuppilassa. Silloin suosituin tietolähde oli Kauppalehti, jonka sai tilata opiskelijahinnalla.

- Hain lehtiä ja markkinakatsauksia myös pankista. Ensimmäiset voitot osoittivat, että kannatti ostaa osakkeita, ja siispä jatkoin sijoittamista.

Nykyään malttia enemmän

Kun Leppiniemi aloitteli sijoittamista, osakevoitot olivat verovapaita, jos hankinnat myi vasta viiden vuoden kuluttua. Maltti ei mielellä kuitenkaan riittänyt moiseen, vaan sijoitukset tuli myytyä heti, kun arvonnousua oli sopivasti - rahantarve oli riittävä haaste.

- Nykyään ostan pitääkseni. Salkun koko on vaatimaton, mutta itselleni merkittävä.

- Valtaosa säästöistä on osakkeissa, poikkeuksen tekevät kaksi eläkerahastosidonnaista vakuutusta. Toisessa on Kaukoidän riskiä, kertoo Leppiniemi.

Professori ostaa suorina osakesijoituksina vain pohjoismaisia osakkeita, sillä niiden menestystä on selkeä seurata. Hän tavoittelee myös esimerkiksi Venäjän kasvulupauksia sinne laajenevien suomalaisyhtiöiden kautta.

- Hajautan sijoitukset useille toimialoille. Voittajia on vaikea tunnistaa etukäteen, häviäjiä sen sijaan huolellisuudella kylläkin - niitäkin pörssistä löytyy.

Yli-innostumisesta tappioita

Osta lisää -strategian jääräpäinen seuraaminen aiheutti Jarmo Leppiniemelle hänen sijoitusuransa muhkeimman tappion.

- Hankin Tampellaa ja oletin, että hyvä yhtiö selvittää rahoitusongelmansa. Kun osakkeen arvo putosi ostin lisää, jotta keskihinta tasoittuisi.

Vuonna 1991 yhtiö joutui Suomen Pankin haltuun, pilkottiin ja myytiin osina.

- Opin, että yhteen yhtiöön ei pidä ylisijoittaa. Mihinkään strategiaan ei pidä yli-innostua, Leppiniemi sanoo.

Leppiniemen parhaita sijoituksia ovat olleet Rauma-Repolan ohella muut 1970-luvun hankinnat kuten KOP, SYP ja Säteri. 1990-luvun laskusuhdanteen jälkeen hän on rahoittanut menestyksekkäästi myös tuttuja pieniä pörssinoteerattuja kasvuyrityksiä.

- Tällä hetkellä seurailen, koska pitkään puhuttu talousnousu alkaa tuntua. Eurooppaa hämmentävät yksittäisten EU-maiden pulmat, rahoitusmarkkinakriisi on suurin uhka hyvälle kehitykselle. Toisaalta on sitä jo opittu hallitsemaankin ja heikon euron vuoksi euroalueen ulkopuolelle menevä vienti vetää mukavasti.

- Maltillinen sijoittaja pärjää, hätäilijä voi hävitäkin. Venäläinen sananlasku sanoo: ”tyhmän eväät syödään ensin”, Leppiniemi muistuttaa.

Sijoittaja kertoo -sarjan kaikki osat >>