Puolikas rationaalisuutta ja toinen puoli riskiä: prakateemikon salkun arvoitus

05.06.2017

Pyy selittää riskilisän ja musta joutsen epävarmuuden: Kolmas lintu saattaa olla ratkaisu. Mistä tässä oikein on kysymys? Lintukaavaan kannattaa perehtyä, jotta välttyy turhilta kolhuilta.

 

Uteliaisuus on sijoittajalle polttoaine, kun hän etsii uusia kohteita. Liika innostuminen sen sijaan saattaa sumentaa järjen. Tuloksena voi olla riskin aliarvioiminen sekä pahimmassa tapauksessa isotkin tappiot.

Tätä mieltä on itseään leikillisesti prakateemikoksi kutsuva Anders Ekholm. Sanayhdistelmä juontaa juurensa hänen kaksijakoisesta vajaan parinkymmenen vuoden urastaan puoliksi sorvin äärellä varainhoitajana ja puoliksi tutkimustyössä muun muassa yliopistolehtorina Hankenilla ja tällä hetkellä dosenttina Lappeenrannan teknillisessä yliopistossa.

”Joskus nämä puolet täydentävät toisiaan ja välillä ne riitelevät keskenään”, kertoo Ekholm.

Tutkimuksen, luottamustoimien ja kirjoittamisen lisäksi hän on nyt osakkaana Helsingin Kampissa sijaitsevassa yrityksessä Priceff, joka kehittää hinnoittelualgometrejä.

Ekholm sanoo olevansa kyseenalaistaja eikä lähde trendien matkaan, vaikka seisoisi rannalla yksin. Periksi antamaton periaate on ymmärtää, miten ja miksi toimii tietyllä tavalla.

Syy ja seuraus -parivaljakko ohjaa hänen valintojaan muun muassa sijoituksissa.

Tällä hetkellä kiinteistöt ovat muoti-ilmiö, joka on vetänyt suomalaiset seinien sijoittamisen tielle. Miksi laumapsykologia saa aina uudelleen vallan, pohtii Ekholm. Sijoittajan käyttäytymistä onkin tutkittu paljon.

”Vaikka asuntosijoittaminen on tuottanut mainiosti riskikorjattua tuottoa katsoessa, se ei poista sijoittajanvastuuta ymmärtää, mihin kohteeseen lähtee mukaan”, sanoo Ekholm.

Joukkorahoitusta ja listaamattomiin yhtiöihin sijoittamista hän pitää kansantalouden kannalta taloutta voitelevina uusina kanavina, mutta sijoittajan on näissäkin syytä rehellisesti pohtia, onko hän riittävän kärryillä kohteista.

”Riski on mitattavissa, mutta epävarmuuteen on haastavampaa ottaa kantaa”, sanoo Ekholm.

Hänen salkkunsa ensimmäinen sijoitus oli 1980-luvun alussa hankitut rakennusyhtiö Polarin osakkeet. Tämä ostos ei kovin hyvin Ekholmin mukaan mennyt.

”Se taisi olla pörssilistan halvin osake, jota sain viikkorahoilla ja säästöillä määrällisesti eniten”, hän naurahtaa.

Seuraavaksi mieleen on jäänyt lukiovuosina hankitut Nokian osakkeet, jotka hän myi liian aikaisin pois. Tätä hän pitää menetettyjen mahdollisuuksien kulmasta ehkä heikoimpana sijoituksenaan.

Prosentuaalisesti napakymppinä Ekholm pitää alkusyksystä 2008 hankittuja DAX-indeksin myyntioptioita, jotka erääntyivät paljon arvokkaampina.

”Riski oli todellinen. En kovinkaan usein tee spekulatiivisia kauppoja”, hän kertoo.

Salkun sisältö on sekin kaksijakoinen: Tutkimus ja järki sanovat, että kannattaa hajauttaa kunnolla sekä pitää kustannukset matalina. Tämän vuoksi puolet salkusta on indeksisijoituksia suurimmaksi osaksi osakkeisiin.

”Toista puolikasta hoidan kuin itse olisin asiakas ja otan yhtiökohtaista riskiä valitsemillani markkinoilla”, sanoo Ekholm.

