Arvopaperit säästökohteena

Tiistai, 20. huhtikuuta, 2010

Mitä arvopapereista pitäisi tietää?

Sisältö

Asiasanat: Oppaat, Kouluttajalle, Opettajalle

Suomalaisten kotitalouksien vaurastuminen on johtanut siihen, että yhä useammat miettivät säästöjensä sijoittamista ja omaisuutensa koostumusta suunnitelmallisesti. Säästökohteiden valinnassa on tärkeää arvioida todennäköistä sijoitusaikaa, koska se vaikuttaa sekä kohteen valintaan että riskinottomahdollisuuksiin. Varojen jakaminen ominaisuuksiltaan erilaisiin sijoituskohteisiin on hyvä keino tavoitella taloudellista turvallisuutta.

Säästämistavan valinnan tavoitteena voi olla pitkäaikaisten säästöjen ostovoiman suojaaminen, esimerkiksi kun säästetään eläkeiän tarpeisiin. Hyvä on olla varautunut myös siihen, että rahaa voi tarvittaessa nopeasti irrottaa yllättäviin menoihin eli säästöjen likviditeettiin. Suunnitelmallinen säästäjä pohtii myös riskejä ja niiden hallitsemista. Kohteiden valinnassa kannattaa aina kiinnittää huomiota myös tuottoon ja kustannuksiin.

Kotitalouksien sijoituskohteet jaetaan raha- eli finanssisijoituksiin ja reaalisijoituksiin. Finanssisijoituksia ovat osakkeet, sijoitusrahastot, vakuutukset ja talletukset sekä joukkolainat. Reaalisijoituksia taas ovat esimerkiksi asunnot, kiinteistöt ja metsä.

Arvopaperisijoitusten päävaihtoehdot ovat korkosijoitukset ja osakesijoitukset. Nykyisin on tarjolla paljon sijoitustuotteita, joiden osina on erilaisia arvopapereita. Niiden ymmärtämiseksi on hyvä tutustua ensin perusvaihtoehtoihin, joista tuotteita on kehitetty.

Osakkeet, joukkolainat ja sijoitusrahasto-osuudet ovat likvidejä arvopapereita. Osakesijoituksen tuottoa ei tiedä etukäteen, joten se on aina riskisijoitus, samoin kuin kaikki sijoitustuotteet, jotka sisältävät osakkeita. Pitkä sijoitusaika tasoittaa osakkeiden riskiä ja lisää tuottomahdollisuuksia.

Talletukset voivat olla joko likvidejä tai määräaikana erääntyviä. Sijoitus- ja eläkevakuutukset ovat epälikvidejä sijoituksia.
Sijoittamisessa riski ja tuotto kulkevat käsi kädessä. Mitä suurempia tuottoja tavoittelee, sitä suurempia riskejä joutuu ottamaan.

Kuvio 6
Osakkeiden tuotto ylittää pitkällä aikavälillä selvästi korkosijoitusten tuoton, vaikka osakkeiden arvot vaihtelevat välillä rajustikin. OMXHCAP-indeksi kuvaa Helsingin pörssin kurssikehitystä. Osakkeiden tuotossa on mukana sekä osingot että arvonnousu. Valtion viitelainaindeksi kertoo pitkien ja rahamarkkinaindeksi lyhytaikaisten korkosijoitusten tuotosta.

Korkosijoitukset

Korkosijoituksissa on sopivia kohteita kaikille säästäjille joko ainoiksi sijoituksiksi tai osaksi sijoitusvarallisuutta. Korkosijoitusten päävaihtoehdot ovat talletukset, korkorahastot ja joukkolainat.

Pankkitalletuksista ja pankkien takaamista perinteisistä joukkolainoista sijoittaja saa yleensä takaisin sijoittamansa määrän ja usein koronkin tietää etukäteen. Suomalaisissa pankeissa talletusten takaisinmaksu konkurssitilanteessa taataan 50 000 euroon saakka.

