Säätiölaboratorio nimeltä Suomi

27.09.2016

Säätiöt ovat merkittäviä sijoittajia, mutta vasta nyt niiden sijoittajakäyttäytymistä on tutkittu empiirisesti.

kuva-eeva-copy_riitalle

Varallisuutta keskittyy tulevaisuudessa entistä enemmän säätiöihin. Näin uskoo viime perjantaina Aalto-yliopistossa väitellyt DBA Eeva Ahdekivi, ja hän viittaa tällä muun muassa ranskalaisen ekonomistin Thomas Pikettyn tekemiin havaintoihin.

Ilmiö on maailmanlaajuinen ja esimerkkeinä hän mainitsee Bill ja Melinda Gatesin, Mark Zuckerbergin ja tämän vaimon Pricilla Chanin sekä kotimaasta Koneen Tiina ja Antti Herlinin säätiöt.

Varallisuutta ei siirretä ainoastaan omille lapsille, vaan esimerkiksi tutkimukseen, joka etsii ratkaisuja vaikeisiin sairauksiin. Viime viikolla Mark Zuckerberg ilmoitti antavansa seuraavan kymmenen vuoden aikana tähän tarkoitukseen 2,7 miljardia euroa.

Pariskunta on jo aikaisemmin kertonut lahjoittavansa elinaikanaan hyväntekeväisyyteen 99 prosenttia Facebookin osakkeista. Gates on jo toteuttanut samanlaiset lahjoitukset omaan säätiöönsä.

“Säätiöitä on pidetty ikuisina, mutta nyt pinnalla on määräaikaisuus. Tällä halutaan välttää se, ettei säätiö pitkällä aikavälillä muuttuisi itseisarvoksi”, sanoo Ahdekivi.

Gatesin säätiö lakkautetaan 20 vuotta perustajiensa kuoleman jälkeen.

Säätiöt ja muut voittoa tavoittelemattomat yhteisöt vastaavat isosta osasta yleishyödyllistä ja yhteiskunnallisesti tärkeää työtä. Julkisen sektorin heikko talous tekee kolmannen sektorin entistäkin tarpeellisemmaksi.

Suomessa on noin 3 000 säätiötä ja niiden yhteenlaskettu omaisuus on yli 20 miljardia euroa. Varat, joita ei välittömästi tarvita esimerkiksi tutkimukseen, ovat pitkälti sijoitettuna muun muassa kotimaisiin osakkeisiin.

“Säätiöt ovat Suomessa ja maailmanlaajuisesti merkittäviä sijoittajia, mutta niiden sijoittajakäyttäytymistä on tutkittu hyvin vähän”, sanoo Ahdekvivi.

 

Voittoa tavoittelemattomuus ei ole Ahdekiven mukaan kiinnostanut taloustiedettä, vaikka hyväntekeväisyysverhon takana on yrityksiin verrattavissa olevia taloudellisia toimijoita.

Suomessa säätiöt havahtuivat varallisuuden kasvuun Nokian osakkeiden arvonnousun myötä. Nyt monilla säätiöillä on sijoitusjohtajat vaalimassa rahakirstuja.

“Säädekirjoissa voisi lukea, että pidä huolta omaisuudestasi, niin saat hoidettua myös säätiön missiota”, sanoo Ahdekivi.

Kaksi vuotta sitten Ahdekivi kirjoitti Pörssisäätiölle Säätiöt omistajina –oppaan ja jatkoi siitä tieteelliseen tutkimukseen Aalto-yliopiston kauppakorkeakoululla.

“Koska säätiöihin varastoituu yhä enemmän ikuistakin varallisuutta, pidän hallinnon ja sijoitustoiminnan ymmärtämistä tärkeänä”, sanoo Ahdekivi.

Pääomamarkkinat tarvitsevat eri tavoin toimivia ja ajattelevia omistajia. Lyhyt kaupankäynti ylläpitää likviditeettiä ja säätiöt puolestaan pitkäaikaisina sijoittajina vakautta.

“Kun markkinoilla käy ryske, säätiöt istuvat tyynesti kättensä päällä”, sanoo Ahdekivi.

Suoraviivaistaen säätiöt käyvät kauppaa harvakseltaan ja salkku on niukasti hajautettu.

“Säätiöt pystyvät kantamaan riskiä. Esimerkiksi Koneen säätiöllä on merkittävät omistukset Konetta ja Cargoteciä, useiden miljardien edestä.”

Useat sijoittajat ovat pitkäaikaisia, mutta varainhoidon ketjussa aikaväli kutistuu lyhyeksi. Esimerkiksi rahastojen ja eläkeyhtiöiden pitää onnistua tällä neljänneksellä, vaikka niiden edunsaajien sijoitushorisontti olisi 20 vuotta.

 

Yritystutkimuksessa on olemassa paljon dataa, jota on saatavilla ilmaiseksi verkossa. Sen sijaan säätiöistä ei aineistoa ole.

“Suomi on poikkeus ja tämän vuoksi tutkimusaineisto kiinnostaa niin Euroopassa kuin sen ulkopuolellakin”, sanoo Ahdekivi.

Oikeusministeriö oli poiminut 900 tiedot säätiölain uudistamista varten. Näitä tietoja Ahdekvi hyödynsi jo Pörssisäätiön tutkimuksessa. Hän ylistää keskitettyä arvo-osuusjärjestelmää, jonka pohjalta sijoittamista koskeva tutkimus on voitu tehdä.

“Euroclear toimitti suuren säätiöjoukon tiedot nimettöminä tutkimuskäyttöön”, sanoo Ahdekivi.

Ahdekiven tutkimuksen mukaan säätiöiden välillä on kilpailua, tosin hieman erilaista kuin yritysten välillä. Säätiöiden välinen kilpailu ei ole euromääräistä, vaan ne kilpailevat muun muassa tutkijaresursseista, parhaista tiedeprojekteista ja työntekijöistä.

Teksti: Riitta Ekholm

 

 

 

 

 

 

 

Jaa artikkeli

Kommentit