Pörssisäätiö

Sunnuntai, 1. lokakuuta, 2000

Mitä tunnusluvut kertovat?

Asiasanat: Sijoittaminen, Tunnusluvut, Kouluttajalle, Opettajalle

Sijoituspäätöksen tekemistä voi helpottaa seuraamalla erilaisia tunnuslukuja ja riskimittareita. Sijoittajan kannalta tärkeimmät arvostusmittarit ovat P/E, osinkotuotto ja hinta/tasearvo. Riskimittareista puolestaan volatiliteetti ja beta. Hankenin professori Anders Löflund kertoo haastattelussa erilaisista mittareista ja siitä, miten niitä pitäisi tulkita.

Mitkä ovat tärkeimmät tunnusluvut sijoittajalle?

Kolme tärkeintä arvostusmittaria ovat P/E (price / earnings per share) eli hinta jaettuna osakekohtaisella tuloksella, osinkotuotto eli yrityksen maksama osinko jaettuna päivän kurssilla ja hinta / tasearvo eli osakkeen kurssi jaettuna kirjanpidollisella osakepääomalla per osake.

Esimerkiksi P/E pyrkii olemaan eräänlainen yleisluku ja siihen sisältyy markkinahinnan kautta taustalla olevat yhtiön kasvunäkymät riskeineen ja mahdollisuuksineen. Yhtiön kasvunäkymät perustuvat odotuksiin toimialan kasvusta, yrityksen markkinaosuuden kehityksestä sekä muun muassa katteiden ja oman pääoman tuoton tasojen kehityksestä.

Mitä tunnusluvut kertovat?

Arvostusmittareissa tarkkaillaan yleensä hintaa jaettuna voitolla, osingolla tai tasearvolla. Eli maksettu hinta suhteutetaan johonkin yrityksen n.s. fundamenttitekijään.

Niillä voidaan tarkkailla sitä, mikä tulee olemaan saatu hyöty suhteutettuna osakkeesta maksettuun hintaan. Hyöty tulee viime kädessä osinkovirtana, mistä epäsuorana osoituksena toimii vaikkapa osakekohtaisen voiton taso tai sijoitetun oman pääoman määrä. P/E ja hinta/tasearvo kertovat osakkeen suhteellisesta edullisuudesta tai kasvunäkymien laadusta. Korkea arvo heijastaa markkinoiden vahvaa uskoa yhtiön tulevaisuuden kasvuun - tai sitten kielii yliarvostetusta osakkeesta. Osinkotuotto heijastaa paitsi arvostustasoa myös osaltaan nettotuotto-odotuksia, sillä suomalaiset yksityiset sijoittajathan eivät maksa (henkilö)veroja suomalaisten yhtiöiden maksamista osingoista. Joissain tapauksissa osinkotuotto onkin tänä päivänä erittäin kilpailukykyinen verojenjälkeiseen korkotuottoon verrattuna.

Tunnuslukujen toinen hyödyllinen käyttötarkoitus on erilaisten yritysten luokittelu. Arvostusmittarit muodostavat perinteisen toimialajaottelun lisäksi erilaisia osakeluokkia, joiden mukaan sijoittaja voi tarkistaa onko salkussa tarpeeksi erilaisia osakkeita, jotta hajautus toimisi tehokkaasti. Esimerkiksi korkea osinkotuotto voi kertoa vakaan kannattavasta yhtiöstä, jolla ei ole huikeita kasvunäkymiä. Alhainen P/E- tai hinta/tasearvo voi kieliä yrityksen ja toimialan heikosta kasvupotentiaalista tai vaikkapa syklisistä riskitekijöistä. Lisäksi osakkeiden markkina-arvo eli ”yrityksen koko” on usein käytetty luokittelukriteeri sijoittamisessa. Pitkällä aikavälillä parasta riskeihin suhteutettua tuottoa ovat yleensä antaneet tasapainoiset salkut, jossa minkään arvostusmittarin mukaisia osakeluokkia ei ole unohdettu. Jos salkussa on sekä pieniä että suuria koti- ja ulkomaisia osakkeita tasaisilla painotuksilla eri toimialoilta jaettuna edelleen sekä alhaisen että korkean P/E-, hinta/tasearvon ja osinkotuoton mukaan kasvu- ja arvoyhtiöihin, voi salkkuaan pitää erittäin hyvin hajautettuna. Vähempikin riittää hyvään alkuun, jos sijoitettavat summat eivät ole kovin suuria. Rahastoihin sijoitettaessa saa automaattisesti hyvän hajautuksen rahoilleen.

Kuinka usein tunnuslukujen muuttumista kannattaa seurata?

