Millaisia sijoitusrahastoja on?

Torstai, 12. maaliskuuta, 2009

Sijoitusrahasto-opas

Sisältö

Asiasanat: Oppaat, Sijoittaminen, Sijoitusrahastot

Finanssivalvonta vahvistaa sijoitusrahaston säännöt, joista muun muassa selviää, minkä tyyppinen sijoitusrahasto on kyseessä sekä millaista sijoituspolitiikkaa se harjoittaa.

Sijoitusrahastolaki jakaa sijoitusrahastot kahteen ryhmään: sijoitusrahastodirektiivin mukaisiin sijoitusrahastoihin, eli ns. UCITS -sijoitusrahastoihin ja erikoissijoitusrahastoihin.

Sijoitusrahastodirektiivin mukaisille sijoitusrahastoille laki asettaa yksityiskohtaiset säännöt, miten sijoitustoiminnasta aiheutuvat riskit on hajautettava, kun taas erikoissijoitusrahasto voi poiketa näistä yksityiskohtaisista vaatimuksista. Kuitenkin erikoissijoitusrahastojenkin toiminta perustuu riskien hajauttamiselle.

Sijoitusrahastot jaotellaan sijoituskohteiden valinnan perusteella osakerahastoihin, yhdistelmärahastoihin, pitkän koron rahastoihin, keskipitkän koron rahastoihin ja lyhyen koron rahastoihin.

Lyhyen koron rahastot ja rahamarkkinarahastot

Lyhyen koron rahastot sijoittavat varansa lyhytaikaisiin rahamarkkinavälineisiin, joita ovat muun muassa Suomessa rahamarkkinoilla kaupankäynnin kohteena olevat valtion velkasitoumukset, pankkien sijoitustodistukset, kuntien kuntatodistukset ja yritysten yritystodistukset. Yritystodistuksiin liittyy suurempi riski kuin valtion velkasitoumuksiin tai kuntatodistuksiin, jolloin myös niihin sijoittavien rahastojen tuotto voi olla hiukan korkeampi.

Lyhyen koron rahastot jaetaan rahamarkkinarahastoihin ja varsinaisiin lyhyen koron rahastoihin. Rahamarkkinarahastoissa korkoinstrumenttien juoksuaika on alle 120 päivää, ja niiden luottoluokitus on hyvä, vähintään A. Muiden lyhyen koron rahastojen sijoitusten varat maksetaan takaisin keskimäärin vuoden sisällä eli niiden duraatio (ks. sanasto) on alle yksi.

Pitkän koron rahastot

Pitkän koron rahastot sijoittavat varansa pääosin pitkäaikaisiin (laina-aika yli vuosi) joukkolainoihin ja muihin korkoinstrumentteihin. Lainojen liikkeeseenlaskijoina voivat olla valtiot, muut julkisyhteisöt ja yritykset. Erityisen riskipitoisista yrityslainoista (engl. corporate bonds) käytetään englanninkielistä nimitystä high yield bonds. Valtion ja julkisyhteisöjen lainoihin sijoittavia rahastoja kutsutaan usein myös obligaatiorahastoiksi ja yrityslainoihin sijoittavia yrityskorkorahastoiksi. Korkosijoituksia tehdään sekä koti- että ulkomaisiin sijoituskohteisiin.

Keskipitkän koron rahastot

Keskipitkän koron rahasto sijoittaa sekä lyhyt- että pitkäaikaisiin korkoinstrumentteihin sen mukaan, millaiset korkomarkkinoiden tuotto-odotukset ovat. Kyseessä on siten lyhyen ja pitkän koron sijoituksia tekevä yhdistelmäkorkorahasto.

Osakerahastot

Osakerahastot sijoittavat varansa pääasiassa osakkeisiin. Osakerahastot voidaan jaotella monin tavoin, esimerkiksi sijoituskohteiden maantieteellisen sijainnin, yhtiöiden toimialan eli sektorin tai yhtiöiden koon perusteella.

Sijoitusalue voi olla esimerkiksi kotimaa, euroalue, Eurooppa, Pohjoismaat, koko maailma tai niin sanotut kehittyvät markkinat, esimerkiksi Venäjä, Baltia, Latinalainen Amerikka tai Aasia.

