Mitä tunnusluvut kertovat?

10.08.2018

Mitä erilaisia mittareita sijoittajan kannattaa tuntea, ja miten niitä tulisi tulkita? 

Sijoittamisen tunnusluvut

Mitkä ovat tärkeimmät tunnusluvut sijoittajalle?

Sijoituspäätöksen tekemistä voi helpottaa seuraamalla erilaisia tunnuslukuja ja riskimittareita. Osakekohtaiset tunnusluvut vaikuttavat osakkeiden hinnoitteluun, ja siksi sijoittajan kannattaa perehtyä muutamaan keskeiseen tunnuslukuun. Tarkastelemalla monen vuoden lukuja näkee yhtiön kehityssuunnan. Eri pörssiyhtiöiden tunnuslukuja löytyy valmiiksi koottuna muun muassa Pörssisäätiön Liisan listasta sekä Kauppalehden sivuilta.

Osakesijoittajan kannalta tärkeitä ja paljon käytettyjä arvostusmittareita ovat EPS eli osakekohtainen tulos, P/E, osinkotuotto ja hinta/tasearvo eli P/B.

  • EPS (Earnings per share  eli osakekohtainen tulos): EPS saadaan jakamalla tilikauden tulos osakkeiden keskimääräisellä lukumäärällä tilikauden aikana.
  • P/E (price / earnings per share, voittokerroin): Osakkeen hinta jaettuna yhtiön ennustetulla tai viimeksi julkistetulla osakekohtaisella tuloksella. Jos osakekohtainen tulos on 1€ ja osake maksaa 11€, sen P/E-luku on 11. P/E-luku kertoo, kuinka monessa vuodessa yhtiö tekee nykyisellä tulotasollaan markkina-arvonsa verran tulosta.
  • Osinkotuotto: Osinkotuottoprosentti osoittaa yhtiön prosentuaalisen osinkotuoton, kun osakkeesta maksetaan pörssipäivän hinta. Se siis kuvaa osingon suhdetta pörssikurssiin.  Osinkotuotto lasketaan jakamalla osakekohtainen osinko yhtiön osakekurssilla.
  • P/B eli hinta/tasearvo: Osakkeen kurssi jaettuna kirjanpidollisella osakepääomalla per osake. Osakekurssi toisin sanoen jaetaan yhtiön osakekohtaisella omalla pääomalla. (Yhtiön oma pääoma tarkoittaa yhtiön varallisuutta, eli mikä on tilanne kun yhtiön kaikista varoista vähennetään yhtiön kaikki velat.)

Riskimittareista puolestaan kannattaa tutustua volatiliteettiin ja betaan. Niitä käsitellään artikkelin lopussa, samoin kuin Sharpen lukua ja Jensenin alfaa.

Mitä tunnusluvut kertovat?

Arvostusmittareissa siis tarkkaillaan yleensä osakkeen hintaa jaettuna voitolla, osingolla tai tasearvolla. Eli maksettu hinta suhteutetaan johonkin yrityksen niin sanottuun fundamenttitekijään.

Niillä voidaan tarkkailla sitä, mikä tulee olemaan saatu hyöty suhteutettuna osakkeesta maksettuun hintaan. Hyöty tulee viime kädessä osinkovirtana, mistä epäsuorana osoituksena toimii vaikkapa osakekohtaisen voiton taso tai sijoitetun oman pääoman määrä.

P/E ja hinta/tasearvo kertovat osakkeen suhteellisesta edullisuudesta tai kasvunäkymien laadusta. Korkea arvo heijastaa markkinoiden vahvaa uskoa yhtiön tulevaisuuden kasvuun – tai sitten kielii yliarvostetusta osakkeesta.

Esimerkiksi P/E pyrkii olemaan eräänlainen yleisluku ja siihen sisältyy markkinahinnan kautta taustalla olevat yhtiön kasvunäkymät riskeineen ja mahdollisuuksineen. Yhtiön kasvunäkymät perustuvat odotuksiin toimialan kasvusta, yrityksen markkinaosuuden kehityksestä sekä muun muassa katteiden ja oman pääoman tuoton tasojen kehityksestä.