Tunnusluvut muuttuvat jatkuvasti etenkin hintojen heittelehtiessä voimakkaasti. Rauhallisemman kurssikehityksen yhtiöissä ne saattavat pysyä melko samanlaisina pitkäänkin. Kasvuyhtiöissä, joiden kurssi kuukaudessa voi puolittuakin, vastaavasti tunnusluvutkin puolittuvat (tai osinkotuotto tuplaantuu). Kasvuyhtiöiden P/E- tai hinta/tasearvolukuja onkin tämän vuoksi erittäin hankala vertailla keskenään - edes samalla toimialalla. Joka aktiivisesti haluaa ottaa näkemystä yhtiöiden arvostuksista, tulee muodostaa oma perusteltu käsitys yrityksen käyvästä P/E- tai muusta tunnusluvusta, verrata sitä markkinoiden viimeisimpään vastaavaan lukuun, ja tehdä kauppa nopeasti ennen kuin muut huomaavat väärinhinnoittelun. Pidemmän horisontin rauhallisempi salkkusijoittaja käyttänee tunnuslukuja enimmäkseen ryhmittelyyn, jolloin muutama vilkaisu tasoihin vuodessa riittää.

Mitä osakkeen hinnan vaihtelusta voi päätellä?

Aiempi, esim. viimeisen 12 kuukauden hintakehitys, tai päivän kurssi verrattuna vuoden korkeimpaan tai alhaisimpaan arvoon kertoo luonnollisesti myös nykyisestä arvostustasosta. On havaittu taipumusta, että yritykset, joiden kurssikehitys on ollut nouseva n. viimeisen vuoden sisällä, yleensä jatkavat nousuaan vielä jonkin aikaa, kun taas laskijat laskevat edelleen. Hyväksi aikamittariksi on osoittautunut noin 9-12 kuukautta. Toisaalta pidempää menneisyyttä tarkasteltaessa voikin käydä päinvastoin: aiemmat luuseriosakkeet korjaavat vahvasti takaisin ylös ja päinvastoin. Hinnan vahva vaihtelevuus kertoo ylipäätään osakkeen korkeasta riskistä - siitä, että trendit nopeasti voivat kääntyä päinvastaisiksi.

Kannattaako ostaa ”savupiipputeollisuutta” vai teknologiaosakkeita?

Hyväksi lyhyen aikavälin aktiiviseksi kaupankäyntistrategiaksi on ainakin Yhdysvalloissa aiemmin osoittautunut sellaisten osakkeiden ostaminen, joiden viimeisen vuoden aikainen kurssikehitys on ollut hyvä, mutta joiden arvostusmittarit ovat edelleen alhaisia. Vastaavasti pitäisi heikosti kehittyneet korkeasti arvostetut osakkeet karsia salkusta. Strategiaa tulisi päivittää usein. Suomessa markkina-arvostuksen huipulla ovat nyt teknologiayritykset ja perinteinen savupiipputeollisuus kärvistelee listan alapäässä. Suomessa tilanne on nyt jopa hieman liian kärjistynyt, jos ottaa huomioon monien savupiippuyritysten tuloskunnon. Muiden kuin teknologiaosakkeiden tarinoita eivät sijoittajat viime vuosina juuri ole jaksaneet kuunnella. Jollain aikavälillä olettaisi tilanteen kuitenkin tasaantuvan. Valtavan suuri vaikutus on myös sillä, kiinnostaako osake ylipäätään ulkomaisia sijoittajia.

Onko hyvä yhtiö aina hyvä sijoitus?

Sijoituspäätöstä tehdessä kannattaa pitää erillään se mikä on hyvä yhtiö ja mikä on hyvä sijoitus. Hyvä yhtiö voi olla liian kallis ostos. Koska yritys on markkinajohtaja ja jakaa hyviä tuottoja, niin on varsin todennäköistä, että muutkin sijoittajat ostavat juuri tätä firmaa ja kurssi on muodostunut korkeaksi. Sijoittajat tavallaan yli-innostuvat jostakin yhdestä yrityksestä, jolloin hinta voi karata pilviin. Viimeisenä mukaan tulleet saavat samalla rahalla vain murto-osan osakkeita verrattuna ajoissa mukaan tulleisiin.

Miten tunnuslukuja pitäisi tulkita?

