Osakesijoittajan tärkeimmät tunnusluvut  

Mitä yhtiön toimintaa ja osakkeen arvoa kuvaavia mittareita sijoittajan kannattaa tuntea – ja miten eri tunnuslukuja tulisi tulkita?

Sijoituspäätöksen tekemistä voi helpottaa seuraamalla erilaisia tunnuslukuja ja riskimittareita. Osakekohtaiset tunnusluvut vaikuttavat osakkeiden hinnoitteluun, ja siksi sijoittajan kannattaa perehtyä muutamaan keskeiseen tunnuslukuun. Kun tarkastelee tunnuslukuja useamman vuoden ajalta, näkee yhtiön kehityssuunnan.

Tavallisen sijoittajan kannalta tunnuslukuihin liittyvän tiedon hankkiminen ja vertailujen tekeminen voi olla hankalaa. Eri pörssiyhtiöiden tunnuslukuja löytyy onneksi valmiiksi koottuna muun muassa Pörssisäätiön Liisan listasta ja Kauppalehden pörssipalvelusta.

Tärkeimpien tunnuslukujen nelikko

Osakesijoittajan kannalta tärkeitä ja paljon käytettyjä arvostusmittareita on neljä: EPS eli osakekohtainen tulos, P/E, osinkotuotto ja P/B eli hinta/tasearvo.

• EPS (earnings per share): Osakekohtainen tulos saadaan jakamalla tilikauden tulos osakkeiden keskimääräisellä lukumäärällä tilikauden aikana.
• P/E (price/earnings per share, voittokerroin): Osakkeen hinta jaettuna yhtiön ennustetulla tai viimeksi julkistetulla osakekohtaisella tuloksella. Jos osakekohtainen tulos on 1 euro ja osake maksaa 11 euroa, sen P/E-luku on 11. P/E-luku kertoo, kuinka monessa vuodessa yhtiö tekee nykyisellä tulotasollaan markkina-arvonsa verran tulosta.
• Osinkotuotto: Osinkotuottoprosentti osoittaa yhtiön prosentuaalisen osinkotuoton, kun osakkeesta maksetaan pörssipäivän hinta. Se siis kuvaa osingon suhdetta pörssikurssiin. Osinkotuotto lasketaan jakamalla osakekohtainen osinko yhtiön osakekurssilla.
• P/B (price/book value): Hinta suhteessa tasearvoon, eli osakkeen kurssi jaettuna kirjanpidollisella osakekohtaisella osakepääomalla. Yhtiön oma pääoma tarkoittaa yhtiön varallisuutta, joka lasketaan vähentämällä yhtiön kaikista varoista yhtiön kaikki velat.

Tunnusluvut mittaavat arvoa ja odotuksia

Arvostusmittareissa tarkkaillaan yleensä osakkeen hintaa jaettuna voitolla, osingolla tai tasearvolla. Osakkeen hinta suhteutetaan johonkin yrityksen niin sanottuun fundamenttitekijään.

Arvostusmittareiden avulla voi arvioida saatavaa hyötyä suhteutettuna osakkeesta maksettuun hintaan. Hyöty tulee viime kädessä osinkovirtana, mistä epäsuorana osoituksena toimii vaikkapa osakekohtaisen voiton taso tai sijoitetun oman pääoman määrä.

P/E ja hinta/tasearvo kertovat osakkeen suhteellisesta edullisuudesta tai kasvunäkymien laadusta. Korkea arvo heijastaa markkinoiden vahvaa uskoa yhtiön tulevaisuuden kasvuun – tai sitten kielii yliarvostetusta osakkeesta.

Esimerkiksi P/E pyrkii olemaan eräänlainen yleisluku. Siihen sisältyy markkinahinnan kautta taustalla olevat yhtiön kasvunäkymät riskeineen ja mahdollisuuksineen. Kasvunäkymät perustuvat odotuksiin toimialan kasvusta, yrityksen markkinaosuuden kehityksestä sekä muun muassa katteiden ja oman pääoman tuoton tasojen kehityksestä.

Erilaisten yritysten luokittelu

Tunnuslukujen toinen hyödyllinen käyttötarkoitus on erilaisten yritysten luokittelu.

Arvostusmittarit muodostavat perinteisen toimialajaottelun lisäksi erilaisia osakeluokkia. Niiden mukaan sijoittaja voi tarkistaa, onko salkussa tarpeeksi erilaisia osakkeita, jotta hajautus toimisi tehokkaasti.

Esimerkiksi korkea osinkotuotto voi kertoa vakaan kannattavasta yhtiöstä, jolla ei ole huikeita kasvunäkymiä. Alhainen P/E- tai hinta/tasearvo voi kieliä yrityksen ja toimialan heikosta kasvupotentiaalista tai syklisistä riskitekijöistä.

Lisäksi osakkeiden markkina-arvo eli yrityksen koko on usein käytetty luokittelukriteeri sijoittamisessa.

Pitkällä aikavälillä parasta riskeihin suhteutettua tuottoa ovat yleensä antaneet tasapainoiset salkut, jossa minkään arvostusmittarin mukaisia osakeluokkia ei ole unohdettu. Sellaisen kokoaminen vie aikaa, mutta omassa sijoitussuunnitelmassa voi hyödyntää myös tunnuslukuja.