Tunnuslukujen toinen hyödyllinen käyttötarkoitus on erilaisten yritysten luokittelu. Arvostusmittarit muodostavat perinteisen toimialajaottelun lisäksi erilaisia osakeluokkia. Niiden mukaan sijoittaja voi tarkistaa, onko salkussa tarpeeksi erilaisia osakkeita, jotta hajautus toimisi tehokkaasti. Esimerkiksi korkea osinkotuotto voi kertoa vakaan kannattavasta yhtiöstä, jolla ei ole huikeita kasvunäkymiä. Alhainen P/E- tai hinta/tasearvo voi kieliä yrityksen ja toimialan heikosta kasvupotentiaalista tai vaikkapa syklisistä riskitekijöistä.

Lisäksi osakkeiden markkina-arvo eli ”yrityksen koko” on usein käytetty luokittelukriteeri sijoittamisessa. Pitkällä aikavälillä parasta riskeihin suhteutettua tuottoa ovat yleensä antaneet tasapainoiset salkut, jossa minkään arvostusmittarin mukaisia osakeluokkia ei ole unohdettu. Jos salkussa on sekä pieniä että suuria koti- ja ulkomaisia osakkeita tasaisilla painotuksilla eri toimialoilta jaettuna edelleen sekä alhaisen että korkean P/E-, hinta/tasearvon ja osinkotuoton mukaan kasvu- ja arvoyhtiöihin, voi salkkuaan pitää erittäin hyvin hajautettuna. Vähempikin riittää hyvään alkuun, jos sijoitettavat summat eivät ole kovin suuria. Rahastoihin sijoitettaessa saa automaattisesti hyvän hajautuksen rahoilleen.

Kuinka usein tunnuslukujen muuttumista kannattaa seurata?

Tunnusluvut muuttuvat jatkuvasti, etenkin jos hinnat heittelehtivät voimakkaasti. Rauhallisemman kurssikehityksen yhtiöissä ne saattavat pysyä melko samanlaisina pitkäänkin. Kasvuyhtiöissä, joiden kurssi voi kuukaudessa jopa puolittua, vastaavasti tunnusluvutkin puolittuvat (tai osinkotuotto tuplaantuu). Kasvuyhtiöiden P/E- tai hinta/tasearvolukuja onkin tämän vuoksi erittäin hankala vertailla keskenään – edes samalla toimialalla.

Jos haluaa aktiivisesti ottaa näkemystä yhtiöiden arvostuksista, tulee muodostaa oma perusteltu käsitys yrityksen käyvästä P/E- tai muusta tunnusluvusta, verrata sitä markkinoiden viimeisimpään vastaavaan lukuun, ja tehdä kauppa nopeasti ennen kuin muut huomaavat väärinhinnoittelun. Pidemmän horisontin rauhallisempi salkkusijoittaja käyttänee tunnuslukuja enimmäkseen ryhmittelyyn, jolloin esimerkiksi muutama vilkaisu tasoihin vuodessa riittää.

Mitä osakkeen hinnan vaihtelusta voi päätellä?

Aiempi, esimerkiksi viimeisen 12 kuukauden hintakehitys, tai päivän kurssi verrattuna vuoden korkeimpaan tai alhaisimpaan arvoon, kertoo luonnollisesti myös nykyisestä arvostustasosta.

On havaittu taipumusta, että yritykset, joiden kurssikehitys on ollut nouseva noin viimeisen vuoden sisällä, yleensä jatkavat nousuaan vielä jonkin aikaa, kun taas laskijat laskevat edelleen. Hyväksi aikamittariksi on osoittautunut noin 9-12 kuukautta. Toisaalta pidempää menneisyyttä tarkasteltaessa voikin käydä päinvastoin: aiemmat luuseriosakkeet korjaavat vahvasti takaisin ylös ja päinvastoin. Hinnan vahva vaihtelevuus kertoo ylipäätään osakkeen korkeasta riskistä – siitä, että trendit voivat nopeasti kääntyä päinvastaisiksi.