Tunnuslukujen tulkinnassa on kaksi eri koulukuntaa. Jos esimerkiksi P/E-luku on 10 tai 100, niin mitä se kertoo? Toisen mukaan hinta on aina oikea, eikä kertoimen korkeudella ole väliä. Jos se on korkea (100), niin se tulkitaan siten, että osakkeesta kannattaakin maksaa paljon, sillä yritys on niin vahva. Mikäli tunnusluku on puolestaan alhainen (10), niin silloin kyseessä on riskibisnes, jossa kasvunäkymät eivät ole niin suuria, ja osakkeet ovat siksi edullisia. Toinen teoria on, että hinta on luvun mukaan väärä: alhainen luku on hyvä ostokohde ja korkea luku hyvä myyntikohde. Mikä taso sitten minkäkin tyyppisellä yhtiöllä on ”korkea” tai ”alhainen”, on erittäin hankala määrittää, varsinkin jos ei pörssilistalta löydy hyvin samankaltaista vertailuyhtiötä.

Tunnuslukuja pitää siis tulkita sen mukaan haluaako ostaa hyviä yhtiöitä kalliilla vai huonoja yhtiöitä halvalla. Siitä ei kuitenkaan voi vielä päätellä onko sijoitus hyvä vai huono pitkällä aikavälillä. Tunnusluvuista ei voi vetää suoria johtopäätöksiä.

Sijoittajalla pitäisi olla jonkinlainen käsitys siitä, mikä on liian alhainen tai korkea tunnusluku. Jos yrityksen P/E-luku on 70, niin silloin pitää hankkia tietoa siitä onko tämä luku sellainen kuin sen pitääkin. Jos oma perusteltu käsitys on se, että luvun pitäisi olla 10, niin silloin se kannattaa myydä nopeasti. Tiedon hankkiminen ja vertailujen tekeminen ovat tunnuslukujen käytön hankalia puolia yksityissijoittajan kannalta. On varmaan jännittävämpää tehdä kauppaa hytinän pohjalta kuin vaivalloisesti kaivaa aiemmista vuosikertomuksista ynnä muista lähteistä vihjeitä eri yritysten kassavirtojen tulevaisuudennäkymistä. Kun kahden viikon kuluttua vihdoin on selkiyttänyt eri tekijöiden aiheuttamat hintavaikutukset itselleen ja on valmis ostoksiin, ovat kurssit jo karanneet käsistä.

Voivatko eri tunnusluvut antaa ristiriitaisia tulkintoja?

Eri tunnusluvut voivat antaa sijoittajalle jopa ristiriitaista tietoa yrityksestä. Esimerkiksi P/E -luku voi antaa kovin erilaisen kuvan, jos sen mittaamiseen käytetään toteutunutta voittoa, eikä tulosennustetta. Samoin tasearvot eivät aina anna oikeudenmukaista ja vertailukelpoista kuvaa sijoitetusta pääomasta samankaan toimialan sisällä. Sijoittajan ei kannata myöskään ripustautua vain yhden luvun seuraamiseen, sillä silloin salkusta tulee helposti liian kapea. Jos vaikka valitsee vain alhaisen P/E-luvun yrityksiä, niin silloin hyvät kasvuyhtiöt voivat jäädä ulkopuolelle. Lukuja ei myöskään tulisi vertailla hyvin eri tyyppisten yritysten kesken.

Mitä muita keinoja sijoittajalla on kuin tunnuslukujen seuraaminen?

Tunnuslukujen seuraaminen on monen sijoittajan mielestä melko työlästä, varsinkin jos sijoituspäätöksiä haluaa tehdä nopeasti. Varsin mahdollista on myös, että joku toinen on huomannut saman raon ja on jo tehnyt sijoituksen ennen sinua. Vaihtoehto voi olla salkun kokoamista. Silloin sijoittaja voi kohdentaa rahansa eri toimialoille, eikä hänen tarvitse poimia mukaan yksittäisiä yrityksiä. Salkkusijoittajan pitää luottaa markkinoiden hinnoitteluun. Hän käyttää tunnuslukuja lähinnä luokittelun apuvälineenä saadakseen mukaan eri tyyppisiä ja eri tasoilla arvostettuja yhtiöitä.

Mitä etua sijoitusten hajauttamisesta?

Sijoittaja voi toki ottaa avukseen esimerkiksi erilaisten indeksien painot osakkeissa ja tehdä päätöksiä niiden avulla. Avuksi voi ottaa esimerkiksi FOX 20-indeksin. Silloin sijoittaja voi katsoa miten painotus on eri osakkeissa ja sijoittaa varojaan sen mukaan. Näin voi tavallaan muodostaa omin neuvoin indeksi-salkun. Kun salkussa on tarpeeksi paljon erilaisia yrityksiä, ne tasapainottavat toisiaan. Hajautettu sijoitusmalli poistaa riskejä. Tarpeeksi laajalti haarukoiden joukkoon mahtuu luultavasti se yksi tuleva gorillafirmakin, jos heikompiakin valintoja jää haaviin. Mitä useampi osake salkussa on, sitä todennäköisemmin ensi vuoden ehdoton pörssikomeettakin on mukana kaunistamassa salkun tuottoa.

