Jvk-markkinat remontissa

07.10.2013

Kotimainen joukkovelkakirjamarkkina on keskittynyt ja kehittymätön. Likvidimpi markkina hyödyttäisi sekä yrityksiä että sijoittajia.

Sami Miettinen

Joukkovelkakirja (jvk) on lainasopimus, jossa joukko sijoittajia lainaa rahaa yritykselle 3 – 7 vuodeksi. Yleensä koko lainasumma maksetaan takaisin laina-­ajan päätteeksi. Lainan juoksuaikana yritys maksaa velkojille tavallisesti ennalta määrätyn koron.

Joukkovelkakirjalainoihin liittyy riski lainan liikkeeseenlaskijan takaisinmaksukyvystä. Ääritapauksessa lainan liikkeeseenlaskija ei maksukyvyttömyyden vuoksi pysty maksamaan lainaa takaisin. Jos liikkeeseenlaskijariski toteutuu, sijoittaja voi menettää sijoittamansa pääoman ja mahdollisen tuoton osittain tai kokonaan.

Suomessa pankkilaina on pitkään ollut yritysrahoituksen tärkein muoto. Jvk-markkinat ovat pienet verrattuna muihin pohjoismaihin.

– Norjassa joukkovelkakirjoja lasketaan liikkeelle jopa 15-kertaisesti Suomeen verrattuna, toteaa Norsk Tillitsmann –yhtiötä Suomessa edustava Sami Miettinen.

Norjassa sijoittajien ja lainan liikkeellelaskijoiden välille luotiin luottamusmiesrakenne parikymmentä vuotta sitten. Siellä lähes kaikki sijoittajat käyttävät jvk-lainojen asiamiehenä pohjoismaisten pankkien ja rahoituslaitosten yhteisyritystä Norsk Tillitsmannia.

Suomessa vastaavaa luottamusmiesrakennetta ei ole ollut.  Sijoittajat ovat toimineet jvk-markkinoilla yksin. Tämä on karkottanut lainamarkkinoilta erityisesti ulkomaisia sijoittajia.

Riskin vakuuttaja

Suomessa olisi monia potentiaalisia yrityksiä, jotka voisivat hyödyntää velkakirjamarkkinoita rahoituslähteenä. Sijoittajille toimiva joukkovelkakirjamarkkina toisi lisää sijoitusvaihtoehtoja. Joukkovelkakirjoilla on mahdollista käydä jälkimarkkinakauppaa samaan tapaan kuin pörssiosakkeilla.

Miettinen pitää kehittymätöntä joukkovelkakirjamarkkinaa yrityksille kilpailuhaittana.

– Meillä haaste on se, että joukkovelkakirjojen sijoittajajoukko on pieni ja keskittynyt eikä erityisen halukas sijoittamaan kotimaisiin pk-yrityksiin, Miettinen sanoo.

– Luottamusmies eli trustee toimii yrityksen ja sijoittajan välillä eräänlaisena neuvottelukumppanina ja riskin vakuuttajana.

Luottamusmiestä velkojien ja velallisen välillä tarvitaan etenkin silloin, kun jvk-lainan riski on korkea. Jos riski toteutuu eikä yritys kykene maksamaan velkojaan, luottamusmies toimii sijoittajien juridisena tukena. Ilman luottamusmiestä joukkovelkakirjanhaltijoiden kokousta voi olla vaikea järjestää, sillä jvk-sijoittajat ovat yleensä anonyymejä ja hallintarekisterin suojissa.

Myös korkean luottoluokituksen saaneet hyvälaatuiset yhtiöt käyttävät luottamusmiestä joukkovelkakirjoissa.

Täydentävä rahoitusmuoto

Joukkovelkakirjat laajentavat yrityksen rahoituslähteitä ja lisäävät rahoituksellista riippumattomuutta. Käytännössä joukkovelkakirjan liikkeellelasku vaatii yritykseltä tiettyä minimikokoa. Jvk-laina ei ole paras vaihtoehto pienehköissä rahoitustarpeissa, vaan käytännössä puhutaan ainakin kahdeksannumeroisista summista.

– Pankkirahoitus ja jvk-markkina eivät ole toistensa vaihtoehtoja, vaan toisiaan täydentäviä rahoitusmuotoja, sanoo Elinkeinoelämän keskusliiton rahoitusasiantuntija Tommi Toivola.

–  Yrityksen kannalta optimaalisin rahoituslähteiden valikoima riippuu esimerkiksi yrityksen koosta, toimialasta ja kehitysvaiheesta.

EK ja listayhtiöiden neuvottelukunta ovat perustaneet työryhmän joukkovelkakirjamarkkinan kehittämiseksi. Työryhmässä on yritysten, pankkien, sijoittajien ja markkinapaikan edustajia.

Yritysten näkökulmasta velkakirjojen liikkeeseenlasku on koettu hankalaksi ja kalliiksi.

Työryhmä pohtii, miten kotimaisilla joukkovelkakirjamarkkinoilla voisi hyödyntää kansainvälisesti käytössä olevia ja kansainvälisille sijoittajille tuttuja rakenteita.

Teksti: Juha Europaeus
Kuva: Anne Vatén

Jaa artikkeli

Kommentit