Mikä ihmeen ETF? Indeksiosuusrahasto hajauttaa tehokkaasti

01.08.2008

Sijoittajat ovat viime aikoina törmänneet kirjainyhdistelmään ETF. Mistä on kyse?

ETF eli Exchange Traded Fund on tavallisesti osakekori, jonka sisältö koostuu pörssin vilkkaimmin vaihdetuista osakkeista. Salkunhoitaja tekee sijoitukset asiakkaan puolesta kaavamaisesti valittua indeksiä seuraten. Tuote sopii sijoittajalle, joka arvostaa vaivatonta hajautusta, likviditeettiä ja alhaisia hallintokuluja.

Kun sijoitusrahastot saavat yhä enemmän kritiikkiä siksi, että suuret kustannukset syövät sijoittajan tuotot, ETF on hieman halvempi ratkaisu laajaan osakehajauttamiseen.

– Esimerkiksi Helsingin pörssissä noteerattavan Seligson OMX Helsinki 25 ETF indeksiosuusrahaston koostumus on sama kuin OMX Helsinki 25 -osakeindeksin koostumus. Toisin sanoen, rahasto-osuuden hankkiva sijoittaja voi hajauttaa sijoituksensa Helsingin pörssin 25 vaihdetuimpaan osakkeeseen yhdellä pörssikaupalla, kertoo rahaston salkunhoitaja Jani Holmberg.

Handelsbanken Rahastoyhtiö Oy:llä on identtinen sijoitustuote indeksiosuusrahaston XACT OMXH25. Sijoittajien suosiosta Handelsbankenin ja Seligsonin tuotteet kilpailevat lähinnä hallintopalkkion suuruudella. Liikkeeseenlaskija eli rahastoyhtiö huolehtii muun muassa rahaston hallinnoinnista ja markkinoinnista ja siitä, että jokaista pörssissä myytyä rahasto-osuutta vastaa indeksin mukainen määrä osakkeita.

Reaaliaikainen hinnanmuodostus

Seligson & Co toi Suomen ensimmäisen ETF-rahaston markkinoille vuonna 2002. Nyt rahastolla on vajaa 1200 osuudenomistajaa ja hallinnoitava varallisuus lähes 125 miljoonaan euroa. Viiden ensimmäisen vuoden aikana sijoittajat saivat noin sijoitukselleen 120 prosentin tuoton.

– Kaupankäynnin helppous ja kustannukset ovat tärkein tekijä, miksi sijoittajat arvostavat indeksiosuusrahastoa. Pörssissä ETF- osuuden hinta määräytyy reaaliaikaisesti kysynnän ja tarjonnan mukaisesti. Jatkuva kaupankäynti ja hinnanmuodostuksen reaaliaikaisuus erottaa ETF:t muista indeksiä seuraavista sijoitusrahastoista, joiden osuuksia merkitään ja lunastetaan suoraan rahastoyhtiöstä, Holmberg kertoo.

Ensimmäinen pörssinoteraattu ETF tuli markkinoille Yhdysvalloissa vuonna 1993. Nyt maailmalla toimii yli 4 000 indeksiosuusrahastoa, joista Euroopassa vajaat 600. Yhdysvalloissa toimivista rahastoista joka viides on jo ETF-rahasto. Suosion kasvun taustalla on havainto, että indeksiä passiivisesti seurailevat rahastot tuottavat usein paremmin kuin salkunhoitajien aktiivisesti hoitamat rahastot. Yhdysvalloissa tehtyjen tutkimusten mukaan aktiivisesti hoidetut rahastot voittavat indeksirahastot vain 20 prosentissa tapauksista.

Kaikki välittäjät myyvät

– ETF-rahasto-osuuksia voidaan myydä ja hankkia kaikkien osakevälittäjien online-palvelun kautta. Osuuksien ostoon ja myyntiin liittyvät samat kustannukset kuin osakekauppaankin eli arvopaperivälittäjän palkkiot sekä osto- ja myyntihinnan välisestä erosta johtuva kustannus. Varsinkin pienehköjä määriä ostaessa kaupankäyntikulujen osuus voi nousta suureksi. Tämän takia perinteinen indeksirahasto saattaa tulla säästäjälle kokonaisuutena tarkastellen edullisemmaksi, vaikka sen hallinnointipalkkio onkin hieman korkeampi, Holmberg pohtii.