Hän ei välttämättä käy kauppaa kuitenkaan aktiivisesti, mutta sitäkin tarkemmin seuraa markkinoita.

”Olen antanut itselleni luvan tehdä näin niin kauan kuin saan tästä paremman riskikorjatun tuoton. Toistaiseksi olen saanut itseltäni jatkoaikaa omana salkunhoitajani.”

Hän kuvaa toista salkun puolikasta kuivakkaan rationaaliseksi ja toinen on varattu arvailuille hyvän tuoton ja tekemisen nautinnon vuoksi.

”Parasta sijoittamisessa on filosofointi”, summaa Ekholm.

Ensimmäisiä historiallisia todisteita aktiivisiesta sijoittamisesta saattaa hänen mukaansa olla peräisin 600 vuotta ennen ajanlaskua. Kreikkalainen filosofi Thales halusi osoittaa aikalaisilleen, että pelkällä älyllä voi tienata rahaa. Muut vannoivat kovaan työn tekemiseen.

”Hän tutkaili keväällä oliivipuita ja arvioi kesän sadon runsaammaksi kuin yleensä. Thales osti puristamoilta oikeuden hyödyntää niitä sadonkorjuun aikana. Puristamot kävivät täydellä teholla ja filosofi myi oikeudet eteenpäin ja teki voittoa”, kertoo Ekholm.

Todennäköisesti kysymyksessä oli ensimmäinen optio.

”Yritän välttää liikaa innostumista ja kylmästi analysoida, mistä sijoituskohteessa on kysymys ja onko siinä mitään järkeä”, sanoo Ekholm

Esimerkiksi hän ottaa joukkorahoituksen ja vertaa sitä pörssikauppaan. Periaatteessa molemmissa ostajat ja myyjät kohtaavat, jolloin arvopaperit ja raha vaihtavat omistajaa.

Pörssin toiminta on säännellympää kuin joukkorahoituksen, vaikka uusi joukkorahoituslaki paikkaakin tätä aukkoa. Täydellinen markkinoiden tehokkuus ei toimi, koska kaikilla ei ole samaa informaatioita.

Todellisuudessa markkinoilla on kuitenkin olemassa rajattu likviditeetti eli tietty määrä kaupattavaa etkä voikaan ehkä käydä sitä haluamallasi määrällä: Pörssillä sitä on enemmän ja joukkorahoituksella vähemmän.

”Parempi pyy pivossa kuin kymmenen oksalla”, hän avaa likviditeetin käsitettä.

Seuraavaksi hän tarttuu epävarmuuden käsitteeseen ja sitäkin selittää lintuesimerkillä.

Yhtä harvinainen kuin musta joutsen –sanonta oli Englannissa 1600-luvulla hyvin käytetty, koska läntisessä Euroopassa ei sellaista oltu nähty.

”Kunnes hollantilainen tutkimusmatkailija ja seikkailija näki 1690-luvulla mustia joutsenia purjehtiessaan Australiaan. Todennäköisyys nähdä niitä kumosi metaforan”, kertoo Ekholm.

Pointti on siinä, että rationaalisessa riskimaailmassa niitä ei ole, koska riskit ovat mallinnettavissa. Todellisuudessa voi aina tapahtua sellaista, mitä ei olisi voinut kuvitella.

”Joukkorahoituksessa mustia joutsenia on varmasti paljon”, toteaa Ekholm.

Koska se on epävarmempaa, hän itse haluaisi saada ainakin tehokkaan markkinan tuotto-odotuksen lisäksi pyylisän likviditeettiriskistä sekä mustan joutsenen lisän epävarmuudesta.

”Lisistä saattaa tulla niin suuria, että hanke ei toteudu. Financial Timesin mukaan 14 prosentissa joukkosijoituksia oli ammattisijoittajia mukana viime vuonna UK:ssa viime vuonna. Kun nämä tekevät lintututkimuksen ja hinnoittelevat riskin oikein, yksityissijoittaja voi peesailla vieressä ja tehdä tuottoa”, kuittaa Ekholm.

Teksti: Riitta Ekholm
Kuva: Minna Heusala

Kommentit