Arvopaperimarkkinoiden kehitys

Tiistai, 20. huhtikuuta, 2010

Mitä arvopapereista pitäisi tietää?

Sisältö

Asiasanat: Oppaat, Kouluttajalle, Opettajalle

Pörssitoiminnan historia

Helsingin Pörssi aloitti toimintansa vuonna 1912, mutta järjestäytynyt arvopaperikauppa oli alkanut Suomessa jo 1860-luvulla. Muualla maailmassa arvopaperikaupan perinteet ovat huomattavasti pidemmät. Lontoossa arvopapereilla käytiin kauppaa jo 1500-luvun loppupuolella. Maailman tunnetuin pörssi, New York Stock Exchange aloitti toimintansa vuonna 1792.

Kauppalaivojen varustamisella oli aikoinaan tärkeä merkitys osakemarkkinoiden kehitykselle. Siinä riskien ja tuottojen jakamisen edut tulevat hyvin konkreettisesti esiin. Kun laivoja lähetettiin matkaan uuden ajan alussa Euroopasta Aasiaan, sekä laivaa että lastia uhkasivat monet vaarat.

Onnistuneiden retkien tuotot olivat suuret, mutta laivan uppoaminen tai merirosvojen käsiin joutuminen oli usein katastrofi yhdelle kauppahuoneelle. Siksi kekseliäät kauppiaat ryhtyivät yhteistyöhön ja myivät osuuksia toistensa laivoihin. Samalla periaatteella nykyisiinkin osakeyhtiöihin myydään osuuksia eli osakkeita. Osakeyhtiö on edelleen hyvä yhtiömuoto riskien ja tuottojen jakamiseen.

Osakeyhtiöillä ja osakerahoituksella on ollut Suomenkin talouselämälle tärkeä merkitys. Kun teollisuusyritykset ja liikepankit keräsivät 1800-luvulla rahoitusta yrityksen perustamiseen tai laajentumiseen, osakepääoma oli mahdollista saada kokoon vain pienissä erissä. Näin myös riskit osakasta kohden jäivät pieneksi.

Arvopaperimarkkinoiden merkitys kasvaa

Suomen rahoitusmarkkinat olivat pitkään hyvin pankkikeskeiset. Kun säännöstelyä alettiin 1980-luvun puolivälistä lähtien asteittain purkaa ja pääoman liikkeitä vapauttaa, arvopaperimarkkinoiden kasvuedellytykset paranivat. Myös 1990-luvun lama ja pankkikriisi vauhdittivat kehitystä. Korkotulojen verovapauden poistaminen paransi arvopaperisijoitusten kilpailuasemaa talletuksiin verrattuna.

Arvopaperimarkkinat toimivat tärkeänä rahoituskanavana yrityksille. 2000-luvun ensimmäisinä vuosina yritykset eivät juuri ottaneet rahaa osakemarkkinoilta, koska lainarahoitusta oli saatavissa edullisesti kotimaisilta ja kansainvälisiltä pankeilta sekä joukkolainamarkkinoilta.

Tilanne muuttui finanssikriisin aikana, jolloin yhtiöt taas tarvitsivat lisää osakepääomaa ja lainarahoituksen saanti vaikeutui ja hinta kallistui. Kotimarkkinoiden ja kotimaisten sijoittajien merkitys osoittautui tärkeäksi.

Kuvio 1
Helsingin pörssiin tuli vuosituhannen vaihteessa useita uusia yhtiöitä, mutta sen jälkeen pörssiyhtiöiden määrä on vähentynyt. Osakevaihdon arvoon vaikuttavat kaupankäynnin vilkkaus ja kurssitason muutokset. Suomalaisten osakkeiden kauppaa on viime vuosina siirtynyt Helsingin pörssistä muille kauppapaikoille.

Pörssiyhtiöiden määrä kasvoi 1990-luvulla, muun muassa siitä syystä, että valtio toi pörssiin yhtiöitä. Vuosituhannen vaihteessa listautui paljon nuoria ja kasvavia yrityksiä. Sittemmin pörssiyhtiöiden määrä on vähentynyt, koska pörssistä on etenkin yrityskauppojen ja fuusioiden vuoksi poistunut enemmän yhtiöitä kuin sinne on tullut uusia.