Inflaatio heikentää talletuksen ja joukkolainasijoituksen ostovoimaa ja saattaa pitkäaikaisessa sijoituksessa syödä koko korkotuoton ja osan pääomastakin.

Joukkolainoja laskevat liikkeeseen yritykset, valtio, kunnat ja muut yhteisöt. Joukkolainasta myydään eri kokoisina osina. Laina-ajat vaihtelevat yleensä kolmesta vuodesta ylöspäin. Joukkolaina maksetaan takaisin vuosittain lyhennyksinä tai kerralla laina-ajan päättyessä. Korot maksetaan tavallisesti kerran vuodessa. Useimmilla joukkolainoilla käydään laina-aikana kauppaa.

Joukkolainoista on kehitetty myös monenlaisia tuotteita, joiden tuotot riippuvat jostakin muusta kuin korkotasosta, esimerkiksi indeksilainoja, joiden tuotto on sidottu johonkin osakeindeksiin.

Joukkolainoissa on sekä turvallisia että riskipitoisia sijoituskohteita. Korkojen ja sijoitetun pääoman takaisinmaksuun liittyvää epävarmuutta kutsutaan luottoriskiksi. Korkotason muutosten vaikutusta sijoituksen tuottoon sanotaan korkoriskiksi.

Joukkolainan korko on yleensä parempi kuin pankkitalletusten. Alhaisinta korkoa maksetaan valtion obligaatioista, koska niitä pidetään lähes riskittöminä. Suurimmat korot taas maksetaan vakuudettomista joukkolainoista, joihin siis liittyy luottoriski. Mitä enemmän riskiä lainan takaisinmaksuun liittyy, sitä enemmän liikkeeseenlaskijan on maksettava korkoa. Sijoittajan kannalta muita lainoja korkeampi korko on korvausta riskinotosta.

Joukkolainojen luottoriskin arvioimiseksi on kehitetty luottoluokitus eli niin sanottu reittaus. Se on luokittajan arvio sijoittajan riskistä jäädä ilman korkoja ja kuoletuksia. Tunnettuja luokitusten antajia ovat Moody´s ja Standard & Poor´s, jotka luokittelevat niin yrityksiä, valtioita kuin yksittäisiä arvopapereitakin. Mitä paremman luokituksen yhtiö saa, sen edullisemmalla korolla se saa rahoitusta joukkolainoilla ja päinvastoin.

Joukkolainan liikkeeseenlaskuhintaa kutsutaan emissiokurssiksi ja sille luvattua korkoa nimelliskoroksi tai kuponkikoroksi. Koron saajan todellinen tuotto eli efektiivinen korko riippuu siitä, miten paljon hän lainasta maksaa. Kurssi ilmoitetaan prosenteissa niin, että kuponkikoron tuottava nimellisarvo tai -kurssi on 100.

Sijoittajan tuotto muodostuu korosta ja mahdollisesta myyntivoitosta tai -tappiosta. Jos joukkolainan pitää koko laina-ajan, rahansa saa takaisin nimellisarvon mukaisesti, ellei liikkeeseenlaskija ole tehnyt konkurssia. Laina-aikana joukkolainan arvo määräytyy markkinoilla.

Joukkolainan arvo vaihtelee korkotason mukaan, koska sijoittaja haluaa siitä yhtä hyvän tuoton kuin on saatavissa juuri liikkeeseen laskettavista velkakirjoista. Kun kuponkikorko on kiinteä, on velkakirjan arvon muututtava markkinakorkojen mukaan. Kun korot nousevat, velkakirjan arvon on siis laskettava ja vastaavasti kun korot laskevat, velkakirjan arvon on noustava. Kaupantekokurssi asettuu sellaiseksi, että uusi omistaja saa yhtä suuren koron kuin uusista vastaavista lainoista on saatavissa.

Euroalueen valtion lainojen keskimääräinen tuotto vuosina 1993-2009 oli alle 6 % ja rahamarkkinoiden tuotto vajaat 4 %.

