Varallisuus tilastojen valossa

14.10.2013

Suomalaisilla on hyvä tilastojen lukutaito, mutta heikko talousosaaminen. Tilastokeskuksen pääjohtaja Marjo Bruun vahvistaakin, että tilastoja ei hyödynnetä päätöksenteossa riittävästi.

Marjo Bruun

Tilastokeskuksen verkkosivuilla on massoittain vapaasti hyödynnettäviä tilastoja. Jos tarvittavat tiedot eivät löydy omin päin, etsinnässä auttaa Tilastokeskuksen tietopalvelu.

– Me jaamme avointa dataa koko ajan monen kanavan kautta. Verkkosivujen kävijämäärät ja datalataukset ovat kasvaneet, mutta avoin kysymys kuitenkin on, hyödynnetäänkö tietoa siellä, missä sitä tarvitaan, sanoo Tilastokeskuksen pääjohtaja Marjo Bruun.

Vuodesta 1987 lähtien Tilastokeskus on julkaissut varallisuustutkimusta, tuorein on vuodelta 2009. Varallisuus tarkoittaa kotitalouden asuntojen ja kulkuneuvojen sekä talletusten, arvopapereiden sekä muiden rahavarojen käypää rahallista arvoa tutkimusvuoden lopussa.

Kotitalouksilla oli vuonna 2009 bruttovarallisuutta keskimäärin 192 000 ja nettovarallisuutta 157 000 euroa kotitaloutta kohti. Valtaosa suomalaisten varallisuudesta on kiinni asuntokannassa. Omassa käytössä olevien asuntojen arvo kaksinkertaistui vuodesta 1994 vuoteen 2009. Kotitalouksilla oli asuntovarallisuutta vuonna 2009 keskimäärin 146 650 euroa: vapaa-ajan asuntojen arvo oli 20 790 euroa, sijoitusasuntojen arvo oli 17 740 euroa ja varsinaisen asunnon arvo 108 130 euroa.

 

Rahoitusvarallisuutta kotitalouksilla oli vuonna 2009 keskimäärin 36 200 euron arvosta, 19 % koko varallisuudesta. Tästä talletuksia oli 15 400 euroa ja pörssiosakkeita ja rahastoja 11 200 euroa. Muita rahoitusvaroja kuten eläkevakuutuksia, noteeraamattomia osakkeita ja joukkovelkakirjoja oli 9 600 euron arvosta.

Kansantalouden reaalivarallisuus kasvoi 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä 515 miljardista 775 miljardiin. Valtaosa varallisuudesta koostuu rakennuskannasta ja maan arvosta. Maan arvo on yli kaksinkertaistunut vuosituhannen alusta.

 Rikas etelä, köyhä pohjoinen

Tilastot vahvistavat mielikuvaamme vauraasta etelästä ja vähävaraisemmasta pohjoisesta ja itäisestä Suomesta. Kuntien sisälläkin saattaa olla suuria alueellisia varallisuuseroja. Esimerkiksi Espoossa ääripäitä ovat varakkaiden Westend ja opiskelijoiden Otaniemi.

Pitkällä aikavälillä myös väestökehitys ja -rakenne vaikuttavat alueiden tulo- ja varallisuuskehitykseen. Suuri- ja pienituloisten alueilla väestö on kehittynyt eri tahtiin ja vieläpä eri suuntiin. Huipputuloisten alueille on ominaista palkka-, yrittäjä- ja omaisuustulojen suuri osuus tuloista. Pienituloisten alueilla puolestaan tulonsiirtojen osuus tuloista on suuri. Joillakin Itä-Lapin postinumeroalueilla niiden osuus on jopa kaksi kolmasosaa.

Varallisuus vaihtelee merkittävästi ikäryhmittäin. Varallisuus lisääntyy iän myötä aina 55−64-vuotiaiden ryhmään asti ja alkaa sen jälkeen hitaasti vähentyä. Nettovarallisuus on huipussaan kotitalouksissa, jossa henkilöt ovat juuri 55 – 64-vuotiaita.

– Tilastot tukevat sormituntumaa ikä- ja aluejakauman osalta. Tilastot mittaavat todellisuutta paremmin kuin ihmisen havaintokyky, sanoo Bruun.

 Varakas nuori yksittäistapaus

Tilastot eivät kuitenkaan vahvista mielikuvaa siitä, että nuoret olisivat nykyisin vaurastuneet, esimerkiksi perimällä isovanhempiaan. Tämän kertoo kotitalouksien varallisuustutkimus, josta perinnöt löytyvät ryhmiteltyinä ikäryhmittäin.

