Taloudellinen riippumattomuus vie eteenpäin

19.12.2016

Talousvalmentaja Nina Nordlund tähtää taloudelliseen riippumattomuteen ja kertoo blogeissaan vinkkejä myös muille lapsiperheille.

ninanordlund-toimistorakennustausta_riitta

Olen sijoittajana kokeileva, mutta osakesijoittajana osta ja pidä –tyyppiä. Mieheni kanssa meillä on hyvä duo. Heittelen ajatuksia ja sitten niitä punnitaan. Esimerkiksi lähdettiin mukaan sijoittamaan Yhdysvaltojen asuntomarkkinoille, koska vuokratuotot ovat siellä toista luokkaa kuin täällä.

Säästämisen ja sijoittamisen motiivit ovat olleet selkeät: Haluan tulla taloudellisesti riippumattomaksi. Olen tehnyt paljon huonoja valintoja ja ehkä ne ovat myös samalla parhaita opetuksia. Opiskeluaikoina ostin Soneran osakkeita ja näin tuplaantumiset, mutta myös laskun. Ei pidä sijoittaa harvoihin yhtiöihin ja unohtaa ajallinen hajauttaminen. Tyhmää oli myös se, että jouduimme myymään osakkeita väärään aikaan.

Opiskelujen jälkeen oli hetki taukoa sijoittamisessa ja mietin, että asuntolaina pitää maksaa mahdollisimman nopeasti pois. Tämä oli kotoa opittu malli. Arvot menivät kuitenkin uusiksi lasten myötä ja ilmoitin miehellenikin, että meistä tulee taloudellisesti riippumattomia.

Halusin viettää enemmän aikaa lasten ja muiden läheisten kanssa. Siitä alkoi määrätietoinen säästäminen ja sijoittaminen.

Teimme päätöksen ostaa kymmenen sijoitusasuntoa kymmenessä vuodessa. Viidessä vuodessa tavoite oli saavutettu ja nyt yhdestoista asunto on hankinnassa. Velkavipu on maksimissa ja säästöt sijoitamme osakemarkkinoille, koska vuokra-asuntojen lainojen korot ovat alhaiset.

Jos asuntoihin on tulossa putkiremontteja tai vuokralainen yllättäen lähtee, pitää olla puskurirahaa, josta maksaa kulut. Meillä on selkeä suunnitelma, millä elämme.

Hyvä vinkki on korvamerkitä säästäminen. Palkkapäivänä meillä menee siivuja moneen eri kohteeseen ja tili on aika tyhjä sen jäljiltä. Auto on kymmenisen vuotta vanha, ja kun ostimme sen aikanaan käytettynä, päätimme alkaa säästäminen osakerahastoon seuraavaa autoa varten.

Myös lomamatkoihin varaudumme ennakkoon. Kymmenvuotista hääpäivää varten sijoitimme säästöt ja pitkitimme matkaa joillakin vuosilla ja loma oli onnistunut.

Tavoitteena on tulevaisuudessa asuntojen realisoiminen ja sijoittaa tämä varallisuus osakemarkkinoille.

Elin lapsuuden Japanissa, missä vanhempani olivat lähetyssaarnaajina. Varmaankin monet vaikutteet ovat peräisin niiltä ajoilta. Isäni pisti jokaisesta palkasta jotakin säästöön ja äiti pisti talousrahat kirjekuoreen.

Jos olimme eläneet kurinlaisesti, pystyimme ostamaan jotain ekstraa esimerkiksi teepaidat meille tytöille.

Saimme viikkorahan lapsuudessa, mutta sitä ei ollut sidottu talousaskareisiin. Rahan arvon oppimiseksi on hyvä sitoa viikkoraha nimenomaan työntekoon. Ajattelu kolmesta kirjekuoresta on mainio tapa opettaa lapsia myös säästämään. Meillä on kolme tytärtä, joiden kanssa olemme harjoitelleet monia tapoja opettaa ja kasvattaa säästämiseen ja rahan käyttöön. Nyt olemme kolme vuotta harjoittaneet tapaa, jossa tyttäret laittavat vastikkeellisesta viikkorahastaan siivut kolmeen kirjekuoreen: säästöön, lahjoitukseen ja kulutukseen.

Alussa oli ärripurri-meininkiä, että miksi pitäisi lahjoittaa omasta viikkorahasta. Parin kuukauden jälkeen siitä tuli rutiinia. Omassa muistossa on vanhempien kummilapsi Thaimaassa, jonka tapasimme. Vähemmällä voi antaa enemmän. Tähän tähtään pian.

Lapset ovat erilaisia, niin meilläkin. Olemme harjoitelleet erilaisia keinoja kasvattaa heitä säästämisen polulle. Osa on toiminut, osa ei. Nyt kannustamme heitä sillä, että maksamme puolet säästökohteesta, jos se on mielestämme järkevä. Esimerkiksi puhelin tai kamera.

Lapsille voi säästää myös isovanhempien, kummien ja ystäväperheiden kautta.”

Teksti: Riitta Ekholm

 

 

 

 

 

Jaa artikkeli

Kommentit