Pikavippeilijästä säästäjäksi

03.10.2016

Koulun talousopetus pitää oppilaat samalla viivalla: Kaikissa kodeissa talousasioista puhuminen ei kuulu arkipäivään. Säästäminen olisi hyvä kansalaistaito.

20160915_124008_riitalle1

Valtaosa nuorista ei ymmärrä koron käsitettä. Rahankäytön taito periytyy. Pikavipeistä syntyy ulosottokierre. Tässä muutama otsikko tältä syksyltä.

Huoli nuorten talousosaamisesta on tunnistettu myös kouluissa. Uudessa opetussuunnitelmassa talousopetusta saavat jo neljäsluokkalaiset.

“Talousasioista on hyvä kertoa heti, kun lapsi on siihen valmis eikä odottaa sitä, että nuori muuttaa omilleen”, sanoo Pörssisäätiön toimitusjohtaja Sari Lounasmeri.

Pörssisäätiö, Historian ja yhteiskuntaopin opettajien liitto, Taloudellinen tiedotustoimisto, Opetushallitus, Finanssialan Keskusliitto ja Suomen Pankki järjestävät syksyisin Talous tutuksi – seminaarin opettajille.

Tällä kertaa keskustelemassa olivat Osakesäästäjien Keskusliiton toimitusjohtaja Antti Lahtinen, professori Panu Kalmi Vaasan yliopistosta, hallituksen puheenjohtaja, vuoden 2015 nuori yrittäjä Valtteri Lindholm Varustelekasta sekä opiskelija, tämän vuoden Talousguru-kilpailun voittaja Maija Löyskä. Lounasmeri toimi paneelin puheenjohtajana.

Kaikki olivat yhtä mieltä siitä, että talousopetusta ei voi jättää pelkästään kotien varaan.

“Toiset hankkivat taskurahansa itse ja toiset saavat sen kotoa. Ymmärrys rahan arvosta on erilainen. Koulu voi oikoa myös kotona opittuja tapoja”, sanoo Löyskä.

Koulujärjestelmä takaa Lahtisen mukaan oppilaille tasa-arvoisen lähtöviivan oman talouden hallinnan opettelussa. Sekä hän että Kalmi pitävät säästämisen ja myös sijoittamisen taitojen kartuttamista tärkeänä.

Lindholm laski 26-vuotiaana, minkä verran varallisuutta olisi kertynyt, jos kaikki kesätyötienestit olisivat jääneet kuluttamisen sijasta säästöön.

“Tämän opin olisi voinut saada yläasteella”, sanoo Lindholm.

 

Olarin koulun historian ja yhteiskuntaopin opettaja Henna Jouhki ei rajaisi talousasioiden opetusta ainoastaan historian ja yhteiskuntaopin alle, vaan nivouttaisi sen osaksi kaikkea oppimista.

“Oman talouden hallintaa voisi opettaa läpäisyperiaatteella. Kotitaloudessa tarkastellaan ruokakorin hintaa, matematiikan tunnilla prosenttilaskua ja englannin tunnilla taloussanastoa”, mainitsee Jouhki esimerkkeinä.

Osassa perheitä talousasioista puhutaan luontevasti vaikkapa ruokapöydässä, mutta osassa koteja tällaisia keskusteluja ei käydä. Silti lainaa saa napin painalluksella ja tavaraa osamaksulla ilman, että rahaa näkyy missään. Tämä hämärtää tulojen ja menojen seurantaa.

“Nuoren on hyvä ymmärtää työn tekemisen ja rahan arvon yhteys. Raha ei kasva puussa eikä se tule seinästä”, sanoo Jouhki.

Jos lapsi tekee jo pienenä kotiaskareita ja saa niistä pienen palkkion, hän voi oppia luontevasti säästämään vaikkapa puhelinta varten. Jouhkin mukaan paras tapa opettaa oman talouden hallintaa kaiken ikäisille on ammentaa samastumiskokemuksia heidän maailmastaan.

“Oppilaan on helpompi hahmottaa asioita ruohonjuuritasolla kuin abstrakteina käsitteinä”, sanoo Jouhki.

Hänen mielestään taloustietoa ja yrityskasvatusta on mielekästä opettaa, koska oppimateriaalin tueksi voi ottaa hyvinkin ajankohtaisia asioita.

“Tämä pitää myös oppilaiden kiinnostusta yllä”, sanoo Jouhki.

 

Vanha totuus, ettet voi kuluttaa enemmän kuin ansaitset, pitäisi Etelä-Tapiolan lukion rehtorin Harri Rinta-ahon mukaan olla oppina nuorille.

“He ovat koko elämänsä ajan altistuneet sekä joka tuutista tulevalle markkinoinnille että valtavalle kulutuspaineelle”, sanoo Rinta-aho.

Panssarina tätä vastaan nuorille pitää opettaa tervettä rahankäyttöä sekä kodeissa että kouluissa.

“Parikymmentä prosenttia kodeista ei pidä huolta esimerkiksi laskujen maksamisesta ajallaan. Tämä asenne ikävä kyllä siirtyy lapsille”, sanoo Rinta-aho.

Kodit ovat hänen mukaansa pudonneet talousasioiden hoidossa kärryiltä ja jopa korko on käsitteenä monille liian vaikea. Tämä on ymmärrettävääkin, sillä globaali talous on ollut haastavassa tilassa finanssikriisistä lähtien ja markkinoiden lainalaisuudet eivät välttämättä toimi entiseen malliin.

“Koulun tarkoitus on antaa eväitä maailman ymmärtämiseen ja oman talouden hallintaan”, sanoo Rinta-aho.

Hän on huolissaan siitä, että ammatillisessa koulutuksessa talousopetuksen määrä jää liian vähäiseksi, vaikka sieltä valmistuvat nuoret siirtyvät työelämään pääsääntöisesti lukion käyneitä aikaisemmin.

Mutta myös lukiossa talousopetusta pitäisi hänen mukaansa olla enemmän, esimerkiksi kursseja koko kansantalouden hahmoittamisesta. Kysynnän ja tarjonnan lainalaisuuden ymmärtämisestä on pitänyt huolen esimerkiksi Jäätelökioski –yrittäjyyspeli.

Teksti: Riitta Ekholm

Kuva: Minna Heusala

Jaa artikkeli

Kommentit