Eläkeyhtiöt ja kotitaloudet ovat sijoittaneet paljon kotimaisiin pörssiyhtiöihin ja niistä on tullut merkittäviä yhtiöitten osakkeenomistajia. Varallisuuden kasvaessa yksityishenkilöiden sijoittaminen osakkeisiin ja sijoitusrahastoihin on lisääntynyt. Arvopaperisijoittamista on lisännyt myös koulutus- ja tulotason nousu.

Markkinat kansainvälistyvät

Ulkomaalaisten kiinnostus suomalaisiin osakkeisiin lähti toden teolla kasvamaan, kun ulkomaalaisomistus vapautui 1993. Kiinnostusta lisäsi myös Suomen liittyminen euroalueeseen, mikä poisti valuuttakurssiriskin monien maiden sijoittajilta. Suomalaiset pörssiyhtiöt ovat hyvin kansainvälisiä. Niiden liikevaihdosta valtaosa tulee vientikaupasta. Toimipaikoista, tuotannosta sekä henkilöstöstä suuri osa on maamme rajojen ulkopuolella. Useiden yhtiöiden omistuksestakin jopa enemmistö on ulkomaalaisilla.

Teknologian kehityksellä on ollut ratkaiseva merkitys arvopaperimarkkinoiden kansainvälistymiselle. Kaupankäynti ei ole enää sidottu aikaan eikä paikkaan. Internetin välityksellä on mahdollisuus hankkia ja välittää tietoa nopeasti ja edullisesti eri puolilta maailmaa. Kaupat on helppo toteuttaa sähköisesti maantieteellisestä etäisyydestä huolimatta.

Sijoittamisen kansainvälistymisen vuoksi monet pörssit ovat yhdistyneet suuremmiksi, kansalliset rajat ylittäviksi pörsseiksi. Finanssikeskukset ja pörssit kilpailevat johtoasemasta keskenään. Pörssille kilpailijoiksi on syntynyt myös niin sanottuja vaihtoehtoisia markkinapaikkoja. Ne houkuttelevat sijoittajia tekemään suurten ja vilkkaimmin vaihdettujen osakkeiden kaupan omissa kaupankäyntijärjestelmissään. Pienten ja keskisuurten yhtiöiden osakekaupasta sen sijaan suuri osa käydään kansallisissa pörsseissä.

Helsingin Pörssi on nykyisin osa NasdaqOMX -pörssiä, johon kuuluvat amerikkalaisen Nasdaqin lisäksi muiden muassa Kööpenhaminan, Tukholman, Islannin, Tallinnan, Riian ja Vilnan pörssit.

Yritysten ja sijoittamisen kansainvälistymisen vuoksi pörssikurssit kehittyvät maailmanlaajuisesti pitkälti samaan suuntaan, kuten Helsingin 25 eniten vaihdetun yhtiön (OMXH 25), euroalueen 50 suuryhtiön (DJ Euro Stoxx 50) sekä sadan yhdysvaltalaisen ja kansainvälisen suuryhtiön Nasdaq 100 -indeksit kertovat.

Kansainvälistyneillä markkinoilla kriisit leviävät nopeasti ympäri maailmaa. Muutaman viime vuoden aikana maailmaa on koetellut pahin taloudellinen kriisi sitten 1930-luvun. Kriisin syntyyn vaikutti mm. se, että rahaa oli maailmalla runsaasti tarjolla, mikä pudotti korkotason matalaksi. Tästä seurasi epäterve velkaantuminen, kulutuksen ja investointien liiallinen kasvu.

Rahan runsas tarjonta nosti muiden muassa asuntojen ja osakkeiden hintoja. Kun korkotuotot olivat alhaiset, sijoittajat etsivät riskipitoisempia uusia sijoituskohteita parantaakseen tuottoja. Tarkoitukseen kehitettiin innovatiivisia sijoitustuotteita, kuten arvopaperistettuja asuntoluottoja. USA:ssa asuntolainoja oli myönnetty henkilöille, jotka eivät pystyneet niitä hoitamaan. Asuntolainoja paketoitiin yhteen ja myytiin edelleen eri puolille maailmaa pieniriskisinä sijoituksina.

