Nuorten sisäänajo osakemarkkinoille

18.04.2017

Päättäjien pitäisi etsiä keinoja, joilla saisi nuoret innostumaan osakkeista. Kato osakkeenomistajista kasvun rahoittajina on todellinen.

 

Pitkästä aikaa tutkimuslaitokset ovat nostaneet ennusteitaan Suomen talouden suunnasta, yhtiöitä listautuu pörssiin ja suomalaiset säästävät tulevaisuuttansa varten.

Päättäjien olisi hyvä pitää mielessä ensi viikolla alkavassa hallituksen puoliväliriihessä se, että kotitaloudet ovat merkittäviä kasvun rahoittajia. Hyvä ele olisi alle 500 euron osinkojen verovapaus sekä listautumiskynnyksen madaltaminen.

Suomessa on noin 800 000 yksityissijoittajaa, joiden keski-ikä on noussut kahdessakymmenessä vuodessa 46 vuodesta 56 vuoteen. Väestön keskimääräinen ikä on samassa ajassa kohonnut ainoastaan neljä vuotta ja oli 42 vuotta vuonna 2015.

Tieto perustuu Aalto-yliopiston rahoituksen professori Matti Keloharjun tekemään tutkimukseen sijoittajakäyttäytymisestä vuosina 1995-2015. Siinä on käyty läpi yhteensä 280 miljoonaa osakekauppaa tai muuta omistuskirjausta.

Keloharju istuu maailmanlaajuisesti ainutlaatuisen tietopankin päällä ja on oikea henkilö kertomaan, minkälainen suomalainen sijoittaja oikein on ja miten hänen käyttäytymisensä on vuosien saatossa muuttunut.

Hän pitää kiinnostavana ilmiönä sitä, että osake- ja rahastosijoittaminen kilpailevat keskenään. Tätä hän havainnollistaa esimerkillä, missä on otettu huomioon sijoittajien ikärakenne.

”Osakesijoittajat ovat keskimääräistä iäkkäämpiä, kun taas nuorempia ikäluokkia kiinnostaa enemmän rahastosijoittaminen”, sanoo Keloharju.

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että rahastoihin on virrannut tutkimusjaksolla enemmän rahaa kuin osakkeisiin. Rahastosijoittaminen alkaa varhain ja kasvaa noin 50-ikävuoteen saakka, minkä jälkeen se taittuu.

”Koska osakesijoittajan keski-ikä on niinkin korkea kuin 56 vuotta ja varallisuutta kartutetaan vain 70-ikävuoteen saakka, osakkeenomistajien määrä kääntyy jossakin vaiheessa laskuun”, sanoo Keloharju.

Ikääntymistrendin eteneminen on hänen mukaansa pikkuisen hidastunut, mutta ei loppunut.

”Päättäjien pitäisi tarttua haasteeseen ja innostaa nuoremmat sijoittajasukupolvet kiinnostumaan pörssiosakkeista”, sanoo Keloharju.

Suomalaisilla on osakesijoituksissa kiinni tällä hetkellä noin 30 miljardin euron ja rahastoissa noin 20 miljardin verran. Verotuksellisesti rahastosijoittamista on suosittu ja osakeomistusta rokotettu.

 

Osake- ja rahastosijoittajien välillä on Keloharjun mukaan nähtävissä ikärakenteen lisäksi muitakin kiinnostavia eroja, jotka tulivat hyvin esille vuoden 2005 ja vuoden 2008 alkujen välisenä aikana.

Kun osakekurssit pääsääntöisesti nousivat tutkittuna ajanjaksona, osake-eli vastavirtasijoittajat kevensivät salkkujaan ja sen vuoksi omistajien määrä hieman taittui.

Myötävirtasijoittajina rahasto-osuuksien omistajat puolestaan lisäsivät ostoksiaan, koska uskoivat salkunhoitajien tehneen hyvää työtä. Finanssikriisin yllättäessä vuonna 2008 he pettyivät ja myivät osuuksiaan, jolloin rahastosijoittajien määrä laski.

”Osakesijoittajat ajattelivat toisin ja näkivät huonon ajan hyvänä ostopaikkana”, sanoo Keloharju.

Vaikka hän ei juurikaan itse suosi rahastosijoittamista, siitä on Keloharjun mukaan koitunut jotakin hyvääkin. Nimittäin salkut ovat nyt paremmin hajautettuja kuin aikaisemmin osittain siksi, että ne sisältävät enemmän rahastoja. Vuonna 1995 salkussa oli keskimäärin kaksi osaketta, kun vuonna 2015 niitä oli 3,5.

”Osakesijoittajat ovat keskimääräistä älykkäämpiä”, sutkauttaa Keloharju pilke silmäkulmassa ja viittaa tällä myös tutkittuun tietoon.

 

Suomessa pörssiosakkeiden omistus on keskittyneempää kuin esimerkiksi Yhdysvalloissa. Varakkain prosentti väestöstä omistaa 46 prosenttia yksityishenkilöiden pörssivarallisuudesta.

Keloharjun keräämästä aineistosta on vedettävissä loputtomasti johtopäätöksiä suomalaisen yksityissijoittajan käyttäytymisestä. Esimerkkinä se, että miehet dominoivat 58 prosentin osuudellaan osakesijoittamista. Osakemiljonääreistä heitä on 73 prosenttia.

Isoja eroja on myös suomen- ja ruotsinkielisten välillä.

”Ruotsalaiset ovat sekä aktiivisia että suuria sijoittajia. Heidän osuutensa suorista sijoituksista on kymmenen prosenttia, vaikka väestöosuus on vain viitisen prosenttia”,

sanoo Keloharju.

Rannikkoseudulla osakesäästäminen on vilkasta. Kaikkein aktiivisimmat sijoittajat asuvat Ahvenanmaalla ja passiivisimmat Kainuussa sekä Lapissa. Yksityissijoittajat suosivat osakevalinnoissaan kotipaikkakuntiaan. Ahvenanmaalainen ostaa Viking Linen ja kuopiolainen Ponssen osakkeita.

”Myös pankkien valta näkyy siinä, miten sijoittajat päätyvät valitsemaan oman paikkakuntansa tuotteita”, sanoo Keloharju.

Teksti: Riitta Ekholm

Kuva: Minna Heusala

 

Kommentit