Kuka keräsi voitot subprime-lainoista?

24.04.2008

Subprime-tappiot jatkavat kasvuaan. Ennusteissa on jo otettu käyttöön sana biljoona. On aika kysyä, mihin – ja kenelle – kaikki rahat oikein katosivat? Mutta vastaus vaatii hieman taustoittamista, koska kyseessä on aikamoinen taloudellinen sotku.

– Markkinatalous korjaa kyllä omat sotkunsa, tyynnyttelee professori Vesa Puttonen.

Yhdysvalloissa NINJA-asiakkaille (no income, no job, no assets) myönnettyjen subprime-asuntolainojen aiheuttamat tappiot jatkavat kasvuaan. Viimeisten laskelmien mukaan maailman finanssisektori on ilmoittanut jo yhteensä 181 miljardin alaskirjaukset.

Arviot subprime-kriisin lopullisesta laskusta vielä vaihtelevat. Sveitsiläisen UBS-pankin analyytikot arvioivat kuitenkin alaskirjausten kasvavan vähintään 600 miljardiin dollariin. IMF:n ennusteen mukaan kokonaistappio nousee 945 miljardiin dollariin.

Pahinta on, jos kriisi leviää

Lähes biljoona dollaria – ei mikään pikku summa, vai mitä, Helsingin kauppakorkeakoulun rahoituksen professori Vesa Puttonen?

– Paljonko on paljon? Maalataanpa isolla pensselillä. Maailmassa on eläkesäästöjä lähes 25 biljoonaa dollaria. Jos se tuottaa vaikkapa 10 prosenttia vuodessa, rahaa kertyy 2,5 biljoonaa.

Maailmassa riittää rahaa pelkän subprime-ongelman kattamiseen.

Huolestuttavampaa Puttosen mukaan sen sijaan on, jos kiinteistöjen arvon lasku läpäisee koko Yhdysvallat. Joillakin alueilla laskua on ollut 25-30 prosenttia. Mantereen kattavana varallisuusarvojen lasku saattaisi olla jopa 6 biljoonaa dollaria.

– Kyse ei olisikaan enää siitä, että vain köyhät latinot tai mustat eivät kykenisi maksamaan luottojaan. Henkilökohtaisen köyhtymisen sivuvaikutukset olisivat valtavat. Koko Yhdysvaltain kulutus hiipuisi ja johtaisi taantumaan.

Reiluja reittauksia luuserilainoille

Alle priiman myönnettyjen asuntoluottojen logiikka toimi vuosia Yhdysvalloissa varsin hyvin. Ohjauskorot olivat alhaalla ja asuntojen arvo kasvoi kohisten. Ongelma syntyi, kun asiat kääntyivät päälaelleen.

Korkeakorkoisia luuserilainoja myönnettiin ajatuksella, että asuntojen hinnat jatkavat nousuaan automaatin lailla. Koronmaksuun sai kättelyssä pari vapaavuotta ja jos sen jälkeen maksut alkoivat painaa, kiinteistön kykeni myymään hyvällä voitolla. Vaurastumisen himolta poistettiin loputkin pidäkkeet.

Monet ottivat uutta arvonnousua vastaan myös lisälainaa, jota sitten törsättiin iloisissa kulutusjuhlissa. Kaikkiaan Yhdysvaloissa on myönnetty subprime-lainoja 1,3 biljoonaa dollaria.

Tämä ei olisi välttämättä onnistunut, jos riskit olisivat jääneet vain jenkkipankkien harteille. Riskejä hajautettiin maailmalle paketoimalla niitä yhteen ja myymällä niitä luottojohdannaisina sijoittajille, pankeille ja eläkerahastoille. Ne menivätkin hyvin kaupaksi, sillä johtavat luottoluokittajat antoivat niille erinomaisia reittauksia. Nyt tätä kytköstä tutkitaan suurennuslasilla, ellei mikroskoopilla. Puttosen on linkkiin vaikea uskoa.

– Luottoluokittajan tärkein omaisuus on luottamus markkinoilla. Jos se jää kiinni pankkien kanssa tehdyistä yhteistyösopimuksista, siltä menee koko bisnes.

Varpaat kastuneet Suomessakin

Suomessa toimivien pankkien on sanottu selviävän subprime-kriisistä kuivin jaloin, mutta kyllä se täälläkin varpaita kastelee.

– Rahoitussektori on sekaisin merkittävän luottamuspulan takia ja se aiheuttaa likviditeettiongelman. Vieraan pääoman hinta on noussut. Kun riskipreemio riskittömän koron päälle hyvillä yrityksillä vuosi sitten oli noin 0,3 prosenttia, nyt se on kymmenkertainen

Entä mitä kaikille miljardeille on oikein tapahtunut? Minne ne ovat kadonneet?

– Rahat ovat menneet niille, jotka ovat myyneet asuntoja korkeammalla hinnalla. Varallisuusarvot voivat nousta ja tavallaan kaikki hyötyvät. Ei se raha sinänsä tullut mistään. Nyt se samalla tavalla häipyy maailmasta, kun varallisuusarvot laskevat.

Puttosen mukaan Suomessakin on hilpeää hurskastella amerikkalaisten hölmöyttä, kun tällaisen sopan saivat aikaan. Mutta toisin kuin WinCapitan tuotoissa tässä oli kuitenkin taloudellinen logiikka taustalla. Vauhti vain sokaisi ja riittävän ahneet joutuvat nyt nuolemaan haavojaan.

– Markkinatalous korjaa kyllä omat sotkunsa, mutta kauanko tämä jatkuu, sitä ei tiedä kukaan. Kyse on likviditeettiongelmasta ja luottamuspulasta. Mikään matemaattinen kaava sitä ei pysty ratkaisemaan.

Jaa artikkeli

Kommentit