Sijoittaja kertoo: Johannes Koroma on jalat maassa -sijoittaja

29.10.2012

Kiinnostus pörssiyhtiöiden toimintaan ja varsinkin niiden vuosikertomuksiin on sävyttänyt sekä Johannes Koroman työuraa että sijoittajan taivalta.

Johannes Koroma on seurannut sijoitustoimintaa monessa roolissa – ehkä kiinteimmin TT-säätiön asiamiehenä Etelärannan aitiopaikalta.

Helsingin Sanomien taloustoimituksen päällikkönä 1960-luvulla Koroma uudisti talousuutisoinnin. Yhtiötiedotteita ei enää julkaistu sellaisenaan, vaan taloustoimitus teki perusteelliset analyysit yhtiöiden tilinpäätöksistä, tuloksista ja näkymistä.

Myös pörssi-informaatio oli silloiselle lukijakunnalle uutta ja vierasta:

– Meitä moitittiin spekulaatiokirjoittelusta: aivan kuin valtakunta heiluisi joka päivä pörssikurssien mukaan. Tämän päivän analyytikot menevät kuitenkin huomattavasti pidemmälle.

Toimituksessa seurattiin myös mielenkiinnolla Yleisradion palveluksessa olevan Esko Seppäsen toimintaa. Seppänen osallistui liki kaikkien pörssiyhtiöiden yhtiökokouksiin yhden osakkeen valtikalla ja pääsi esittämään kiperiä kysymyksiä yhtiöiden johdolle.

– Seppäsen ansioksi voidaan lukea piensijoittajan roolin nostamisen yhtiön kannalta äänekkääksi ja terveen kriittisiä kysymyksiä esittäväksi.

Avoimuuden ja läpinäkyvyyden vaade oli myös Helsingin Sanomien talousuutisoinnin perusteellisen linjanmuutoksen takana. Yhteistyössä pörssin kanssa se aloitti vuosikertomuskilpailun, jonka tavoitteena oli saada yritysten vuosikertomuksiin ja tilinpäätöksiin avoimuutta.

Tuolta ajalta löytyvät myös Koroman ensimmäiset henkilökohtaiset osakesijoitukset:

– Ilman sen suurempaa viisautta päätin aloittaa pörssiosakkeiden oston. Lähes ensimmäisiä hankintojani oli Suomen Autoteollisuus, joka osoittautui onnekkaaksi ratkaisuksi. Muutamaa vuotta myöhemmin valtio lunasti osakkeet kohtuullisen hyvään hintaan. Aloittelevan sijoittajan näkökulmasta tämä tuntui tietysti lupaavalta toiminnalta. Yhtä hyvin ei aina myöhemmin ole käynyt.

Varoituksen sana uudesta teknologiasta

Koroma kuvaa itseään jalat maassa -sijoittajaksi, jolle spekulatiivisten sijoittajien tapa toimia on vieras. Johtotähtenä on ollut sijoittaa suomalaisiin pörssiosakkeisiin osta ja pidä -periaatteella, tavoitteena säännöllinen ja kohtuullinen tuotto. Inflaatiolta kannattaa suojautua ja toisaalta huolehtia siitä, ettei ota osakesijoituksilla turhaa riskiä.

– Sijoitan vain kotimaisiin pörssiyrityksiin, ehkä kuvitellen tietäväni niistä enemmän kuin kansainvälisistä yhtiöistä. Rahastoja olen vierastanut – etenkin niiden kustannuksista johtuen – ja vielä enemmän vierastan johdannaispohjaisia sijoitusinstrumentteja.

Primääripäämäärä osakkeen valinnassa on osinkotuotto.

– Lasken mieluummin osinkotuoton kuin arvonnousun varaan. Arvonnousu on hyvin nopeasti haihtuvaa, kuten nyt laman aikana nähdään. Sitä paitsi osakemarkkinamme ovat niin ohuet, että pitäisi osata katsoa myös suurten ulkomaisten sijoittajien – lähinnä eläkerahastojen – käyttäytymistä erilaisissa suhdanteissa. Ne heiluttavat pörssikursseja enemmän kuin reaalitalous yrityksen tulosta.

Koroman mukaan odotusarvo määrittääkin kohtuuttomasti pörssiosakkeiden kehitystä reaalituotannon kustannuksella. Sijoittajan kannalta erityisen vaarallisia kohteita ovat uuden teknologian yritykset. Virhesijoituksia tehtiin it-kuplan aikaan, ja sama on vaarassa toistua nyt.

– Angry Birds, Google tai Facebook ovat lopulta melko läpinäkymättömiä yhtiöitä. Niiden toiminta perustuu aivoissa tapahtuvaan kehittämiseen, ja ihmisen aivojen analysointi taas ei onnistu alan ammattilaiseltakaan, miksi siis sijoittajalta.

Eroon huonosta yritysjohtamisesta

Yrityskulttuurissamme ja etenkin johtamisessa on Koroman mukaan täyskäännöksen tarve.

– Viime vuosilta on liian paljon esimerkkejä huonosta johtamisesta. Nyt pitäisi entistä kärjekkäämmin kysyä, miten suomalaisten pörssiyhtiöiden johtajat ovat onnistuneet.

Poliittista keskusteluilmapiiriä leimaa hänen mukaansa ummehtuneisuus:

– Poliittiset huitaisut kuten transaktiovero ja toistuvasti ilmenevä kateus onnistuneesta yrittämisestä tai yritysjohtamisesta saaduista palkkioista ei johda mihinkään positiiviseen. Ylilyöntejä palkkioissa kyllä on. On maksettu sellaisestakin tuloksesta, joka ei ole johdon aikaansaannosta ja miljoonien tavoitteleminen on houkutellut yritysjohdon joissakin tapauksissa väärään riskinottoon.

Juuri yleinen poliittinen ilmapiiri kannustaa osaltaan yrityksiä toimimaan muualla kuin Suomessa.

– Toivoisin, että päästäisiin eroon sellaisista lausunnoista, että meidän ei kannata kilpailla Ruotsin kanssa esimerkiksi verotuksessa. Verokilpailu on tosiasia ja rakenteilla sekäalennuksilla joudutaan ja niillä pitää kilpailla. Kysymys on suomalaisten yritysten menestymisestä.

– Hyvä ystäväni, kokenut kansainvälisen yrityksen toimitusjohtaja sanoo, että Ruotsin ja Suomen välillä on suuri ero suuryritysten johtamisessa. Ruotsalaiset kysyvät, voiko toiminta onnistua Ruotsista käsin, vai onko pakko investoida ulkomaille. Suomalaiset kysyvät, voidaanko investoida ulkomaille, vai onko tämä pakko tehdä Suomessa. Viime vuosien yrityskaupoissa ja merkittävien yritysten johtamisessa tämä piirre on näkynyt enemmän kuin olisi ollut suotavaa.

Teksti: Soila Eräniemi
Kuva: Liisa Huima

 

 

 

 

Avainsanat:Sijoittaja kertoo
Jaa artikkeli

Kommentit