Onko hyvä yhtiö aina hyvä sijoitus?

Sijoituspäätöstä tehdessä kannattaa pitää erillään se, mikä on hyvä yhtiö ja mikä on hyvä sijoitus. Hyvä yhtiö voi olla liian kallis ostos. Koska yritys on markkinajohtaja ja jakaa hyviä tuottoja, niin on varsin todennäköistä, että muutkin sijoittajat ostavat juuri tätä firmaa ja kurssi on muodostunut korkeaksi. Sijoittajat tavallaan yli-innostuvat jostakin yhdestä yrityksestä, jolloin hinta voi karata pilviin. Viimeisenä mukaan tulleet saavat samalla rahalla vain murto-osan osakkeita verrattuna ajoissa mukaan tulleisiin.

Miten tunnuslukuja pitäisi tulkita?

Tunnuslukujen tulkinnassa on kaksi eri koulukuntaa. Jos esimerkiksi P/E-luku on 10 tai 100, niin mitä se kertoo? Toisen mukaan hinta on aina oikea, eikä kertoimen korkeudella ole väliä. Jos se on korkea (100), niin se tulkitaan siten, että osakkeesta kannattaakin maksaa paljon, sillä yritys on niin vahva. Mikäli tunnusluku on puolestaan alhainen (10), niin silloin kyseessä on riskibisnes, jossa kasvunäkymät eivät ole niin suuria, ja osakkeet ovat siksi edullisia. Toinen teoria on, että hinta on luvun mukaan väärä: alhainen luku on hyvä ostokohde ja korkea luku hyvä myyntikohde. Mikä taso sitten minkäkin tyyppisellä yhtiöllä on ”korkea” tai ”alhainen”, on erittäin hankala määrittää, varsinkin jos pörssilistalta ei löydy hyvin samankaltaista vertailuyhtiötä.

Tunnuslukuja pitää siis tulkita sen mukaan haluaako ostaa ”hyviä yhtiöitä kalliilla” vai ”huonompia yhtiöitä halvalla”. Siitä ei kuitenkaan voi vielä päätellä onko sijoitus hyvä vai huono pitkällä aikavälillä. Tunnusluvuista ei voi vetää suoria johtopäätöksiä.

Sijoittajalla pitäisi olla jonkinlainen käsitys siitä, mikä on liian alhainen tai korkea tunnusluku. Jos yrityksen P/E-luku on 70, niin silloin pitää hankkia tietoa siitä onko tämä luku sellainen kuin sen pitääkin. Jos oma perusteltu käsitys on se, että luvun pitäisi olla 10, niin silloin se kannattaa myydä nopeasti.

Tiedon hankkiminen ja vertailujen tekeminen ovat tunnuslukujen käytön hankalia puolia yksityissijoittajan kannalta. Eri yhtiöiden tunnuslukuja löytyy onneksi valmiiksi koottuna muun muassa Pörssisäätiön Liisan listasta sekä Kauppalehden sivuilta.

Voivatko eri tunnusluvut antaa ristiriitaisia tulkintoja?

Eri tunnusluvut voivat antaa sijoittajalle jopa ristiriitaista tietoa yrityksestä. Esimerkiksi P/E -luku voi antaa kovin erilaisen kuvan, jos sen mittaamiseen käytetään toteutunutta voittoa, eikä tulosennustetta. Samoin tasearvot eivät aina anna oikeudenmukaista ja vertailukelpoista kuvaa sijoitetusta pääomasta samankaan toimialan sisällä. Sijoittajan ei kannata myöskään ripustautua vain yhden luvun seuraamiseen, sillä silloin salkusta tulee helposti liian kapea. Jos vaikka valitsee vain alhaisen P/E-luvun yrityksiä, niin silloin hyvät kasvuyhtiöt voivat jäädä ulkopuolelle. Lukuja ei myöskään tulisi vertailla hyvin eri tyyppisten yritysten kesken.