Sijoitusrahasto voi sijoittaa varansa myös tietyn tyyppisiin tai kokoisiin yhtiöihin, esimerkiksi suuriin ja vakaisiin maailmanlaajuisesti toimiviin yrityksiin eli blue chip -yhtiöihin tai pieniin ja keskisuuriin yrityksiin eli small cap -yhtiöihin. Sijoitusrahasto voi myös erikoistua tietylle toimialalle, kuten metsäteollisuuteen, lääketeollisuuteen, biotekniikkaan tai telekommunikaatioon.

Sijoitusrahaston sijoituskohteiden valintaperusteet voivat olla myös eettisiä tai laajemmin yhteiskuntavastuuta korostavia.

Osakerahastojen tuottotavoite on yleensä ylittää sijoituskohteiden mukaisesti valittu vertailu- eli benchmark-indeksi, esimerkiksi jonkin tietyn alueen osakeindeksi tai toimialaindeksi. Suomeen sijoittavalla rahastolla vertailuindeksi voi olla esimerkiksi OMX Helsinki Cap. Pörssin laskema indeksi kuvaa Suomen osakemarkkinoiden keskimääräistä kurssikehitystä osingot mukaan lukien. Indeksissä yhden yksittäisen yhtiön osakkeiden paino on rajoitettu 10 %:iin. Sama 10 %:n rajoitus koskee sijoitusrahastojen enimmäissijoitusta yhden yhtiön osakkeisiin. Euroalueella vertailuindeksi voi olla Dow Jones Euro STOXX 50 -indeksi, joka kuvaa euroalueen blue chip –yhtiöiden osakekurssien kehitystä. Kaikilla rahastoilla ei kuitenkaan ole perinteistä vertailuindeksiä ensinkään.

Sijoitusrahastojen sijoituskohteiden valintaperiaatteet eli sijoituspolitiikka käy ilmi muun muassa yksinkertaistetusta rahastoesitteestä ja rahaston säännöistä. Niissä esitetään myös rahaston

tuottotavoite, johdannaisten käyttö ja mahdollinen vertailuindeksi.

Yhdistelmärahastot

Yhdistelmärahastot sijoittavat sekä osakkeisiin että korkoa tuottaviin kohteisiin, jolloin sijoitusten painopistettä voidaan vaihtaa markkinatilanteen mukaan. Korko- ja osakesijoitusten väliset painoarvot ja niiden vaihtelurajat määritellään rahaston säännöissä. Painoarvojen enimmäismäärät voivat olla prosentuaalisesti ilmaistuja esimerkiksi niin, että rahaston osakepaino voi olla enintään 60 % rahastopääomasta. Rahaston osakkeiden ja korkojen painoarvot voidaan myös jättää määrittelemättä, jolloin ne riippuvat markkinatilanteesta. Rahasto voi näin ollen periaatteessa sijoittaa kaikki varansa osakkeisiin tai olla lähes puhdas korkorahasto. Sijoitusten maantieteellisestä kohdistumisesta määrätään niin ikään rahaston säännöissä.

Yhdistelmärahaston tuottotavoite määritellään yleensä prosenttiosuuksina sen sijoituspolitiikkaan sopivista korko- ja osakeindekseistä rahaston osake- ja korkopainotuksien mukaisesti.

Indeksirahastot

Indeksirahastot ovat sijoitusrahastoja, joiden varat sijoitetaan rahastoyhtiön valitseman indeksin, esimerkiksi Euro STOXX 50 -indeksiin kuuluviin osakkeisiin. Indeksirahasto ei siis erikseen valitse osakkeita, vaan ostaa niitä samassa suhteessa kuin niiden paino on indeksissä. Indeksin painot ja siihen kuuluvat osakkeet tarkistetaan muutaman kerran vuodessa, jolloin indeksirahasto muuttaa tarvittaessa osakekoria indeksin koostumusta vastaavaksi.

Sijoitusrahastodirektiivin mukaisissa indeksirahastoissa saman liikkeeseenlaskijan arvopapereihin voidaan sijoittaa yhteensä enintään 20 % sijoitusrahaston varoista. Yhden arvopaperin paino voi kuitenkin olla enintään 35 % sijoitusrahaston varoista, jos tämä on perusteltua poikkeuksellisten markkinaolosuhteiden vuoksi erityisesti sellaisilla markkinoilla, joilla tietyt arvopaperit ovat erittäin määräävässä asemassa. Indeksirahasto voi olla myös erikoissijoitusrahasto, jolloin edellä mainitut rajoitukset eivät sitä koske.