Mitä ovat volatiliteetti, ja beta?

Erilaiset riskimittarit ovat sijoittajien keskuudessa edelleen melko tuntemattomia. Yleisimpiä niistä ovat alfa, beta, delta ja volatiliteetti. Ne pyrkivät kertomaan siitä mitä sijoituksille voi pahimmillaan tapahtua.

Miten volatiliteetti ja beta eroavat toisistaan?

Yksityissijoittajan riskimittareista tärkein on volatiliteetti, joka kertoo tappiomahdollisuuksista ja suuruuksista. Se on yleismittari, jonka avulla voi katsoa sijoituksen arvon keskimääräistä hajontaa. Volatiliteettia mitataan tuotoista ja ilmaistaan prosenttina per vuosi. Jos se on esimerkiksi 40 prosenttia, niin silloin vuotuinen tuotto tulee keskimäärin kahtena vuonna kolmesta olemaan +/ - 40 prosentin haarukassa pitkän aikavälin normituotostaan. Keskimäärin joka kuudes vuosi tulee yli 40 prosentin pudotus ja vastaavasti joka kuudes vuosi yli 40 prosentin nousu. Osakerahastojen volatiliteetti on normaalisti luokkaa 20-30 prosenttia sekarahastojen noin 10 prosenttia ja pitkän korkorahaston noin 5 prosenttia per vuosi. Osakerahastot ovat siis noin viisi kertaa riskialttiimpia kuin pitkät korkosijoitukset. Volatiliteettia ei yleensä lasketa yksittäiselle osakkeelle - jos laskettaisi se olisi noin 2-3 kertaa korkeampi kuin jonkin osakeindeksin volatiliteetti. Muutamaan teknologiayhtiöön sijoittavan on siten henkisesti varauduttava menettämään n. 60 prosenttia rahoistaan, tai enemmän, seuraavan 12 kuukauden aikana, jos markkinavoimat heittävät arpakuutiolla ykkösen.

Beta on salkkuriskimittari ja se lasketaan aina osaketta kohden. Suomalaisten yhtiöiden Beta kertoo miten osake reagoi HEX-portfolioindeksin muutoksiin. Jos salkussa olevilla osakkeilla on korkea beta, esimerkiksi kolme, niin silloin kun HEX-portfolioindeksi putoaa yhden prosentin, niin nämä osakkeet putoavat kolme. Pudotus - ja vastaavasti nousu on keskimäärin kolminkertainen. Betaa käyttävät ne, jotka sijoittavat hajautetusti, koska salkun beta kertoo tappion suuruudesta, kun markkinat kokonaisuudessaan ovat laskevat.

Mitä ovat Sharpen mittari ja Jensenin Alfa?

Riskikorjatusta tuotosta puolestaan kertoo Sharpe-mittari, joka on tuotto yli riskittömän koron jaettuna volatiliteetilla. Jensenin Alfa on puolestaan markkinariskikorjattu mittari, joka on sijoituskohteen tuotto miinus se tuotto, joka kohteen olisi pitänyt tuottaa Betalla mitattuna. Alfaa käytetään yleensä rahastoissa tai salkkujen kannattavuusmittarina, ei niinkään yksittäisen osakkeen kohdalla. Vertailuindeksiä korkeampi Sharpe-mittari tai positiivinen Alfa kertoo sijoituksen lyöneen vertailuindeksinsä.

Miten Alfa sitten lasketaan? Esimerkiksi yritys X, joka on tuottanut tiettynä vuotena 50 prosenttia ja HEX-portfolioindeksi on tuottanut samana vuonna 20 prosenttia yli riskittömän koron. Yrityksen X Beta on kolme. Normaalioloissa sen olisi pitänyt merkitä sitä, että tuotto on kolminkertainen verrattuna HEX-portfolioindeksiin. 20 kertaa 3 on 60, joten yritys ei ole tuottanut niin paljoa kuin sen markkinariski on antanut ymmärtää. Riskikorjattu tuotto olisi siis -10 prosenttia.

Entä delta?

Deltaa käytetään johdannaismarkkinoilla. Se kuvaa sitä, miten johdannaisen arvo muuttuu, kun perusta muuttuu. Näiden mittarien lisäksi on myös yrityksiä kuvaavia mittareita, joilla tarkkaillaan esimerkiksi kassavirran vaihtelua, operatiivista- ja rahoitusriskiä. Nämä kuitenkin heijastuvat hintakehitykseen ja sitä kautta laskettuihin volatiliteetteihin ja Betoihin.

Lokakuu 2000