Teorian ja käytännön tasapaino

“Yhteiskunta ja maailmanmeno ylipäänsä alkoivat kiinnostaa jo ala-asteella, mutta vasta muutamaa vuotta myöhemmin historian- ja yhteiskuntaopin opettaja sai minut innostumaan talouselämästä. Siihen asti nämä asiat olivat tuntuneet vähän kuivakkailta ja vaikeilta.

Havahduin siihen, että ilman talouden lainalaisuuksien ymmärtämistä monien ilmiöiden hahmottaminen on hankalaa. Päätin päästä kartalle kansantalouden syy- ja seuraussuhteista. Sen jälkeen myös politiikkaa oli helpompaa seurata.

Lukion viimeisellä luokalla osallistuin itsekseni Historian ja yhteiskuntaopettajien liiton, Finanssialan Keskusliiton, Vakuutus- ja rahoitusneuvonnan, Taloustoimittajien ja Lukiolaisten liiton yhdessä järjestämään Talousguru-kilpailuun ja talouteen perehtymiseni palkittiinkin voitolla. Koulun ohella olin myös vapaa-ajalla ottanut selvää kimuranteistakin talouskysymyksistä.

Abivuonna osallistuin lisäksi kolmen koulukaverin kanssa Suomen Pankin järjestämään joukkuekilpailuun Euroopan Keskuspankin, EKP:n rahapolitiikasta. Piti mennä syvälle talouden mekanismeihin, jotta oppi ymmärtämään suuria linjoja. Valmistauduin tähän kilpailuun vuoden verran ja pystyin hyödyntämään oppimaani myös Talousguru-kilpailussa.

Pääsimme edustamaan kouluamme kilpailussa ja seuraavana tehtävänä oli kirjoittaa essee, jossa linjasimme ehdotuksemme EKP:n seuraaviksi rahapoliittisiksi päätöksiksi. Se oli innostavaa ja kiinnostuin rahapolitiikasta toden teolla.

Piti selvittää itselle peruskäsitteet inflaatiota myöten. Haastavaksi tämän teki se, että taloudessa eletään poikkeuksellista aikaa ja lainalaisuudet ovat aika tavalla päälaellaan. Ammattilaisetkin ovat pihalla, mitä on tapahtumassa.

Siinä sitten neljä abiturienttia hyppi välillä seinille, kun piti miettiä, mitkä olisivat toimenpiteet esimerkiksi ohjauskoron ja muiden rahapoliittisten toimien suhteen sen hetkisten Euroopan Keskuspankin linjausten perusteella.

Kuukausi Talousguru-kilpailuni jälkeen olimme Etelä-Tapiolan joukkueen kanssa Suomen Pankin Rahamuseossa muiden finalistien kanssa. Tuomaristo valitsi meidät ykköseksi, ja voiton kruunasi matka Frankfurtiin, missä tutustuimme muun muassa EKP:n pääkonttoriin.

Koulun talousopetus on tärkeää, sillä kotona ei välttämättä opi talouden perusperiaatteita ja mekanismeja. Sieltä saattaa saada hyvinkin erilaisia eväitä, jopa väärinkäsityksiä. Koulu voi oikoa näitä ja monella tavalla tasoittaa talousosaamista oppilaiden kesken.

Olen samaa mieltä Marttaliiton ja LähiTapiolan tekemän tutkimuksen kanssa siitä, että rahan arvo ja käyttö opitaan vanhemmilta. Itse taidan olla aika säästeliäs tyyppi enkä kauheasti tykkää shoppailla, joten rahaa ei hirveästi valu hukkaan. Matkustaminen on ehkä rahareikäni. Viime kesän palkasta sain pistettyä suurimman osan ASP-tililleni.

Mietin säästämistä pitkällä aikavälillä ja varaudun ajoissa jopa eläkeikään, mikä ehkä koittaa näillä näkymin 50 vuoden kuluttua. Oma sukupolveni ei voi odottaa eläkettä samalla tavalla kuin aikaisemmat.

Tämä ei ole ihan oikeudenmukaista, mutta vielä epäreilumpaa on se, että nykyiset eläkeläiset ajavat Eläkeläiset ry:n aloitetta työeläkeindeksin palauttamisesta palkkatasoindeksiksi. Se kasvattaisi taakkaamme entisestään eikä olisi myöskään kestävää eläkejärjestelmälle.

Haluan ymmärtää sijoituskohteen niin, että tiedän, minne rahani pistän. Olen siis perusteellinen ja varovainenkin sijoittaja. Jos en ymmärrä esimerkiksi nopeata kauppaa, en siihen lähde. Ajatukseni saattavat muuttua, mikäli suuntaudun esimerkiksi rahoitusalalle.

Suora osakesijoittaminen kiinnostaa, mutta myös rahastot sekä asunnot. Juuri Aalto-yliopiston Kauppakorkeakoulussa aloittaneena haluan hankkia ensin tietoa sijoituskohteista ennen seuraavia askeleita sijoittamisessa.

En ole vielä päättänyt, minkä pääaineen valitsen, mutta kansantaloustiede kiinnostaa ja ehkä rahoitus sivuaineena. Kauppakorkea veti pidemmän korren, kun mietin valtiotieteellisen ja tämän välillä. Päätökseeni vaikutti käytännönläheisyys.

Ainakin tällä hetkellä talousteoriat ovat osan ekonomistien mielestä liian irrallaan todellisuudesta. Tätä aukkoa on viime viikolla Nobelin saanut ekonomisti Bengt Holmström paikannut lähentämällä tutkimuksissaan käytäntöä ja teoriaa toisiinsa.

Haluan itsekin kosketuspintaa käytännön elämään. Tuntuu, että pelkästään luettu teoria ilman, että tietää, miten asiat todellisuudessa toimivat, ei riitä.

Seuraan niin Suomen taloutta kuin globaaliakin lukemalla mahdollisimman paljon. Helsingin Sanomien, Kauppalehden ja Talouselämän lisäksi seuraan tiivisti muun muassa The Economistia, mitä pidän loistolehtenä ja Bloombergiä.

Kiinnostavaa on lukea myös Twitteristä päättäjien, ekonomistien ja tavallisten suomalaisten ajatuksia taloudesta. Pidän erityisesti Nordean yksityistalouden ekonomisti Olli Kärkkäisen ja kansanedustaja Juhana Vartiaisen terävistä kommenteista.

Nyt työn alla on Adam Smithin tiiliskivi, Kansojen varallisuus. Aika isonnäköinen kirja, saa nähdä, milloin saan sen luettua.”

Teksti: Riitta Ekholm

Kuva: Minna Heusala