Kieltoja, sääntelyä, valvontaa

30.04.2012


Pitäisikö kaupankäynnin uusi kehitys tai tuoteinnovaatiot kieltää? Kuinka kuluttajaa parhaiten suojellaan arvopaperimarkkinoilla? Markkinat ovat helposti askeleen lainsäätäjää ja valvojaa edellä. Arvopaperikauppa ei enää tunne rajoja, joten valvonta edellyttää uudenlaista kansainvälistä yhteistyötä.

Monissa Euroopan maissa keskustelu nopean intensiteetin pörssikaupankäynnistä HFT:stä käy paljon vilkkaampana kuin meillä Suomessa. Ranskalainen Jean-Pierre Pinatton on ilmiön suorasanainen vastustaja. HFT on yksi alue, jonka osalta valvojan pitää päättää, kielletäänkö uusi asia vai pyritäänkö sitä sääntelemään ja valvomaan.

Toinen esimerkki ovat uudet tuoteinnovaatiot. Osa kuluttajien edunvalvojista on Euroopassa vahvasti sitä mieltä, että kuluttaja ostaa sokeasti sitä mitä myydään, ja siksi jonkin suuremman älyn olisi parasta kieltää kuluttajilta kokonaan suuri joukko finanssituotteita. Vaikka tämä varmasti suojelisi suurta massaa rahojen menettämiseltä (ehkä myös sijoittamiselta ja vaurastumiselta), se myös harmittaisi tiettyjä
yksityissijoittajia.

Selvää on, että tuotteet pitäisi ainakin nimetä usein nykyistä paremmin. Toisaalta pelkkä nimeäminen ei tietenkään riitä, jos tuote ei vastaa nimeä. Viime viikolla kuulin ulkomaisesta ”seitsemän bondin” rahastosta, joka sisälsi satoja osakkeita. Ymmärtääkseni joissakin maissa valvoja on kieltänyt tuotteita, joissa asiakkaalla ei ollut edes teoreettista mahdollisuutta päätyä voitolle.

Viime vuoden alussa syntyi Euroopan arvopaperimarkkinavalvoja ESMA. Eurooppalainen valvontayhteistyö on tarkoittanut toistaiseksi lähinnä lisääntynyttä sääntelyä, vähemmän varsinaista rajat ylittävää valvontaa. Toki ESMA on vasta nuori. Jatkossa pitää kuitenkin keskittyä aikaisempaa paremmin luomaan kokonaiskuva eurooppalaisista markkinoista ja niillä tapahtuvasta kaupasta. Tässä Pinatton vielä korostaisi, että ei riitä, että seurataan toteutuneita kauppoja, lisäksi pitäisi seurata myös tehtyjä (toteutumattomia) toimeksiantoja. Niillä voidaan yrittää vaikuttaa markkinoihin.

Kullakin markkinapaikalla toki valvonta toimii, mutta arvopaperien kaupankäynti on yhä pirstaleisemmin hajaantunut eri markkinapaikoille. Lienee todennäköistä, että mahdollinen roisto olisi tarpeeksi fiksu käyttääkseen useita markkinapaikkoja. Roistojen nappaaminen, esimerkiksi markkinamanipulaation tai sisäpiiritiedon hyödyntämisen havaitseminen, ei ole helppoa. Valvoja tarvitsee paljon osaamista ja riittävästi resursseja. Rahoitusmarkkinat ovat kansainväliset, niin täytyy valvonnankin olla.

Kommentit