Mitä etua on sijoitusten hajauttamisesta?

Kun salkussa on tarpeeksi paljon erilaisia yrityksiä, ne tasapainottavat toisiaan. Hajautettu sijoitusmalli poistaa riskejä. Tarpeeksi laajalti haarukoiden joukkoon mahtuu luultavasti se yksi tuleva gorillafirmakin, jos heikompiakin valintoja jää haaviin. Sijoituksia kannattaa hajauttaa eri toimialoilla ja maantieteellisillä alueilla toimiviin yhtiöihin. Lisäksi kannattaa muistaa ajallinen hajautus, eli sijoittaa varat useissa erissä eikä kaikkea kerralla.

 

Yleisimmät riskimittarit

Yleisimpiä riskimittareita sijoittamisessa ovat volatiliteetti, beta, alfa, ja  delta. Ne pyrkivät kertomaan siitä mitä sijoituksille voi pahimmillaan tapahtua.

Volatiliteetti kertoo tappiomahdollisuuksista ja suuruuksista. Se on yleismittari, jonka avulla voi katsoa sijoituksen arvon keskimääräistä hajontaa. Volatiliteettia mitataan tuotoista ja ilmaistaan prosenttina per vuosi. Jos se on esimerkiksi 40 prosenttia, niin silloin vuotuinen tuotto tulee keskimäärin kahtena vuonna kolmesta olemaan +/ – 40 prosentin haarukassa pitkän aikavälin normituotostaan. Keskimäärin joka kuudes vuosi tulee yli 40 prosentin pudotus ja vastaavasti joka kuudes vuosi yli 40 prosentin nousu.

Beta on salkkuriskimittari ja se lasketaan aina osaketta kohden. Se on osakkeen markkinariskiä ja kokonaistuoton riippuvuutta markkinoiden keskimääräisestä tuotosta mittaava kerroin. Jos kerroin on yksi, osakkeen tuotto muuttuu samaa tahtia kuin markkinoiden keskimääräinen tuotto. Jos kerroin on kaksi, riski on suurempi ja tuotto vaihtelee kaksinkertaisesti markkinoihin verrattuna. Vastaavasti alle yhden betan osakkeet reagoivat markkinoiden muutoksiin keskimäärin vähemmän.

Sharpen mittari kertoo riskikorjatusta tuotosta.  Sharpe-mittari on tuotto yli riskittömän koron jaettuna volatiliteetilla.

Jensenin Alfa on puolestaan markkinariskikorjattu mittari, joka on sijoituskohteen tuotto miinus se tuotto, joka kohteen olisi pitänyt tuottaa Betalla mitattuna. Alfaa käytetään yleensä rahastoissa tai salkkujen kannattavuusmittarina, ei niinkään yksittäisen osakkeen kohdalla. Vertailuindeksiä korkeampi Sharpe-mittari tai positiivinen Alfa kertoo sijoituksen lyöneen vertailuindeksinsä.

Deltaa käytetään johdannaismarkkinoilla. Se kuvaa sitä, miten johdannaisen arvo muuttuu, kun perusta muuttuu. Näiden mittarien lisäksi on myös yrityksiä kuvaavia mittareita, joilla tarkkaillaan esimerkiksi kassavirran vaihtelua, operatiivista- ja rahoitusriskiä. Nämä kuitenkin heijastuvat hintakehitykseen ja sitä kautta laskettuihin volatiliteetteihin ja Betoihin.

Haluatko saada sijoittajia ja säästäjiä hyödyttävää tietoa sähköpostiisi, aina ensimmäisten joukossa? Tilaa Pörssisäätiön uutiskirje. 

Artikkeli pohjautuu Hankenin professori Anders Löflundin haastatteluun. Artikkeli on päivitetty elokuussa 2018, mutta on julkaistu alunperin jo aiemmin verkkosivuillamme. 

 

Jaa artikkeli

Kommentit