Joukkorahoitusasetus paransi sijoittajansuojaa

16.01.2017

Joukkorahoituslaki on ollut voimassa syyskuusta ja sitä täydentävä asetus joulukuusta lähtien. Nyt yksityissijoittajille on avattu säännelty väylä sijoittaa esimerkiksi kiinnostaviin start up -yrityksiin.

Suomen joukkorahoitusmarkkinat ovat yli kaksinkertaistuneet vuodessa, ilmenee valtiovarainministeriön joulukuun lopussa julkaistusta kyselystä. Joukkorahoituksella kerättiin viime vuonna yhteensä 153 miljoonaa euroa ja sitä edeltävänä vuonna 70,5 miljoonaa.

Suomen tarina on valtiovarainministeriön neuvottelevan virkamiehen pestistä vuodenvaihteessa Danske Bankiin suurasiakkaisiin keskittyneen Corporates & Institutions Compliance –toiminnon Suomen yksikön johtoon siirtyneen Aki Kallion mielestä kansainvälisestikin huikea.

Vuonna 2015 Suomessa oli Cambridgen yliopiston keräämien tietojen perusteella väkilukuun suhteutettuna Euroopan kolmanneksi suurimmat joukkorahoitusmarkkinat. Iso-Britannia piti ykkös- ja Viro kakkospaikkaa. Pelkkiä lukuja tarkastelemalla Suomen markkinat sijoittuivat kooltaan viidenneksi.

Suomen joukkorahoituslain käytäntöjä on monessa yhteydessä pidetty EU-tason parhaimpina,  ja ne voivat toimia mahdollisena mallina niille maille, jotka eivät ole joukkorahoitusta vielä säännelleet.

Suomen joukkorahoituslaki ja sen valmisteluprosessi ovat Kallion mukaan saaneet komissiolta, markkinatoimijoilta ja maailmankuulujen yliopistojen, kuten Oxfordin ja Cambridgen tutkijoilta positiivista palautetta avoimuudestaan, ennakkoluulottomuudestaan ja tavoitteistaan tukea sekä alan kasvua että sijoittajansuojaa.

Kallio on ollut valmistelemassa sekä viime syyskuun alussa voimaan astunutta joukkorahoituslakia että sitä joulukuun puolivälistä voimaan tullutta täydentävää asetusta. Hyvällä syyllä häntä voi pitää kotimaisena Mr. Joukkorahoituksena. Hän osallistuu Danske Bankiin siirtymisen jälkeenkin edelleen joukkorahoitusta koskevaan keskusteluun muun muassa luennoimalla sekä kotimaassa että ulkomailla.

Vaikka Kallio tuntee kansainväliset joukkorahoitusmarkkinat sangen kattavasti, hän yllättyi itsekin vastikään käymästään keskustelusta yhdysvaltalaisen rahoitusvalvonnassa SEC:ssa työskentelevän ekonomistin kanssa.

Lainamuotoinen joukkorahoitus on ollut siellä kasvussa jo pitkään, mutta sijoitusmuotoinen rahoitus on vasta lähdössä lentoon sitä koskevan sääntelyn JOBS Actin tultua voimaan viime toukokuun alusta.

”Euroopan unionin sisällä valitetaan sitä, että sisämarkkinat eivät toimi. Lisäksi on vallalla yleinen harhaluulo, että Yhdysvalloissa pelittää kaikki”, sanoo Kallio.

Oletus on ollut aivan väärä: Yhdysvalloissa ovat vastakkain liittovaltio ja osavaltiot, kuten EU:ssa usein komissio ja jäsenvaltiot. Jos jotakin asiaa ei ole määritelty perustuslaissa nimenomaisesti liittovaltion vastuulle, niin osavaltiot pyrkivät pitämään vallan omissa käsissään. Koska JOBS Actin voimaan saattaminen kesti verraten kauan, niin osavaltiot ehtivät säätää omia joukkorahoitusta koskevia lakejaan ja torppaavat nyt liittovaltion tason sääntelyn voimaanpanoa.

Vaikka joukkorahoituslaki on varsin tuore, niin valtiovarainministeriön kysely vahvisti sen tarpeellisuuden. Kaikki vastanneet laina- ja sijoitusmuotoista joukkorahoitusta välittävät markkinatoimijat ilmoittivat hyödyntävänsä lain tuomia kevennyksiä toiminnassaan.

