Osakesäästäjien toimitusjohtaja sijoitti jo koulupoikana

10.12.2012

Osakesäästäjien Keskusliiton uusi toimitusjohtaja Antti Lahtinen pelaa osakesäästäjänä varman päälle.

Ennen nykyistä tehtäväänsä Lahtinen on toiminut analyytikkona, meklarina ja Suomen pörssimeklariyhdistyksen toiminnanjohtajana. Ensimmäiset pörssiosakkeensa hän sai isoisältään nelivuotiaana ja oma kiinnostus pörssiä kohtaan heräsi lukion kynnyksellä.

”Aloin pohtia yrityksiä: miten ne toimivat, kuka ne omistaa, ja kuka saa niiden tuoton. Ja pörssistä kiinnostuin nimenomaan mahdollisuutena päästä mukaan yritysten toimintaan ja voitonjakoon”, Lahtinen muistelee.

”Ostin ensimmäisellä kesätyöpalkallani vuonna 1997 mopon sijasta Rautaruukin yksityistämisannin osakkeita, joihin liittyi vielä mahdollisuus bonusosakkeisiin. Se oli koulupojalle merkittävä hankinta, vaikka kokonaissumma toki oli vain muutamia tuhansia markkoja.”

Lahtisen osakesäästämisen pitkän aikavälin tavoitteena on taloudellinen riippumattomuus. Lyhyemmällä aikavälillä salkku tuo taloudellista liikkumavaraa yllättävissä tilanteissa kuten työttömyyden yllättäessä.

”Olen ollut tyytyväinen salkun tähänastiseen kehitykseen, vaikka riippumattomuuteen on vielä pitkä matka. Toki eihän sitä koskaan tiedä, miten markkinat kehittyvät.”

Lahtinen on pääasiassa ostellut salkkuunsa osakkeita, mutta toki niitä on tullut myytyäkin. Esimerkiksi 1990-luvun lopussa hän myi osakkeita, joiden kurssit tuntuivat olevan korkealla. Samoin hän on luopunut huonoista omistuksistaan.

”Olen enemmänkin osta ja pidä -sijoittaja, mutta salkkua pitää myös hoitaa ja poistaa sieltä sellaisten yritysten osakkeita, joiden näköalat ovat heikentyneet liikaa.”

Hajauta ja hallitse

Lahtisella on osakesijoitustensa ohella asunto ja vähän velkaa. Lisäksi hänellä on talletuksia odottamassa sopivia sijoituskohteita. Ammattilaisena hän ymmärtää riskit ja pyrkii hajauttamaan salkkunsa.

”Rahastoihin olen turvautunut sellaisilla alueilla, esimerkiksi Kaukoidässä, joihin yksityissijoittajan on vaikea sijoittaa suoraan itse. Kotimaiset osakkeet olen sen sijaan aina hankkinut ilman välikäsiä. Niiden osuus koko potista on noin 90%, mikä on hajauttamisen näkökulmasta oikeastaan liikaa”, Lahtinen kuvaa.

”Kotimaan liikaa painoarvoa tasoittaa toisaalta se, että olen suosinut suuria kansainvälisillä markkinoilla toimivia suomalaisyrityksiä, joiden toiminta hajautuu joka tapauksessa maantieteellisesti.”

Sijoittaja-ammattilaisen puheessa korostuvat sanat ’turvallisuus’, ’vakiintuneisuus’ ja ’vakaus’. Epävakaina aikoina hakeudutaan toimialoille, jotka ovat suhteellisen vakaita ja yrityksiin joilla on toimintaa laajalla maantieteellisellä alueella.

”Suosin arvo-osakkeita, enkä ole halukas maksamaan hirveän isoja rahoja pelkistä lupauksista. Osingotkin ovat tärkeitä, mutta jos yritys jakaa koko tuloksensa osinkoina, sille ei jää rahaa kasvuun”, Lahtinen pohtii.

Lahtinen sijoittaa kohteisiin, joissa kasvuodotukset ovat maltilliset, jolloin niiden hinnatkin ovat maltilliset. Ihanteellinen sijoituskohde on hänen mukaansa hyvä yhtiö, jonka bisnes on vakaalla pohjalla, osakkeen hinta edullinen ja näköalat ja kehityssuunta selviä.

Lahtinen arvioi, että yksi hänen parhaista sijoituksistaan ovat olleet Sammon osakkeet, joita hän osti vuonna 2003, jolloin niiden arvostus oli varsin alhaalla. Huonoin sijoituskohde oli puolestaan kartonkivalmistaja Stromsdal.

”Sampo vaikutti edulliselta ja vakavaraiselta. Ja he ovat pitkäjänteisesti onnistuneet kasvattamaan omistuksen arvoa. Stromsdalin osakkeita ostaessani katsoin liikaa historiaan viitanneita tunnuslukuja, joiden perusteella yhtiö vaikutti edulliselta. Myin osakkeet pois, kun niiden arvo oli puolittunut, sillä Stromsdalin näköalat eivät olleet yhtään parantuneet. Se oli järkevää, sillä yhtiö meni myöhemmin konkurssiin.”
Teksti: Jussi-Pekka Aukia
Kuva: Miika Kainu

Avainsanat:Sijoittaja kertoo
Jaa artikkeli

Kommentit