Erittäin hyvin hajautetussa salkussa olisi pieniä ja suuria yrityksiä, kotimaisia ja ulkomaisia osakkeita, eri toimialojen yrityksiä sekä kasvu- ja arvoyhtiöitä – eli alhaisen ja korkean P/E-, hinta/tasearvon ja osinkotuoton mukaan valittuja yhtiöitä.

Kuinka tiuha seuranta kannattaa?

Tunnusluvut muuttuvat jatkuvasti, etenkin jos osakekurssit heittelehtivät voimakkaasti. Rauhallisemman kurssikehityksen yhtiöissä ne saattavat pysyä melko samanlaisina pitkäänkin.  

Kasvuyhtiöiden P/E- tai hinta/tasearvolukuja on erittäin hankala vertailla keskenään – edes samalla toimialalla.  Kasvuyhtiöissä kurssi voi kuukaudessa jopa puolittua, jolloin vastaavasti tunnusluvutkin puolittuvat tai osinkotuotto tuplaantuu.  

Jos haluaa aktiivisesti ottaa näkemystä yhtiöiden arvostuksista, pitää muodostaa oma perusteltu käsitys yrityksen käyvästä P/E- tai muusta tunnusluvusta ja verrata sitä markkinoiden viimeisimpään vastaavaan lukuun. Kaupat pitäisi tehdä nopeasti ennen kuin muut huomaavat, että osake on väärinhinnoiteltu. 

Pidemmän horisontin sijoittajan kannattaa tavoitella edustavaa salkkua. Silloin tunnusluvut sopivat osakkeiden ryhmittelyyn, ja muutosten seuranta muutaman kerran vuodessa riittää. 

Mitä kurssivaihtelusta voi päätellä?

Osakkeen hinnan kehitys kertoo osakkeen nykyisestä arvostustasosta. Tutkimusten mukaan kannattaa tarkkailla osakkeen hinnan kehitystä noin 9–12 viime kuukauden ajalta. Yritykset, joiden kurssikehitys on ollut nouseva noin vuoden sisällä, yleensä jatkavat nousuaan vielä jonkin aikaa ja laskijat laskevat edelleen.

Jos tarkastellaan kurssikehitystä pidemmältä aikaväliltä, voi käydä päinvastoin: laskussa olevat osakkeet korjaavatkin vahvasti ylös ja päinvastoin. Hinnan vahva vaihtelevuus kertoo pohjimmiltaan osakkeen korkeasta riskistä – siitä, että trendit voivat nopeasti kääntyä päinvastaisiksi.

Kahden koulukunnan tulkinnat

Tunnuslukujen tulkinnassa on kaksi eri koulukuntaa. Otetaan esimerkiksi P/E-luku: Jos P/E-luku on 10 tai 100, niin mitä se kertoo?

Toisen koulukunnan mukaan osakkeen hinta on aina oikea, eikä kertoimen korkeudella ole väliä. Jos P/E-luku on 100 se kertoo, että osakkeesta kannattaakin maksaa paljon, sillä yritys on niin vahva. Jos tunnusluku on vain 10 se kertoo, että kyseessä riskibisnes, jossa kasvunäkymät ovat heikot ja osake siksi edullinen.

Toinen teoria on, että hinta on luvun mukaan väärä: alhainen luku on hyvä ostokohde ja korkea luku hyvä myyntikohde. Mikä taso sitten minkäkin tyyppisellä yhtiöllä voidaan tulkita korkeaksi ja mikä alhaiseksi, on vaikeaa määritellä, varsinkin jos pörssilistalta ei löydy hyvin samankaltaista vertailuyhtiötä.

Tunnuslukuja pitää siis tulkita sen mukaan haluaako ostaa ”hyviä yhtiöitä kalliilla” vai ”huonompia yhtiöitä halvalla”. Tunnusluvuista ei voi vetää suoria johtopäätöksiä siitä, onko sijoitus hyvä vai huono pitkällä aikavälillä.

Sijoittajalla pitäisi olla jonkinlainen käsitys siitä, mikä on liian alhainen tai korkea tunnusluku. Jos yrityksen P/E-luku on 70, niin pitää hankkia tietoa siitä onko tämä luku sellainen kuin sen pitääkin. Jos oma perusteltu käsitys on se, että luvun pitäisi olla 10, niin silloin osakkeet kannattaa myydä nopeasti.

Tunnusluvut voivat riidellä

Eri tunnusluvut voivat antaa sijoittajalle jopa ristiriitaista tietoa yrityksestä. Esimerkiksi P/E -luku antaa erilaisen kuvan, jos sen mittaamiseen käytetään toteutunutta voittoa eikä tulosennustetta. Tasearvotkaan eivät aina anna oikeudenmukaista ja vertailukelpoista kuvaa sijoitetusta pääomasta edes saman toimialan sisällä.

Sijoittajan ei kannata nojata vain yhteen tunnuslukuun, sillä silloin salkusta tulee liian kapea. Jos vaikka valitsee vain alhaisen P/E-luvun yrityksiä, niin silloin hyvät kasvuyhtiöt voivat jäädä ulkopuolelle. Lukuja ei myöskään tulisi vertailla hyvin erilaisten yritysten kesken.