Vakuutussijoitusten verotus

Sunnuntai, 20. huhtikuuta, 2008

Sijoittajan vero-opas 2008

Sisältö

Asiasanat: Oppaat, Verotus, Sijoittaminen

Vakuutussijoittamisessa on kaksi päälajia: säästöhenkivakuutukset eli sijoitusvakuutukset ja eläkevakuutukset.

Eläkevakuutukset

Yksityishenkilön vapaaehtoinen eläkevakuutus on pitkäaikaista säästämistä, jolla voi täydentää lakisääteistä eläketurvaa ja varhentaa eläkkeelle jäämistä. Vakuutettu voi vähentää omat tai puolison eläkevakuutusmaksut verotuksessa tietyin rajoituksin. Vakuutusmaksut ovat verotuksessa vähennyskelpoisia, jos vakuutuksen perusteella maksetaan eläkettä vähintään kahden vuoden ajan toistuvina erinä.

Vuonna 2004 eläkevakuutuksen verokohteluun tuli useita muutoksia. Niistä suurin on siirtyminen ansiotuloverotuksesta pääomatuloverotukseen ja eläkeiän nosto verovähennyksen ehtona. Lähivuosina vanhoja vakuutuksia koskee vielä joukko siirtymäsäännöksiä.

Uusia säännöksiä noudatetaan vakuutuksissa, joiden vakuutusmaksuja on alettu maksaa 6.5.2004 tai sen jälkeen. Alimman eläkeiän on oltava 62 vuotta, jotta vakuutusmaksu on vähennyskelpoinen. Vähennyksen yläraja on sekä uusissa että vanhoissa eläkevakuutusmaksuissa 5 000 euroa vuodessa.

Vakuutusmaksu vähennetään ensisijaisesti pääomatuloista, kuten osingoista ja myyntivoitoista, mutta jos niitä ei ole, pääomatulojen veroprosenttia vastaava osa maksuista vähennetään erityisenä alijäämähyvityksenä ansiotulosta perittävistä veroista. Jos vakuutetulla ei ole tuloja, vähennyksen voi siirtää puolisolle. Ensisijaisesti kuitenkin vakuutettu puoliso vähentää itse vakuutusmaksut. Jos vakuutusmaksut ylittävät vähennysmahdollisuudet, vähentämättä jääneiden maksujen perusteella ei vahvisteta tappiota. Vuonna 2008 vähennys on 28 prosenttia vakuutusmaksusta.

Eläke on aikanaan veronalaista tuloa. Veroa maksetaan pääsääntöisesti ansiotulona tai pääomatulona samassa suhteessa kuin vähennyksetkin on tehty. Vanhojen säännösten mukaisista eläkevakuutuksista kertynyt eläke on aikanaan verotettavaa pääomatuloa siltä osin, kuin se on kertynyt vuoden 2006 ja sen jälkeisten vuosien maksuista. Uusien säännösten mukaisista eläkevakuutuksista kertynyt eläke on taas kokonaisuudessaan pääomatuloa, vaikka siihen kerrytetyt maksut vähennettiinkin vielä vuonna 2004 ansiotuloista.

Vuoden 2009 loppuun mennessä vakuutuksiin kertyneet pääomat tuottoineen voi nostaa vanhan sopimuksen ikärajan mukaisesti esimerkiksi 55:n, 58:n tai 60 vuoden iästä lähtien. 1.1.2010 lähtien vakuutusmaksujen vähennyskelpoisuuden edellytyksenä on, että näistä maksuista kertynyttä eläkettä aletaan nauttia aikaisintaan 62-vuotiaana.

Sijoitusvakuutukset

Sijoitusvakuutuksia on kahdenlaisia: perinteisiä vakuutuksia ja sijoitussidonnaisia vakuutuksia. Sijoitusvakuutusten tuotto on veronalaista pääomatuloa, kuten muidenkin sijoitusten. Vakuutusmaksuja ei voi vähentää verotuksessa. Sijoitusvakuutuksen tuottoa verotetaan kokonaisuudessaan vasta vakuutuksen päättyessä.

Perinteisen säästövakuutuksen sijoituskohteet valitsee vakuutusyhtiö. Vakuutuksen tuotto perustuu mm. korkotasoon ja vakuutusyhtiön toiminnan tulokseen.

