Osakeyhtiön rahoitus

Tiistai, 20. huhtikuuta, 2010

Mitä arvopapereista pitäisi tietää?

Sisältö

Asiasanat: Oppaat, Kouluttajalle, Opettajalle

Yhtiö tarvitsee pääomaa

Yrityksen perustaminen ja kehittäminen vaativat usein runsaasti pääomaa, etenkin jos yrityksellä on halu kasvaa ja kansainvälistyä. Yrittäjien omat varat eivät usein riitä, vaan elinkaarensa aikana yritykset joutuvat hankkimaan rahoitusta eri tavoin.

Yritystoiminnan alkuvaiheessa riskit ovat suuret, joten harvat yksityiset rahoittajat uskaltavat sijoittaa yhtiöön. Jos omat ja lähipiirin rahat eivät riitä, rahoitusta hankitaan usein julkisista rahoituslähteistä. Pankkien riskinottomahdollisuudet ja -halutkin ovat rajalliset ja siksi luoton saamiseksi on oltava vakuuksia, joita yrityksillä ei aina ole.

Rahoitusmarkkinoilla toimii myös riskinottoon valmiita pääomasijoittajia, jotka saattavat rahoittaa yhtiötä 5-10 vuotta. Sen jälkeen ne haluavat irtautua sijoituksesta joko myymällä omistusosuutensa takaisin yrittäjälle, toiselle yritykselle tai listaamalla sen pörssiin. Listautuminen pörssiin on mahdollista, kun yhtiö on vakiinnuttanut toimintansa. Listautunut yhtiö voi hankkia rahoitusta arvopaperimarkkinoilta.

Yhtiö rahoittaa toimintaansa sisäisellä ja ulkoisella rahoituksella. Sisäistä rahoitusta on yhtiön tulorahoitus eli sen toiminnasta tai tuotteista tuleva rahoitus. Se ei useinkaan riitä investointien ja kasvun rahoittamiseen, vaan siihen yhtiö tarvitsee lisäksi ulkoista rahoitusta, jota yhtiö voi hankkia korottamalla osakepääomaansa ja ottamalla velkaa.

Osakepääoma

Osakeyhtiö voi ottaa rahoitusta myymällä sijoittajille yhtiöstä osuuksia eli osakkeita, jolloin näistä tulee yhtiön omistajia. Yhtiön osakkeiden yhteisarvo muodostaa sen osakepääoman. Kaikki osakkeet ovat keskenään samanarvoisia.

Osakkeenomistaja saa oikeuden osinkoon sekä yleensä etuoikeuden merkitä uusia osakkeita, kun yhtiö korottaa osakepääomaa. Korottaessaan osakepääomaa yhtiö laskee liikkeeseen uusia osakkeita. Osakeanteja toteutetaan usein niin sanottuina suunnattuina anteina, jolloin poiketaan omistajien etuoikeudesta merkitä uusia osakkeita. Silloin anti suunnataan joko yleisesti yleisölle tai tietyille tahoille, esimerkiksi yrityskaupassa myyjälle. Osakkeenomistajalla on lisäksi oikeus osallistua päätöksentekoon yhtiökokouksessa.

Osakkeenomistajien taloudellinen riski rajoittuu vain sijoitettuihin varoihin siinäkin tapauksessa, että yhtiö menisi konkurssiin.

Lainoista yhtiö maksaa korkoa ja osakepääomasta osinkoa. Osinkoja yhtiö voi maksaa vain, jos sillä on mahdollisuus voitonjakoon. Kilpailukykyisen osingon maksaminen on kuitenkin pidemmän päälle yhtiölle tärkeää. Sijoittajan näkökulmasta osinkotuoton ja arvonnousun on pitkällä tähtäimellä ylitettävä korkotuotto, koska osakeomistukseen liittyy suurempi riski kuin korkosijoitukseen.

Osakeyhtiön omistusmuutokset ovat joustavia. Osakkeenomistaja pääsee eroon omistuksestaan myymällä osakkeensa toiselle sijoittajalle, ja osakepääoma pysyy yhtiön käytössä. Yhtiöt voivat käyttää omia osakkeitaan myös yritysoston maksamisessa. Osakkeen kauppahinta perustuu sijoittajien käsitykseen yhtiön arvosta. Jos yhtiö on jo pörssissä, hinta perustuu pörssikurssiin.

Osakepääoma ja yhtiöön jakamatta jätetyt voitot ovat yhtiön omaa pääomaa. Yhtiön vakavaraisuutta mitataan omien varojen suhteella kaikkien yhtiön käytössä olevien omien ja lainattujen varojen määrään eli taseen loppusummaan. Rahalaitokset pitävät huonoa vakavaraisuutta eli velkaantuneisuutta riskitekijänä, joka vaikeuttaa luotonsaantia ja nostaa luottojen korkoja. Pankkilainan edellytyksenä onkin yleensä, että yhtiöllä on riittävästi omia varoja. Ks. tilinpäätöksestä ja tunnusluvuista enemmän osiossa Mitä tunnusluvut kertovat.