Sijoitusrahastolaki ja rahastojen valvonta

Torstai, 12. maaliskuuta, 2009

Sijoitusrahasto-opas

Sisältö

Asiasanat: Oppaat, Sijoittaminen, Sijoitusrahastot

Suomalaisten sijoitusrahastojen toimintaa säännellään vuonna 1999 annetussa sijoitusrahastolaissa, jonka viimeisin muutos tuli voimaan 8.4.2004. Laki perustuu Euroopan yhteisöjen sijoitusrahastodirektiiviin (85/611/ETY) sekä sen muutoksiin (2001/107/EY ja 2001/108/EY).

Sijoitusrahastolaissa on määräykset sijoitusrahastotoiminnasta. Laki jakaa sijoitusrahastot kahteen ryhmään: sijoitusrahastodirektiivin mukaisiin sijoitusrahastoihin, eli UCITS -sijoitusrahastoihin ja erikoissijoitusrahastoihin. Sijoitusrahastodirektiivin mukaisille sijoitusrahastoille laki asettaa yksityiskohtaiset säännöt, miten sijoitustoiminnasta aiheutuvat riskit on hajautettava, kun taas erikoissijoitusrahasto voi poiketa näistä vaatimuksista. Laki sisältää myös säännökset rahastoyhtiöstä, säilytysyhteisöstä sekä rahastojen markkinoinnista ja tiedonantovelvollisuudesta, kuten vuosikertomuksesta, puolivuotiskatsauksesta, neljännesvuosikatsauksista, rahastoesitteistä, yksinkertaistetusta rahastoesitteistä sekä rahastojen sulautumisesta, jakautumisesta ja lakkauttamisesta.

Sijoitusrahastolaki mahdollistaa rahasto-osuuksien liittämisen arvo-osuusjärjestelmään, mutta vain pörssissä noteerattujen sijoitusrahastojen osuudet ovat siinä mukana.

Riskien hajautuksen säännöt

Sijoitusrahaston keskeinen periaate on sijoitustoiminnasta aiheutuvien riskien hajauttaminen. Sijoitusrahastodirektiivin mukaisille sijoitusrahastoille on laissa annettu tarkat säännöt, kuinka varat tulee hajauttaa eri sijoituskohteisiin ja kuinka paljon yksittäisiin sijoituskohteisiin saa sijoittaa. Arvopapereiden ja muiden rahoitusvälineiden ohella rahastoyhtiö voi sijoittaa sijoitusrahaston varoja myös koti- ja ulkomaisiin rahamarkkinavälineisiin. Rahastojen tulee sijoittaa varansa pääasiassa julkisen kaupankäynnin kohteena oleviin kohteisiin.

Sijoitusrahastodirektiivin mukaisten sijoitusrahastojen mahdollisuuksia sijoittaa yhteen ja samaan kohteeseen rajoitetaan niin, että ne saavat sijoittaa enintään 10 % varoistaan saman liikkeeseenlaskijan arvopapereihin tai rahamarkkinavälineisiin. Saman luottolaitoksen talletuksiin sijoitusrahastot saavat sijoittaa enintään 20 % varoistaan. Suuria sijoituksia saman liikkeeseenlaskijan arvopapereihin tai rahamarkkinavälineisiin rajoitetaan niin, että sijoitusrahaston varoista 5 %:n osuuksia saa olla yhteensä enintään 40 % sijoitusrahaston varoista. Rajoitusta ei sovelleta talletuksiin.

Julkisyhteisöjen liikkeeseen laskemiin arvopapereihin voi sijoittaa edellä mainittuja rajoituksia enemmän, koska ne ovat riskittömämpiä kuin muut kohteet. Niinpä sijoitusrahasto saa sijoittaa saman liikkeeseenlaskijan tai takaajan arvopapereihin tai rahamarkkinavälineisiin, enintään 35 % sijoitusrahaston varoista, kun liikkeeseenlaskija tai takaaja on Suomen valtio, muu valtio tai sijoitusrahastolaissa mainittu julkisyhteisö.

Jos rahaston säännöissä on erityinen maininta, rahastoyhtiö saa sijoittaa enemmän kuin 35 % sijoitusrahaston varoista edellä mainittuihin valtioiden tai julkisyhteisöjen liikkeeseenlaskemiin arvopapereihin tai rahamarkkinavälineisiin.

Johdannaisiin sijoittaminen

Kaikki rahastot saavat käydä kauppaa johdannaissopimuksilla suojatakseen salkkunsa arvoa. Monet rahastot käyvät johdannaiskauppaa myös tehokkaan omaisuudenhoidon edistämiseksi eli lisätuottojen saavuttamiseksi. Sijoitusrahastolain mukaan vakioimattomiin johdannaissopimuksiin sijoittamisesta aiheutuva vastapuoliriski ei saa saman vastapuolen osalta ylittää 10 % sijoitusrahaston varoista, jos vastapuoli on luottolaitos, ja muussa tapauksessa 5 % sijoitusrahaston varoista.

Jos sijoitusrahaston sijoitustoiminnassa käytetään johdannaissopimuksia, säännöissä on mainittava millaisia, missä tarkoituksessa ja miten laajasti niitä käytetään, ketkä ovat vakioimattomien johdannaissopimusten vastapuolia sekä selvitettävä riskienhallintamenetelmät, joita rahastoyhtiö aikoo soveltaa johdannaiskaupassa.

Käteinen

Sijoitusrahastolla on aina oltava riittävä määrä käteisvaroja, jotta rahasto-osuuksia voidaan lunastaa vaivattomasti. Käteisvaroja voi olla enintään 25 % rahaston arvosta ja niitä voi Rahoitustarkastuksen ohjeen mukaan sijoittaa käteiseen rinnastettaviin rahamarkkinavälineisiin.

Valvonta

Sijoitusrahastotoimintaa valvoo Finanssivalvonta. Finanssivalvonta on antanut sijoitusrahastolain ja Finanssivalvontalain perusteella kolme määräystä, jotka koskevat rahasto-osuuksien markkinointia, sijoitusrahaston raportointia Rahoitustarkastukselle sekä johdannaisten käyttöä sijoitusrahaston sijoitustoiminnassa.

Ulkomaiset sijoitusrahastot

Ulkomailla rekisteröidyt sijoitusrahastot voidaan kotimaisten tavoin jakaa sijoitusrahastodirektiivin mukaisiin rahastoihin ja rahastoihin, jotka eivät ole direktiivin mukaisia. Euroopan talousalueella toimiluvan saanut direktiivin edellytykset täyttävä sijoitusrahasto saa markkinoida osuuksiaan myös muissa ETA-valtioissa niin sanotun yhden toimiluvan periaatteella. Tällaisiin sijoitusrahastoihin sovelletaan niiden kotivaltion lakeja. ETA-alueelta olevat direktiivin mukaiset rahastot saavat siten markkinoida osuuksiaan Suomessa ilmoittamalla tästä Rahoitustarkastukselle, joka antaa rahastoille markkinointiluvan.

Sijoitusrahastot, jotka eivät ole ETA-alueelta tai eivät ole direktiivin mukaisia, saavat markkinoida osuuksiaan Suomessa yleisölle vain valtiovarainministeriön luvalla.