Pörssisäätiö

Tiistai, 13. syyskuuta, 2005

Sisäpiirikaupat puhuttavat

Asiasanat: Sijoittaminen, Kolumnit

Epäilykset sisäpiirikaupoista ovat saaneet viime aikoina näyttävästi julkisuutta. Myös niihin liittyvät rahamäärät ovat aivan toista luokkaa kuin aikaisemmin. Useat tapaukset ovat johtaneet syytteisiin tai edenneet syyteharkintaan.

Useita tapauksia vireillä

Ensimmäinen vankeustuomio törkeästä sisäpiiritiedon väärinkäytöstä tuli kesäkuussa ja sai lainvoiman alkusyksyllä. Asia liittyi Elisan vuonna 2001 tehtyyn ostotarjoukseen Soonista. Soonin hallituksen jäsen oli puhelinyhteydessä erääseen liikemieheen päivää ennen tarjouksen julkistamista. Puhelun jälkeen liikemies osti vielä samana päivänä 83 000 eurolla Soonin osakkeita. Osakkeet myytiin seuraavana päivänä yli 50 prosentin voitolla.

Vaikutuksiltaan merkittävä on TJ Groupin tapaus. Syytteen mukaan yhtiön kaksi pääomistajaa myivät yleisölle osakkeitaan runsaalla 100 miljoonalla eurolla helmikuussa 2000. Näiden osakkeiden arvo on tänään vajaa miljoona. Syyttäjä katsoo, että yhtiö manipuloi tulostaan ennen osakemyyntiä, jotta tappiollinen tulos saataisiin näyttämään voitolliselta.

Kaksi Ålandsbankenin entistä hallintoneuvoston jäsentä sai keväällä syytteet sisäpiirikaupoista pankin osakkeilla ja merkintäoikeuksilla. Syyteharkinnassa ovat Nedecon-Enderon entisen johdon eli toimitusjohtajan ja kolmen hallituksen jäsenen osakemyynnit tulosvaroituksen alla vuonna 2001.

Koneen omistajasuvun holdingyhtiön Partek-osakkeiden hankinnat ovat menossa valtionsyyttäjän syyteharkintaan. Osakkeita ostettiin huhtikuun 2002 alkupäiviin asti. Runsas kuukausi myöhemmin Kone teki Partekista julkisen ostotarjouksen, minkä ansiosta holdingyhtiö sai arviolta 1,5 miljoonan euron myyntivoiton. Mikäli syyte nostetaan, oikeus joutuu ottamaan kantaa siihen, oliko ostotarjous suunnitteilla siinä vaiheessa, kun osakkeita ostettiin holdingyhtiöön.

Vaakakupissa markkinoiden luottamus

Lainsäätäjä suhtautuu ankarasti sisäpiiritiedon väärinkäyttöön. Tämä on perusteltua, sillä jo pelkät epäilyt tällaisista rikoksista on omiaan horjuttamaan luottamusta arvopaperimarkkinoita kohtaan. Mikäli osakekaupan toinen osapuoli on toista osapuolta paremmin informoitu, julkisen tiedon varassa oleva osapuoli joutuu käytännössä petoksen kohteeksi. Todennäköisesti kauppa jäisi häneltä tekemättä, mikäli hän tietäisi yhtä paljon kuin vastapuoli.

Lukemattomilla henkilöillä on mahdollisuuksia tehdä sisäpiirikauppoja. Johtoon kuuluvilla henkilöillä on aina syvällisempää tietoa yhtiöstään kuin ulkopuolisilla. He osallistuvat yhtiön sisäiseen keskusteluun ja ovat tietoisia sellaisistakin hankkeista, joita ei koskaan julkisteta. He tuntevat yhtiön sisäisen ilmapiirin ja havaitsevat varhaisessa vaiheessa muutoksia yhtiön toimintaympäristössä tai kyvyssä vastata markkinoiden haasteisiin. Tästä syystä heidän mahdollisuutensa käydä kauppaa yhtiön osakkeilla on rajoitettu.

Sisäpiiritietoa voi myös olla yhtiön ulkopuolella olevilla. Esimerkiksi rahoitushankkeiden tai yritysjärjestelyjen valmisteluun osallistuu mm. pankinjohtajia, investointipankkiireja ja asianajajia.

Toteennäyttämisen vaikeus

Sisäpiiririkoksen erityispiirteenä on sen tekemisen helppous ja todistamisen vaikeus. Loistavasti ajoitettu osakekauppa voi myös johtua uskomattoman hyvästä onnesta. On niin ikään mahdollista, että luottamuksellista yritystietoa omaavan henkilön lähipiiri voi tämän käyttäytymisestä ja vihjailuista päätellä, että jotain poikkeuksellista on tekeillä.

Todistamisen ongelmista esimerkkinä on eräs Cultor-kauppa ennen Daniscon tekemää ostotarjousta. Juristilla oli tietoa tulossa olevasta ostotarjouksesta ja hänen isänsä osti Cultorin osakkeita juuri oikealla hetkellä. Ei voitu todistaa, että juristi olisi kertonut isälleen osakekurssin kaksinkertaiseksi nostaneesta tarjouksesta.

On todennäköistä, että sisäpiirikaupat ovat huomattavasti yleisempiä kuin mitä julkisuuteen tulleiden tapausten perusteella voisi päätellä. Liiankin usein tapahtuu kurssimuutoksia, joihin ei löydy järkevää syytä, kunnes myöhemmin julkistettava uutinen osoittaa, että oikeassahan pörssi oli.

Julkisuus on paras apu

Edellä käsitellyistä tapauksista huolimatta uskon myös, että useimmat raskaan luokan sisäpiiririkokset tapahtuvat julkisuudelta piilossa hallintarekisterien suojaamina. Näissä rekistereissä ulkomaisten omistajien nimet salataan sekä kanssasijoittajilta että yhtiöiltä itseltään. On epäiltävissä, etteivät kaikki rekisterissä olevat sijoittajat ole aitoja ulkomaalaisia. Joukossa saattaa hyvinkin lymytä myös ulkomaisen yhteisön kautta operoivia kotimaisia sijoittajia. Arvatenkin heillä on usein hyvä syy kaihtaa päivänvaloon tulemista.

Julkisuus ja nopea tiedottaminen on paras tapa minimoida sisäpiirikauppoja. Siitäkin syystä on erinomaista, ettei omistustietojen julkisuutta onnistuttu kaventamaan tulossa olevassa osakeyhtiölain uudistuksessa. Avoimuuden pitäisi toki koskea myös ulkomaisia omistajia. Rehellisesti toimivalla sijoittajalla ei luulisi olevan mitään syytä pelätä julkisuutta.

Kim Lindström 13.9.2005

Kim Lindström on vuodesta 1969 lähtien toiminut arvopaperimarkkinoilla aktiivisena sijoittajana, ekonomistina ja pääanalyytikkona sekä sijoituspalveluyritysten johdossa. Hän on ollut mm. toimitusjohtajana Yhdyspankin rahastoyhtiössä ja Carnegie Varainhoidossa. Lindström oli myös Fides Asset Managementin perustaja sekä sen pääomistaja ja hallituksen puheenjohtaja vuoteen 1999. Vuosina 1999-2000 hän johti pörssiyhtiö Norvestiaa. Tämän jälkeen Lindström on harjoittanut konsultti- ja sijoitustoimintaa perheensä omistaman Cardia Investin lukuun. Lindström on lisäksi 35 vuoden ajan harjoittanut laajaa pörssitoimintaan liittyvää kirjoitus-, selvitys- ja analyysitoimintaa.