Hajautus pitää paniikin loitolla

11.08.2014

Laaja hajautus eri omaisuuslajeihin ja salkun säännöllinen tasapainotus. Siinä ovat Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulun rahoituksen professorin Markku Kaustian lääkkeet epävarmassa maailmassa toimivalle yksityissijoittajalle.

porssisaatio_0070Yhdysvalloissa osakekurssit laskivat heinä- ja elokuun vaihteessa enemmän kuin pitkään aikaan: S & P 500 -indeksin vajaan kolmeen prosentin viikkopudotus oli suurin kahteen vuoteen. Se herätti huolen pitkän kurssinousun katkeamisesta. Sijoitusalan sivustoilla jotkut amerikkalaiset asiantuntijat ennustivat parinkymmenen prosentin kurssilaskua, toiset povasivat samaan aikaan samansuuruista nousua.

Nordnet puolestaan raportoi viime viikolla, että yksityissijoittajien useita kuukausia jatkunut osakesalkkujen tyhjennys jatkui Helsingissä rivakasti heinäkuussa.

Mitä sijoittajan pitäisi nyt tehdä?

Ei markkinatilanteen – eikä varsinkaan markkinakommentaattoreiden puheiden perusteella yhtään mitään. Viilipyttymäisen rauhallisia voivat olla ainakin ne pitkäaikaiset sijoittajat, joiden varat on riittävän hyvin hajautettu, vastaa Aalto yliopiston rahoituksen professori Markku Kaustia. Jos näin ei ole, salkun rakenne on syytä korjata omaan riskinkantokykyyn ja tavoitteisiin sopivaksi ensimmäisen tilaisuuden tullen – markkinatilanteesta riippumatta.

Kaustia kehottaa käyttämään hyvän tovin omaisuuslajivalintoihin:

– Usein omaisuuslajien ja niiden painotusten miettiminen ohitetaan nopeasti ja keskitytään yksittäisiin sijoituskohteisiin, vaikka lopputulosta ajatellen järkevintä olisi tehdä juuri päinvastoin.

Kaustialle ei riitä perinteinen ratkaisu eli se, että varat jaetaan korko- ja osakemarkkinoille. Hänestä hajautuksen pitää olla paljon laajempi. Tasapainoiseen salkkuun kuuluvat myös kiinteistöt, listaamattomat yhtiöt, raaka-aineet sekä peltomaa tai metsä. Niihin kaikkiin olisi hyvä sijoittaa maailmanlaajuisesti. Tavoitteena on salkku, jonka osat tasapainottavat toinen toisiaan ja jonka arvon heilahtelu ei ylitä sijoittajan kipukynnystä.

Amerikan yksityissijoittajien yhdistys (AAII) on tehnyt sijoittajien paniikkimyynneistä kiintoisan laskuharjoituksen. Siinä oletetaan, että vuonna 1988 olisi sijoitettu 70 000 dollaria Vanguardin osakerahastoon ja 30 000 dollaria saman talon joukkolainarahastoon. Jos sijoitukset olisi ostettu ja pidetty, vuoden 2013 lopulla olisi ollut koossa 1 110 308 dollaria. Mikäli sijoittaja olisi vetäytynyt osakemarkkinoilta aina, kun S & P 500 -indeksi on vuoden aikana pudonnut 20 prosenttia tai enemmän ja palannut markkinoille 12 kuukauden kuluttua myyntihetkestä, koossa olisi vuonna 2013 ollut 702 179 dollaria. Noin 400 000 dollarin eron selittää pitkälti se, että osakemarkkinoilta vetäytynyt sijoittaja olisi menettänyt myös vuoden 2003 ja 2009 voimakkaat nousut.

Tasapainota kerran vuodessa

– Osta ja pidä -strategiaa on vaikea päihittää, mutta sen toteuttaminen voi olla psykologisesti vaikeaa, Kaustia kommentoi. Tällaista strategiaa noudattavan riski kasvaa vuosien mittaan. AAII:n esimerkissäkin osakkeiden osuus kasvoi alkuperäisestä 70 prosentista lähes 86 prosenttiin.

Kaustia ehdottaa lääkkeeksi salkun tasapainottamista eli alkuperäisten tavoitepainojen palauttamista kerran vuodessa. Tasapainotus pitää riskin kurissa ja ohjaa ostamaan sijoituskohteita, joiden arvo on laskenut ja myymään niitä, joiden arvo on noussut eli ostamaan halvalla ja myymään kalliilla. Tasapainottaa voi myös ohjaamalla uudet sijoitukset yksinomaan heikommin tuottaneisiin kohteisiin. Sen etuna on kaupantekoon liittyvien kulujen minimoiminen ja myyntivoittoverotukselta välttyminen.

AAII:n esimerkissä salkkuaan vuosittain tasapainottanut sijoittaja päätyi 1 087 803 euroon, mutta salkun arvon vaihtelukin oli pienempi. Salkkua tasapainotettiin vuosittain, mikäli tavoiteallokaatiosta poikettiin viisi prosenttia tai enemmän.

Kaustian mielestä sijoitukset kannattaa yleensä tehdä rahastojen kautta. Monissa omaisuuslajeissa ne ovat yksityissijoittajalle ainoa vaihtoehto. Osakkeet ovat poikkeus pääsäännöstä: -Osakemarkkinoilla suora sijoittaminen on relevantti vaihtoehto.

Kaustia kuitenkin varoittaa osakesijoittajia inhimillisestä taipumuksesta yliarvioida omat kykynsä. Osakemarkkinoilla tämä näkyy erityisesti, kun sijoittajat operoivat kotimarkkinoillaan tai toimialoilla, jotka ajattelevat tuntevansa esimerkiksi ammattinsa vuoksi poikkeuksellisen hyvin: – Instituutiosijoittajatkin pärjäävät usein kehnosti kotimarkkinoillaan, joilla uskovat olevansa muita ovelampia. Itseluottamus lisää riskinottoa ja kaupankäyntiä, mikä ei yleensä paranna salkun riskikorjattua tuottoa.

Teksti: Helena Ranta-aho

 

Jaa artikkeli

Kommentit