Korkosijoituksista enemmän oppaassa Sijoittajan korko-opas.

Osakkeet

Osakesijoitukset ovat houkuttelevia, koska ne onnistuessaan tarjoavat parhaan tuoton. Osakesijoittajan on kuitenkin hyväksyttävä riski, että osakekurssit vaihtelevat. Sijoitus voi olla välillä voitolla välillä tappiolla.

Koska sijoittajalla on valittavana riskittömiä ja riskillisiä sijoituskohteita, rationaalinen sijoittaja valitsee riskillisen vain, jos voi olettaa saavansa riskinotosta korvauksen. Niinpä sijoittajan tuottovaatimus osakesijoituksille on suurempi kuin parhaan riskittömän korkosijoituksen eli valtion obligaation tuotto. Lisätuottoa kutsutaan riskilisäksi eli riskipreemioksi, jonka arvioidaan Suomessa olevan noin viisi prosenttiyksikköä.

Osakesijoituksen riski merkitsee epävarmuutta tuoton suuruudesta eli toisaalta hyvän tuoton mahdollisuutta ja toisaalta tappion uhkaa. Parhaimmillaan osakkeen arvo voi moninkertaistua sijoitusaikana. Pahimmassa tapauksessa yhtiö menee konkurssiin, jolloin sijoittaja menettää osakkeisiin sijoittamansa varat. Pörssiyhtiöiden konkurssit ovat kuitenkin olleet harvinaisia.

Yhtiön oman menestyksen vaikutusta osakkeen arvoon kutsutaan yritysriskiksi. Yleisen taloudellisen kehityksen ja osakekurssien kehityssuunnan vaikutusta taas kutsutaan markkinariskiksi. Se ilmenee esimerkiksi niin, että kun kurssit ovat nousussa, lähes kaikkien osakkeiden kurssit nousevat, ja laskuvaiheessa vastaavasti kaikki kurssit yleensä laskevat.

Vaikka useimmat mieltävät riskin vain tappion vaaraksi, rahoitusteoriassa kaikkia epävarmuuksia pidetään riskeinä, joita mitataan monilla eri mittareilla. Eniten käytetään volatiliteettia eli tuottojen keskihajontaa, joka kertoo, kuinka paljon jonkin aikajakson tuotto vaihtelee vastaavan jakson pitkäaikaisesta keskiarvotuotosta. Mitä korkeampi volatiliteettiprosentti, sen suuremmat ovat tuottojen vaihtelut eli riski.

Osakkeitten tuotto tulee osingoista ja arvonnoususta. Yhtiöt jakavat osakkeenomistajilleen osan voitoistaan osinkoina ja jättävät osan yhtiön käyttöön. Osingonjako on mahdollista vain, jos yhtiö on tuottanut voittoa tai jos se ei ole edellisinä vuosina jakanut kaikkia voittojaan. Osakkeen arvonnousu toteutuu myyntivoittona. Juuri arvonnousun ansiosta pitkäaikaiset osakesijoitukset ovat tarjonneet inflaatiosuojan ja päihittäneet selvästi muiden sijoitusvaihtoehtojen tuotot.

Suomen osakemarkkinat ovat pörssin perustamisesta lähtien, vuosina 1912-2007 tuottaneet reaalisesti keskimäärin 10 % vuodessa. Tuotossa on mukana sekä arvonnousu että osinko. Tuotto on ollut samalla tasolla myös vuosina 1993-2009.

Osakkeet voivat olla erilajisia, jolloin puhutaan osakesarjoista. Kantaosakkeisiin liittyy usein suurempi äänivalta kuin muihin osakkeisiin. Etuoikeutetuilla osakkeilla puolestaan on usein etuoikeus osinkoon ennen muita osakkeita. Yhtiöt erottelevat osakesarjoja erilaisin tunnuksin, kirjaimin ja numeroin. Koska tunnukset eivät ole johdonmukaisia, erot on selvitettävä erikseen.

Osakkeista kertoo enemmän Pörssisäätiön Osakeopas.

