30 vuotta sitten osakekauppaa käytiin Pörssisalin pulpeteista käsin

24.10.2017

Lakiasiainjohtaja Jaakko Raulo on työskennellyt pian 30 vuotta Helsingin pörssissä. Työuran alkuvuosina pörssi otti isoja harppauksia, joilla on suuri merkitys yhä tänä päivänä.

Jaakko Raulo Nasdaq Helsingistä kertoo 80-luvun osakekaupasta

Kuva: Jaakko Raulo selittää, miten sähkömekaaninen taulu toimi 80-luvun pörssikaupankäynnissä. 

Siitä on vajaa kolme vuosikymmentä, kun pörssikaupankäynti tapahtui fyysisesti Helsingin Fabianinkadulla Pörssitalossa. Joka arkipäivä meklarit kokoontuivat pulpetteihinsa Pörssisaliin. Istunnon aluksi puheenjohtaja luki ääneen faksilla tai lähetin välityksellä perille toimitetut pörssitiedotteet. Sen jälkeen paikan päällä alkoi kunkin osakkeen hinnanmääritys ja kaupankäynti, yhtiö kerrallaan.

Yhtenä pörssi-istuntojen puheenjohtajista toimi tuolloin Jaakko Raulo. Nasdaq Helsingin lakiasiainjohtajana toimivalla Raulolla tulee kuluneeksi 2. marraskuuta tasan 30 vuotta siitä, kun hän aloitti työt pörssissä.

Tuntikausien istuntoja ja rekkalasteittain osakekirjoja

80-luvun pörssi-istunnoissa eli julkihuudoissa meklarit antoivat osto- ja myyntitarjouksia osakkeille ja joukkovelkakirjoille yhtiö kerrallaan, kunnes yhteisymmärrys löytyi. Hinnanmuodostuksessa käytettiin apuna sähkömekaanista taulua ja meklareiden pulpeteista löytyneitä tarjouspainikkeita. Vuonna 1935 käyttöön otettu noteeraustaulu oli ollut tuohon aikaan yksi maailman edistyneimpiä, Raulo kertoo.

Kun sopiva hinta osakkeelle löytyi, kauppa salissa jatkui siten, että ostaja ilmoitti suullisesti toivomansa osakemäärän ja myyjä kertoi, kuinka paljon oli valmis myymään. Tätä jatkettiin, kunnes kauppoja ei enää tehty ja osakkeelle vahvistettiin osto- ja myyntiloppukurssit. Samalla tavalla käytiin läpi jokainen pörssilistan osake ja joukkovelkakirja.

Meno Pörssisalissa oli usein vauhdikasta, eikä kuumentuneilta tunteiltakaan aina vältytty. Tavallisesti istunto kesti pari tuntia. Vuodet 1988–1989 olivat kuitenkin kovaa kasvun aikaa osakkeiden vaihtomäärillä mitattuna. Julkihuudot alkoivat venyä, ja joskus niitä jouduttiin jatkamaan tauotta aamupäivästä jopa neljään asti iltapäivällä.

Raulo selittää, että tilanne oli hankala: pörssipäivä oli saatava päättymään, jotta kaupat voitiin selvittää ja osakkeet toimittaa uudelle omistajalleen sovitussa ajassa.

Kaupankäynnin kasvanut volyymi näkyi myös hyvin konkreettisella tavalla.

”Osakkeet olivat vielä tuolloin paperimuotoisia osakekirjoja. Muistan tapauksia, joissa niitä kuljetettiin rekkalasteittain pankista toiseen. Jo siinä oli melkoinen työ, että oikeat osakekirjat saatiin ajoissa kerättyä pankkien holveista kasaan kuljetusta varten.”

”Onneksi jo vuonna 1987 pörssissä oli tehty päätös siirtyä sähköiseen kaupankäyntijärjestelmään. Muutos toteutettiin vaiheittain ja viimeisteltiin maaliskuussa 1990, jolloin Pörssisalissa pidettiin viimeinen julkihuuto. Samoihin aikoihin osakekirjat siirtyivät elektroniseen muotoon arvopaperikeskukseen.”

 

Suurten muutosten vuodet

Arvopaperimarkkinoita kehitettiin 80- ja 90-luvuilla voimakkaasti. Sähköiseen kaupankäyntijärjestelmään siirtymisen lisäksi vuonna 1989 voimaan astui arvopaperimarkkinalaki. Sitä ennen esimerkiksi sisäpiiritiedon hyödyntäminen ei ollut sijoittajille laitonta. Vuonna 1993 poistettiin rajoitukset ulkomaalaisomistuksesta. Tätä ennen ulkomaalaisten omistuksessa sai olla maksimissaan 20 prosenttia kustakin suomalaisesta pörssiyhtiöstä.

”Jos Helsingin pörssiä ei olisi ryhdytty kehittämään voimakkaasti 80-luvun lopulla, sitä ei todennäköisesti enää olisi olemassa, vaan kaupankäynti ja myöhemmin listaukset olisivat siirtyneet ulkomaille”, kuvaa Raulo muutosten merkitystä.

Hänen mukaansa kaikki tahot ymmärsivät, kuinka tärkeitä muutokset olivat. Niitä ajettiin yhdessä eteenpäin.

Kehitystyöllä oli merkittävä rooli myös kansankapitalismin edistämisessä. Ennen tiedon siirtymistä verkkoon Fabianinkadun pörssi-istunnot olivat käytännössä katsoen ainoa paikka, jossa sijoittajan oli mahdollista saada ajantasaisin tieto ja pysyä kunnolla perillä asioista. Istunnot olivat julkisia, mutta harvalla yksityishenkilöllä oli kuitenkaan mahdollisuutta tulla paikan päälle kuuntelemaan.

Kaupankäynti oli lisäksi nykyistä huomattavasti hitaampaa. Osto- ja myyntitoimeksiannot tehtiin omassa paikallispankissa ja niiden toteutus saattoi hyvinkin siirtyä vasta seuraavalle päivälle. Pankissa sijoittajan saatavilla oli todennäköisesti edellispäivän päätöskurssit, mutta ei sen tarkempaa tietoa.

”Kaupankäynnin pitää olla tarpeeksi järjestäytynyttä ja tasapuolista, jotta laajalla joukolla on mahdollista ryhtyä pörssin kautta omistajiksi. Vasta arvopaperimarkkinoiden kehityksen myötä osakemarkkinat todella avautuivat piensijoittajien saataville”, Raulo painottaa.

Hän muistuttaa, että vaikka paljon on muuttunut, Helsingin pörssin perustehtävä on edelleen sama kuin sen perustamisvuonna 105 vuotta sitten.

”Tarve pörssille ei ole kadonnut mihinkään.”

Pörssi-istunto 80-luvun lopussa.

Pörssi-istunto 80-luvun lopussa.

Piditkö tästä artikkelista? Tilaa Pörssisäätiön viikoittainen uutiskirje, niin saat jatkossa sisältömme sähköpostiisi ensimmäisten joukossa.

Teksti: Kiia Etelävuori
Kuvat:
Kiia Etelävuori / Pörssisäätiö
Nasdaq

Jaa artikkeli

Kommentit