Miksi poliitikoilla ei ole osakkeita?

29.06.2014


Kansanedustajien ja ministerien tehtävä on päättää yhteisistä asioista. Tällä hetkellä Suomen kohtalon kysymykset liittyvät talouteen. Meidän tulisi siis valita päättäjiä, jotka osaavat hoitaa talousasioita. Looginen mittari voisi olla oman talouden hoitaminen. Sen kuinka päättäjät hoitavat omaa talouttaan uskoisi heijastavan heidän kykyään hoitaa meidän yhteistä kansantalouttamme.

Kansanedustajat ja ministerit ovat keskimääräistä hyvätuloisempaa porukkaa. Heiltä uskoisi jäävän rahaa säästöön. Monella heistä onkin hyvät tulot mutta suuret velat. Erikoinen yhtälö. Joku käyttää neljännesvuosittain merkittävän määrän omaa varallisuutta vaalikampanjaansa. Tämä selittää velkaantumisen ja varallisuuden puuttumisen osittain. Moni kuitenkin kerää vaalirahat lähinnä ulkopuolisilta.

Suomessa on noin miljoona rahastosäästäjää ja melkein saman verran osakesäästäjiä. Luulisi että poliittisten päättäjien joukossa heitä olisi lukuisia. Lehtitietojen mukaan lähinnä vain rkp:n ministereillä on osakeomistusta. Hyvä että edes joillakin on. Tämä kuitenkin antaa harhaanjohtavan kuvan osakesäästämisen luonteesta ja yleisyydestä. Osakesäästäjät ovat ihmisiä jotka ovat vähitellen laittaneet sivuun pieniä summia ja sijoittaneet ne kotimaisiin yrityksiin. Harmi etteivät ministerit laajamittaisesti halua kuulua tähän joukkoon. Yhteiskunnan päättäjillä olisi hyvä olla omakohtaista kokemusta kasvun rahoittamisesta.

Kotitalouksien omistuksista suurin osa on kiinteistöissä (300 mrd euroa), seuraavaksi merkittävin erä pankkitileillä (80 mrd euroa). Pankkitileillä olevia varoja ei raportoida. Selvitysten perusteella useilla ministereillä on erityisesti kiinteistöomistusta. Siihen liittyy useilla merkittäviä asuntolainoja. Poliitikoilla on tosin ymmärrettävästi useilla asunto sekä pääkaupunkiseudulla että kotiseudullaan. Tämä sitoo varoja. Arvopaperiomistuksia päättäjillä on vähän. Ehkä ministerit pyrkivät miellyttämään äänestäjiä.Suomessa omistamattomuus on melkein hyve. Sijoittamista pidetään mahdollisesti arveluttavana. Taloudellisina päätöksentekijöinä asuntovelkaisten päättäjiemme meriitit oman talouden hallinnassa kuitenkin vähän huolestuttavat.

Ministerien omistuksia – tai niiden puutetta – on ihmetelty säännöllisin väliajoin. Erään vastauksen osakeomistusten puuttumiseen antoi pari vuotta sitten blogissaan ministeri Jan Vapaavuori (29.8.2012). ”Voi olla, että ministereiden osakeomistukset ovat asia, josta nykypäivänä pitää reaaliajassa raportoida koko kansalle. Siitä huolimatta, että sijoitukset olisivat ”ällistyttävän pieniä”. Ei tätä vastaan varmaan kapinoida kannata. Mutta ehkä se myös osaltaan selittää sen, että osakesijoitukset ministerikaudella on monen mielestä parempi jättää pois laskuista. En varmasti ole ainoa, joka juuri tästä syystä aikanaan ministeriksi nimitettyään päätti luopua kaikista osakeomistuksista. Ellei muuta, niin ainakin se tuntui ns. pienimmän riesan tieltä.http://vapaavuori.net/tag/ministeri

Tänä syksynä päätetään osakeomistuksen julkisuudesta. Ministerin esittämä näkökulma on hyvä myös ottaa huomioon. 5.000 euron osakeomistusta pidetään helposti suurempana sidonnaisuutena kuin 500.000 euron kiinteistöomistusta. Johtaako sääntely ja äärimmäinen yleisöjulkisuus siihen, että päätöksentekijät vieraantuvat todellisuudesta? Läpinäkyvyyden tarkoitus on varmistaa, että kansa tietää päätöksentekijöiden sidonnaisuuksista ja mahdollisista jääviyksistä. Johtaako läpinäkyvyyden tavoittelu kuitenkin päätöksenteon kannalta vinoutuneeseen omaisuusrakenteeseen? Suosivatko poliittiset päättäjät tämän seurauksena esimerkiksi omistusasumista ja kiinteistösijoittamista osakesäästämisen sijaan? Meidän pitäisi kannustaa päättäjiämme hankkimaan kokemusta myös osakesäästäjinä. Kasvun rahoittaminen on tärkeä asia, johon jokainen voimme osallistua omistajina.

Jaa artikkeli

Kommentit