Vuonna 2007 USA:n asuntolainamarkkinoilla alkoi niin sanottu subprime-kriisi, kun asuntojen hintojen lasku alkoi ja selvisi, etteivät lainanottajat selviä veloistaan. Kriisi levisi maailmanlaajuisesti ensin luottomarkkinoille ja sen jälkeen osake- ja pankkimarkkinoille, jolloin alettiin puhua finanssikriisistä.

Valtiot ja keskuspankit joutuivat tukemaan pankkeja massiivisesti, jotta rahoitusmarkkinoiden romahdus saatiin estetyksi ja vahinkoja pienennettyä. Finanssialan yritysten konkurssien ja konkurssiriskien seurauksena pankit lakkasivat joksikin aikaa luottamasta toisiinsa, mikä johti suuriin ongelmiin pankki- ja arvopaperimarkkinoilla. Finanssikriisi muuttui talouskriisiksi ja globaaliksi taantumaksi vuoden 2008 loppupuolella. Kriisin seurauksena markkinoiden ja finanssialan yritysten sääntelyä ja valvontaa ryhdyttiin tiukentamaan.

Euroopan unionin tavoitteena on lisätä sijoittamista yli rajojen ja saada markkinat toimimaan yhtenäisinä. EU:ssa on tämän vuoksi harmonisoitu pörssiyhtiöiden velvollisuuksia, sijoittajansuojaa ja sijoituspalvelujen tarjoamista koskevaa lainsäädäntöä. Sijoitus- ja säästämispalvelujen tarjonta yli rajojen onkin lisääntynyt.

Eurooppalaiset korkomarkkinat toimivat melko hyvin yhtenäisenä alueena ja euribor-korot ovat olleet käytössä jo pitkään.

Säästämistavat monipuolistuvat.

Suomalaiset kotitaloudet ovat viime vuosina vaurastuneet selvästi. Tilastokeskus on julkaissut varallisuustutkimuksen viimeksi 2004. Sen mukaan varallisuutta oli keskimäärin 147 500 euroa kotitaloutta kohden. Arvo on todennäköisesti kasvanut edelleen, koska asuntojen ja arvopapereiden arvot ovat nousseet. Vakituisiin, vapaa-ajan asuntoihin sekä sijoitusasuntoihin on sijoitettu keskimäärin kolme neljäsosaa kaikista varoista. Loput varoista on rahoitusvarallisuutta: talletuksia, pörssiosakkeita, sijoitusrahastojen osuuksia ja vakuutussäästöjä, joiden määrä on myös lisääntynyt.

Kuvio 4
Kotitalouksien varallisuudesta valtaosa on kiinteää omaisuutta. Rahavarallisuuden määrä on kuitenkin kasvamassa.

Pitkäaikaisia säästöjä sijoitetaan entistä enemmän suoraan arvopapereihin. Runsaat 770 000 suomalaista omisti osakkeita 2009 lopussa. Sijoitusrahasto-osuuden omistajia arvioidaan olevan 800 000. Jonkinlaisia arvopaperisijoituksia on puolella suomalaisista kotitalouksista.

Kotitalouksien säästämisen edellytykset ovat parantuneet. Aikaisemmin arvopapereihin alettiin yleensä säästää vasta, kun asunto- ja muut lainat oli maksettu. Asuntoluottojen maksuaikojen pidentyminen on tehnyt mahdolliseksi alkaa sijoittaa, vaikka on vielä velkaa. Perintöjen koot ovat kasvamassa ja perittyä varallisuutta sijoitetaan usein arvopapereihin. Myös koulutustason nousu lisää arvopaperisäästämistä.

Säästäminen vanhuuden varalle on lisääntynyt, koska keskustelu eläkeläisten määrän kasvusta on saanut monet huolestumaan eläketurvan riittävyydestä sekä sosiaaliturvan kattavuudesta tulevaisuudessa. Säästäminen verotuettuihin eläkevakuutuksiin on suosittua ja vuonna 2010 tuli tarjolle pitkäaikaiseen säästämiseen uusi tuote, ps-tili, jota myös tuetaan veroeduin.