Valtionyhtiöt olisi – kansallistettava

Valtio olemme me. Siksi tuntuu hassulta, että kun valtio myy omistamiaan yrityksiä, suomalaisia ei suosita ”vanhoina osakkeenomistajina”, vaan myynnit suunnataan ulkomaille.

Viidentoista viimeisen vuoden aikana tehtiin 58 valtionyhtiöiden omistuspohjaan liittyvää toimenpidettä. Niistä kaksi on otsikoitu ”kotimainen suunnattu anti” ja ”kotimaahan painottuva osakemyynti”. Näiden arvo oli 600,1 miljoonaa euroa.

Kansainvälisesti suunnatuksi anniksi tai osakemyynniksi luokiteltiin samaan aikaan 23 toimenpidettä. Näiden arvo oli yli kymmenkertainen, 6 661,5 miljoonaa euroa.

Pelkästään vuonna 2005 myytiin Sammon (430 miljoonaa euroa), Fortumin (770) ja Kemiran (92,6) osakkeita 1 292,6 miljoonalla eurolla ulkomaille.

Ajatellaanpa: ensin nuo yhtiöt perustettiin suomalaisten rahoilla, niiden tuotekehitys maksettiin meidän verovaroistamme – lopuksi ne myydään ulkomaille.

– Kun valtionyhtiöiden annit alkoivat, tavoittelimme erityisesti suomalaisia osakesäästäjiä. Sittemmin tämä näkökulma on muuttunut, kertoo johtaja Markku Tapio Kauppa- ja teollisuusministeriön omistajapolitiikan yksiköstä.

– Tarkoitus on suunnata anteja kotimaahan niin usein kuin mahdollista, mutta väkisinkin suuri osa suuntautuu ulkomaille: Suomesta ei löydy riittävästi sijoittajia ja viime caseissa on myynti tehty nopeutettuna, jolloin se suuntautuu melkein väkisinkin kansainvälisille instituutioille.

Okon Corporate Finance Oy:n toimitusjohtaja Jarmo Tiihonen ymmärtää valtio-omistajan näkökantoja.

– Perusteet toimia noin ovat olemassa, mutta yhtä perusteltua on käydä keskutelua siitä, miten voisi toimia toisella tavalla ja korostaa kotimaista omistusta.

Valtio ansaitsisi enemmän myymällä kotimarkkinoille?

Miksi kotimaisella omistuksella sitten olisi merkitystä?

Teoreettinen harjoituslaskelma näyttää osoittavan, että valtionyhtiöiden osakkeiden myynti ulkomaille tulee ajan myötä kalliiksi.

Vanhat suuret valtionyhtiöt Neste, Fortum, Kemira, Kemira GrowHow, Outokumpu, Rautaruukki, Finnair ja Sponda maksoivat vuonna 2005 yli puoli miljardia euroa osinkoa ulkomaille.

Tästä summasta maksettu lähdevero on korkeintaan 82 miljoonaa euroa (esimerkki on laskettu 15% lähdeverotuksen mukaan, mutta useat kansainväliset verosopimukset pudottavat veroprosentin nollaan).

Jos suomalaiset kotitaloudet olisivat saaneet nämä osingot, valtion verokertymä olisi ollut vähintään yli 25 miljoonaa euroa suurempi. Ja tämä siis pelkästään vuonna 2005.

Kokonaisuutena näyttää siis ainakin teoriassa siltä, ettei valtion omistuksia kannattaisi myydä suurina erinä kansainvälisille markkinoille.

Parempi ratkaisu voisi olla vaiheittainen osakemyynti, jolla pyrittäisiin löytämään vakaata suomalaista omistuspohjaa – sekä instituutioita että kotitalouksia.

Toki samaan hengenvetoon on myönnettävä, että esimerkiksi Kemiran ulkomaille myydyt osakkeet palasivat ajan myötä hyvin suurelta osin kotimaiseen omistukseen.

Suomesta löytyisi kyllä pääomaa

Suomalaiset kotitaloudet ovat selvästi vaurastuneet viime vuosina. Suurin osa varallisuudesta on suomalaiseen tapaan kiinni asunnoissa: Vakituisiin, vapaa-ajan asuntoihin sekä sijoitusasuntoihin on sijoitettu kolme neljäsosaa varallisuudesta. Loput varoista on rahoitusvarallisuutta: talletuksia, pörssiosakkeita, sijoitusrahastojen osuuksia ja vakuutussäästöjä.

Ja sitten: pankkitileillä on runsaat 50 000 000 000 (50 miljardia) euroa varallisuutta, joista puolet on käytännöllisesti katsoen korottomilla käyttötileillä.

– Osa näistä varoista voitaisiin saada mukaan, kun seuraava valtionyhtiön anti järjestetään, toivoo Pörssisäätiön yhteiskuntasuhteista vastaava Kimmo Collander.

Markku Tapio heittää haasteen takaisin:

– Kyllä kotimaiseen omistukseen kiinnitetään koko ajan huomiota ja tälle on ehkä jatkossa enemmän tarvetta. Onko hyviä ideoita?