Sijoitussidonnaisen vakuutuksen ottanut asiakas saa itse päättää, mihin tarjotuista sijoitusvaihtoehdoista varojen tuottokehitys sidotaan. Asiakas voi vakuutusaikana siirtää säästöjä sijoitusrahastosta toiseen ilman luovutusvoiton veroa. Lopullinen arvonnousu verotetaan sinä verovuonna, jolloin vakuutussopimus päättyy.

Vakuutussopimuksen päättyessä maksettava vakuutuskorvaus koostuu vakuutukseen sijoitetusta pääomasta eli säästösummasta ja sen tuotosta. Silloin, kun vakuutuskorvaus maksetaan vakuutuksenottajalle itselleen, vain vakuutuksen tuotto on veronalaista, ja se verotetaan pääomatulona. Kun vakuutuskorvaus maksetaan vakuutuksenottajan lähiomaiselle, tuotto on pääomatuloveron alaista ja vakuutuksen pääoma verovapaata 8 500 euroon saakka. 8 500 euron ylittävä osuus pääomasta verotetaan lahjana. Tällaisen vakuutuslahjan voi sama lahjansaaja saada verovapaasti kerran kolmen vuoden välein. Toisin kuin rahalahjassa, veroton alaraja vakuutuslahjassa ei siis ole antaja- vaan saajakohtainen. Lähiomaisella tarkoitetaan vakuutuksenottajan puolisoa, suoraan ylenevässä tai alenevassa polvessa olevaa perillistä, ottolasta tai tämän rintaperillistä, kasvattilasta tai puolison lasta.

Esimerkki:
Mikko ja Maija Varma ovat päättäneet lahjoittaa varallisuuttaan lapselleen ja lapsenlapselleen, kummallekin 17 000 euroa. Mikko ja Maija ottivat kumpikin vuonna 2002 heille itselleen 8 500 euron vakuutukset, jotka maksettiin 2.1.2005 edunsaajiksi merkityille lapselle ja lapsenlapselle. Varmat jatkoivat lahjoitusten antamista lapselle ja lapsenlapselle tammikuussa 2005 ottamalla itselleen uudet 8 500 euron vakuutukset, joista lapsi ja lapsenlapsi saavat suoritukset pääoman osalta verovapaasti tammikuussa 2008. Ainut mistä lapsi ja lapsenlapsi maksavat vakuutuksen osalta veroa on sijoitetulle pääomalle kertynyt tuotto, josta menee 28 %:n pääomatulovero.

Muun kuin lähiomaisen saama vakuutuskorvaus on kokonaan pääomatuloa, josta veroa menee 28 prosenttia.

Kuolemantapauskorvaukset

Sekä vapaaehtoisiin eläkevakuutuksiin että sijoitusvakuutuksiin voidaan liittää henkivakuutusturva. Tällöin sovitun suuruinen kuolemantapauskorvaus maksetaan vakuutuksenottajan määräämälle edunsaajalle.

Vakuutetun lähiomaiselle kuolemantapauskorvaukset ovat verottomia, jos niiden yhteismäärä ei saman kuolemantapauksen johdosta ylitä 35 000 euroa. Korvaukset ovat 35 000 euron ylittävältä osalta lähiomaisille perintöveron alaisia. Lähipiiriin ei tässä tapauksessa lueta ottolapsen rintaperillistä.

Jos kuolemantapauskorvausten edunsaajana on vakuutetun puoliso, hän saa kuitenkin aina puolet korvauksesta verottomana, vaikka puolikas korvauksista ylittäisikin 35 000 euroa. Esimerkiksi 100 000 euron kuolemantapauskorvauksesta puoliso saa verottomana 50 000 euroa ja 50 000 euroa on hänelle perintöveron alaista. Avopuoliso, jonka kanssa vainajalla on tai on ollut yhteinen lapsi voi saada verottomana vain 35 000 euroa.

Muille kuin vakuutetun lähiomaisille maksettavat kuolemantapauskorvaukset ovat kokonaisuudessaan veronalaista pääomatuloa, ja näissä tapauksissa pääomatulovero voi olla alempi kuin progressiivinen perintövero.

Vakuutusyhtiöt selvittävät tarkemmin niin eläke- kuin sijoitusvakuutuksen tuoton muodostumisen ja verokohtelun.