Rahasto-osuusrahastot

Rahasto-osuusrahastot sijoittavat varansa toisiin sijoitusrahastoihin, jolloin niiden riski on periaatteessa pienempi kuin tavallisen sijoitusrahaston. Jos sijoitusrahaston kaikki varat sijoitetaan toisiin sijoitusrahastoihin, enintään 20 % varoista saa sijoittaa yhteen sijoitusrahastolaissa määrättyjen kriteereiden mukaiseen sijoitusrahastoon.

Rahasto-osuusrahasto voi sijoittaa enintään 30 % varoista erikoissijoitusrahastoihin. Jos hajautussäännöstä poiketaan, rahasto on erikoissijoitusrahasto. Rahasto (feeder fund) voi myös sijoittaa kaikki varansa vain yhteen sijoitusrahastoon (master fund), jolloin se on erikoissijoitusrahasto.

Erikoissijoitusrahastot

Erikoissijoitusrahastojenkin tulee aina sijoittaa useisiin eri kohteisiin ja hajauttaa näin riskiä. Rahaston sijoituksilla ei kuitenkaan ole mitään laissa määrättyjä osuuksia, joita yksittäiset sijoitukset eivät saa ylittää koko rahaston pääomasta. Erikoissijoitusrahaston riskien hajautusta koskevat määräykset käyvät ilmi rahaston säännöistä ja yksinkertaistetusta esitteestä.

Erikoissijoitusrahastot ottavat usein suurempia riskejä kuin sijoitusrahastot, jotka toimivat sijoitusrahastodirektiivin mukaisina UCITS-rahastoina. Sijoitusrahastolain mukaan yhteen sijoituskohteeseen saa sijoittaa enintään 10 % rahaston varoista.

Erikoissijoitusrahaston nimestä käy aina ilmi, että kyseessä on erikoissijoitusrahasto. Periaatteessa kaikentyyppiset sijoitusrahastot voivat olla joko tavallisia sijoitusrahastodirektiivin mukaisia sijoitusrahastoja tai erikoissijoitusrahastoja. Ennen kaikkea indeksi- ja rahasto-osuusrahastojen kohdalla säästäjän on hyvä tarkistaa rahaston tyyppi.

Vipurahastot ovat erikoissijoitusrahastoja, jotka käyttävät sijoitustoiminnassaan aktiivisesti johdannaisia. Tarkoituksena on ennakoida pörssikurssien ja tiettyjen osakkeiden kurssikehitys ja johdannaisten tuottamalla vivulla saada aikaan keskimääräistä osaketuottoa korkeampi tuotto. Vipurahastossa osuuden arvo voi heilahdella lyhyellä aikavälillä huomattavasti ylös ja alas, mutta pitkällä aikavälillä vipurahastot pyrkivät saamaan osakemarkkinoita korkeamman tuoton ottamalla selkeästi suurempia riskejä kuin muut osakerahastot.

Hedge fund on yhteisnimitys varsin erilaisille sijoitusrahastoille. Kun perinteisten sijoitusrahastojen menestys perustuu nouseviin markkinahintoihin, niin hedge fund -sijoitusrahastojen tavoitteena on yleensä positiivinen tuotto kaikissa markkinaolosuhteissa. Tämä niin sanottu absoluuttinen tuotto perustuu hyvin aktiiviseen sijoituspolitiikkaan. Rahaston menestykseen vaikuttavat salkunhoitajan kyvyt vielä enemmän kuin perinteisissä sijoitusrahastoissa. Hedge fund saa sijoittaa listattujen ja listaamattomien yhtiöiden osakkeisiin, erilaisiin korkokohteisiin ja johdannaisiin.

Hedge fund rahastot ovat erikoissijoitusrahastoja. Niiden riskiprofiilit vaihtelevat kunkin rahaston omaksuman sijoituspolitiikan mukaan.

ETF-sijoitusrahastot

ETF-sijoitusrahasto on periaatteessa aivan samanlainen sijoitusrahasto kuin muutkin.

Tärkein ero on siinä, että sijoittajat voivat ostaa ja myydä rahaston osuuksia pörssissä. Ne voivat olla tavallisia tai erikoissijoitusrahastoja. ETF:t ovat yleensä indeksirahastoja, mutta myös muun tyyppiset rahastot voivat olla ETF:iä.