Toisaalta vastaavan osakekorin hankkiminen suorina osakesijoituksena saattaa maksaa sijoittajalle kaupankäynti- ja säilytyskuluina enemmän kuin indeksiosuuksien hankkiminen yhdellä pörssikaupalla.

Tuotonjako kerran vuodessa

– Koska osakekappaa käydään vain osakesalkun tasapainottamisen takia, niin ETF:ien hallinnointipalkkiot ovat usein pienempiä kuin tavallisten sijoitusrahastojen. Osuudet ovat tuotto-osuuksia eli rahaston saamat osingot maksetaan vuosittain sijoittajille; tuotto on veronalaista tuloa. Perinteisen rahaston kasvuosuuksissa osingot taas jäävät rahastoon ja veroa menee vasta luovutusvoitoista, kun osuuksia myydään, Holmberg sanoo.

Rahaston arvo nousee rahaston saamien osinkojen verran ja kertyneet osingot maksetaan rahasto-osuuden omistajille tuotonjakona kerran vuodessa. Todellinen tuotonjako on kuitenkin hieman kertyneitä osinkoja pienempi, koska osinkotuloilla katetaan rahastoa rasittavat kustannukset kuten hallinnointipalkkio sekä kaupankäyntikulut.

Merkittävää on, että rahasto voi tuottaa enemmän kuin vastaavat osakkeet. Rahasto pyrkii nimitäin lainaamaan mahdollisimman paljon omistamiaan osakkeita. Lainaava osapuoli maksaa laina-ajalta korvauksen rahastolle, ja tästä syntyvä tuotto lisätään rahaston pääomaan. Aikaisempina vuosina osakelainat ovat tuottaneet rahastolle n. 0,08 prosenttia vuodessa, eli rahaston hallinnointipalkkiosta on saatu suuri osa katettua osakelainatuotoilla.

– Kun verrataan perinteisen indeksirahaston ja ETF:n tuottohistoriaa keskenään, ETF:n tuotto näyttää usein paremmalta. Tämä johtuu siitä, että ETF:ien kustannuksista osa on ”ulkoistettu” suoraan sijoittajalle. Tuottohistoriassa ei näin ollen ole otettu huomioon sijoittajalle koituvia kaupankäyntipalkkioita, säilytyspalkkioita, sekä mahdollisia valuuttakauppakuluja, Holmberg sanoo.

Dynaaminen ETF-rahasto

Passiivistenindeksiä seuraavien rahastojen lisäksi maailmalla on myös aktiivisia ETF-rahastoja, ja varsin erikoisiakin tuotteita, jollainen on vaikkapa dynaaminen indeksiosuusrahasto. Esimerkiksi ”sisäpiiri-indeksin” osakkeet valitaan sen mukaan, miten paljon yhtiön sisäpiiriksi katsottava henkilökunta on ostanut yhtiönsä osakkeita. Indeksin ja sitä myötä rahaston painoja muutetaan täysin mekaanisten sääntöjen perusteella.

Maailmalla on myös indeksiosuusrahastoja muistuttavia pörssinoteerattuja rahastoja, jotka kuitenkin poikkeavat tavallisista indeksiosuusrahastoista. Amerikkalaiset Holders-rahastot ovat indeksiosuusrahastojen tapaan passiivisesti hoidettuja ETF:iä, joiden ”indeksikorin” osakepainot eivät muutu liikkeeseenlaskun jälkeen. Holders-osuuden omistaja saa konkreettisesti omistukseensa korin määräämän määrän osakkeita. Omistaja voi esimerkiksi osallistua yhtiökokouksiin toisin kuin tavallisten indeksiosuusrahastojen omistaja.

Jaa artikkeli

Kommentit