Sijoitusrahastot

Suorien korko- ja osakesijoitusten vaihtoehtoja ovat sijoitusrahasto-osuudet. Ne sopivat etenkin pienehköjä määriä sijoittaville sekä niille, joilla ei ole aikaa, halua tai taitoa seurata itse sijoitusmarkkinoiden tapahtumia. Sijoitusrahasto on hyvä vaihtoehto myös silloin, kun sijoittaa sellaisille markkinoille, joita ei itse tunne.

Sijoitusrahasto toimii niin, että rahastoyhtiö kokoaa sijoittajien varoja sijoitettavaksi useisiin eri arvopapereihin, jotka yhdessä muodostavat sijoitusrahaston. Rahasto jakaantuu keskenään yhtä suuriksi rahasto-osuuksiksi. Rahastoon sijoittaneet omistavat sen arvopaperit yhdessä. Sijoituksista päättää ja varoja hoitaa rahastoyhtiö, joka voi hallinnoida useita sijoitusrahastoja.

Sijoitusrahastolla on Finanssivalvonnan vahvistamat säännöt, joista selviää, minkä tyyppinen sijoitusrahasto on kyseessä ja millaista sijoituspolitiikkaa se harjoittaa. Rahasto hoitaa varoja ammattimaisesti, ja se voi hyödyntää kurssi- ja korkomuutoksia nopeasti ja usein pienemmin kustannuksin kuin yksityinen sijoittaja.

Sijoituskohteiden mukaan sijoitusrahastot jaotellaan: osakerahastoihin, yhdistelmärahastoihin ja korkorahastoihin. Yhdistelmärahasto sijoittaa sekä osakkeisiin että korkokohteisiin. Lisäksi on olemassa rahastoja, jotka sijoittavat esimerkiksi jonkin osakeindeksin mukaan, kuten indeksirahastot sekä hedge fund-rahastoja, jotka ottavat muita rahastoja suurempia riskejä kasvattaakseen tuottojaan.

Voitonjaon perusteella sijoitusrahastot jaetaan kasvurahastoihin ja tuottorahastoihin. Kasvurahastot eivät jaa vuosittain voittojaan, vaan lisäävät ne osuuden arvoon. Tuottorahastot taas jakavat vuosittain tuotto-osuuden. Samassa rahastossa voi olla sekä kasvu- että tuotto-osuuksia.

Sijoitusrahaston arvonnousu perustuu rahaston sijoitusten tuottoihin eli korkoihin, osinkoihin ja arvonnousuihin. Yksittäisen rahaston tuottoon vaikuttaa merkittävästi rahastotyyppi. Korkorahastojen tuotto riippuu korkotason liikkeistä ja osakerahaston tuotto osakemarkkinoiden kehityksestä. Sijoittajan saa tuottoa mahdollisesta myyntivoitosta ja vuotuisesta tuotto-osuudesta (tuottorahasto).

Sijoitusrahasto-osuuden omistajalle aiheutuu kuluja osuuden hankinnasta, lunastuksesta sekä mahdollisesti myös säilyttämisestä. Lisäksi rahastoyhtiö veloittaa sijoitusrahastolta hallintopalkkion, joka vähentää osuuden tuottoa, vaikka sitä ei veloiteta erikseen.

Useimpia sijoitusrahasto-osuuksia voi ostaa eli merkitä ja myydä eli lunastaa rahastoyhtiöistä kaiken aikaa. Osuuden hinta saadaan jakamalla rahaston varallisuuden sen hetkinen arvo osuuksien määrällä.

Sijoitusrahastoista enemmän Sijoitusrahasto-oppaassa.

Pääomatulojen verotus

Sijoitusten tuottoja, kuten osinkoja, korkoja, sijoitusrahastojen maksamia vuotuisia tuottoja ja myyntivoittoja verotetaan niin sanottuina pääomatuloina. Vuonna 2010 pääomatulojen vero on 28 %.

Verotuksesta enemmän Sijoittajan vero-oppaassa.