Ehkä tärkeimpänä joukkorahoituslain antina Kallio pitää sitä, että joukkorahoitus on nyt osa säänneltyjä rahoitusmarkkinoita, ja tietynlainen villin lännen meininki on siten mennyttä. Joukkorahoituksen sääntely myös edistää rahoitusmarkkinoiden monipuolistumista ja edistää toimialan kasvua. Jokaisen sijoittajan sekä rahoitusta hakevan tai välittävän yrityksen tulisi nyt tietää keskeiset oikeutensa ja velvollisuutensa.

”Sijoittajan kannalta sijoittajansuoja ja sen toteutuminen ovat keskeisiä”, sanoo Kallio.

Uudessa laissa joukkorahoituksen välittäjän toimilupavaatimus on poistettu ja tilalle on tullut rekisteröitymismenettely. Se on hallinnolliselta taakaltaan kevyempi, prosessina halvempi ja madaltaa tällä tavalla yritysten kynnystä tulla markkinoille. Toimiluvan saaminen tarkoittaa käytännössä asianajotoimiston palveluiden käyttämistä ja usean kymmenen tuhannen euron kustannuksia.

Uuden lain myötä sijoittajamuotoisesta joukkorahoituksesta on poistettu myös vaatimus siitä, että joukkorahoituksen välittäjän pitäisi liittyä sijoittajien korvausrahaston jäseneksi. Myös tämä on Kallion mukaan tuntuva helpotus joukkorahoitusalalla toimiville. Tähän mennessä jokaisesta sijoituksesta on joutunut maksamaan rahastoon tietyn prosenttiosuuden huolimatta siitä, onko sijoituskierros lopulta edes toteutunut.

Ennen lain voimaan tuloa joukkorahoituksen välittäjä on tarvinnut omaa pääomaa 125 000 euroa, nyt riittää vähän yli kolmannes siitä.

”Laki selkeyttää sijoittajien sekä markkinatoimijoiden tehtävänkuvia ja luo perustan markkinoiden kasvulle”, sanoo Kallio.

Valtionvarainministeriö täydensi lakia joulukuun puolessa välissä asetuksella, jossa määrätään, millaista tietoa rahoitusta joukkorahoituksella hankkivan yrityksen pitää antaa itsestään ja sijoituskohteesta. Näin sijoittaja ymmärtää paremmin, millaiseen yritykseen ja sijoituskohteeseen hän on rahojaan sijoittamassa.

Yrityksen pitää esimerkiksi kertoa ymmärrettävästi ja selkeästi, mitä riskejä yritykseen tai sijoituskohteeseen sisältyy.

”Sijoittajansuojan varjolla on aiemmin tehty esimerkiksi mammuttimaisia esitteitä, joihin hyvin harva sijoittaja kuitenkaan paneutuu. Nyt asetuksessa on pyritty kiteyttämään kuuteen sivuun kaikki oleellinen tieto”, sanoo Kallio.

Ensimmäisellä sivulla on kerrottu tärkeimmät asiat, mitä yksityissijoittajan on hyvä sijoituskohteesta tietää.

”Asetuksessa on korostettu nimenomaan rahoituksen saajan tiedonantovelvollisuutta. Tavoitteena on ollut prosessin avoimuus, keveys ja läpinäkyvyys”, sanoo Kallio.

Sijoittajan on nyt helppo verrata kohteita keskenään, koska asetus edellyttää, että kaikista joukkorahoitettavista yrityksistä annetaan samat vakiomuotoiset tiedot. Kallio kehottaa joukkorahoituksella sijoittamista harkitsevia pohtimaan, tarjoaako yritys muutakin kuin vain hienon tarinan ja onko sillä ylipäätään totuuspohjaa.

”Lukujen lisäksi kannattaa selvittää, millainen johto yhtiöllä on, ja mihin se käyttää saamansa sijoituksen”, sanoo Kallio.

Jos sijoittajansuojan laatisi niin, että sijoittaja olisi suojattu joka tilanteessa, liikkeeseen laskijat olisivat Kallion mukaan vähissä ja kukaan ei voittaisi.

”Kultainen keskitie on kaikkien etu, jos halutaan, että myös yksityissijoittajille on Suomessa tulevaisuudessa tarjolla monenlaisia sekä eri riski- ja tuottopotentiaalilla varustettuja sijoituskohteita.”

Teksti: Riitta Ekholm

Kuva: Minna Heusala 

 

 

 

 

 

Jaa artikkeli

Kommentit