− Kotitalouksien varallisuuden aikasarjoista voi päätellä, että alle 25-vuotiaiden keskimääräinen nettovarallisuus oli alle 14 000 euroa vuonna 2009, kun kotitalouksien varallisuus keskimäärin oli 157 000 euroa.

− Keskimäärin nuoret eivät ole vaurastuneet, vaikka pieni osa heistä onkin voinut rikastua perinnöillä. Jos hakee keskimäärän takaa poikkeamia, niin neljäsosalla nuorista kotitalouksista nettovarallisuus on miinusmerkkinen.

Bruun asettaa myös perintöverot puitteisiinsa. Perintö- ja lahjaverotuksen vuosikertymä Suomessa on noin 500 miljoonaa euroa, mikä on julkisen sektorin verotuloista alle prosentti.

 Tilastojen lukutaito hyvä

Suomessa numerolukutaito on hyvää kansainvälistä tasoa, kuten äskettäin julkaistu aikuistutkimus osoitti. Tilastokeskus organisaationa on tunnettu ja suomalaisten luottamus tilastoihin on Bruunin mukaan korkea.

Suomalaiset koululaiset osallistuivat jälleen Kansainvälisen tilastoinstituutin järjestämään tilastojen luku- ja käyttötaitokilpailuun. Kilpailussa piti hyödyntää ja tuottaa tilastoja sekä viestiä tuloksista postereina.

– Suomalaiset voittivat kilpailun lukiosarjan nyt kolmannen kerran peräkkäin. Tällä kertaa koululaiset olivat itse keränneet ja tulkinneet tietoa poronhoidosta pohjoisessa, Bruun kertoo.

Tilastokeskus kouluttaa ihmisiä tilastomaailmaan, joka jäsentää yleistä todellisuutta.

– Kun tilastoja osataan hyödyntää, ei realismi katoa. Meidän tehtävämme ei ole tehty, kun tilastot ovat valmiita, vaan vasta sitten, kun ne on julkistettu ja käytettävissä.  On myös huolehdittava siitä, tieto saavuttaa käyttäjän.

Hyvästä tilastojen lukutaidosta on hyötyä talousasioiden ymmärtämisessä. Tässä suomalaisilla on vielä parantamista.

 

 Epätasainen euroalue

Suomi osallistui vuoden 2009 varallisuustutkimuksen aineistolla Euroopan keskuspankin varallisuustutkimukseen, jonka tulokset valmistuivat tänä vuonna.

– Epätasaisuus varallisuuden jakautumisessa leimaa koko euroaluetta. Meillä kuitenkin varallisuus on jakautunut keskimäärin tasaisemmin kuin muussa Euroopassa, Bruun muistuttaa.

Luxemburgilaisen kotitalouden nettovarallisuus oli keskimäärin 710 000 euroa ja keskiarvo euroalueen talouksissa 231 000 euroa. Mediaanikotitalouden nettovarallisuus oli 109 000 euroa. Rikkaimman kymmenen prosentin hallussa on hieman yli 50 prosenttia nettovarallisuudesta.

Eurooppalaistenkin kotitalouksien varallisuudesta oma varsinainen asunto on selvästi merkittävin, sillä noin puolet bruttovarallisuudesta koostuu oman varsinaisen asunnon arvosta. Noin kolmasosa on muuta reaalivarallisuutta ja noin kuudesosa rahoitusvarallisuutta. Kuusi kymmenestä kotitaloudesta euroalueella omistaa varsinaisen asuntonsa, ja neljällä kymmenestä asunto on velaton.

– Koska Suomen varallisuustutkimus on vuodelta 2009, se ei kata tuoreimpia muutoksia, joita viime vuosina on tapahtunut. Esimerkiksi Yhdysvalloissa havaittiin, että finanssikriisi heikensi tuntuvasti kotitalouksien varallisuusasemaa, ja sillä on ollut seurauksia myös kotitalouksien käyttäytymiseen, Bruun huomauttaa.

Finanssikriisin myötä kiinnostus varallisuuteen ja varallisuuden muutoksiin on lisääntynyt. Yhdysvaltain asuntokuplan myötä asunto- ja osakemarkkinat ovat Bruunin mukaan saaneet merkitystä sekä makrotalouden että finanssialan kannalta. Myös Euroopassa on lisätty tuntuvasti talouden seurantaa. Keskuspankit ovat tehostaneet varallisuusarvojen seurantaa ja kehittäneet siihen järjestelmiä, joilla tietoa kootaan ja tarjotaan.

– Puhutaan makrovakauspolitiikasta, jonka puitteissa ennakoidaan finanssialan riskejä ja muun muassa omaisuusarvojen mahdollisten hintakuplien syntymistä.

Teksti: Marita Kokko

Kuva: Anne Vatén

 

 

Jaa artikkeli

Kommentit