Joukkorahoitus yleistymässä

Suomen joukkorahoitusmarkkinat ovat yli kaksinkertaistuneet vuodessa.  Viime vuonna kerättiin yhteensä 153 miljoonaa euroa ja sitä edeltävänä vuonna 70,5 miljoonaa.

Suomen tarina on valtiovanvarainministeriön neuvottelevan virkamiehen pestistä vuodenvaihteessa Danske Bankiin suurasiakkaisiin keskittyneen Corporates & Institutions Compliance –toiminnon Suomen yksikön johtoon siirtyneen Aki Kallion mielestä kansainvälisestikin huikea.

Pörssisäätiön tilaisuudessa Tampereen sijoitusmessuilla pohdittiin joukkorahoitusta yksityissijoittajan näkökulmasta. Ilmiö on monelle uusi ja tämän vuoksi Pörssisäätiön toimitusjohtaja Sari Lounasmeri halusi nostaa aiheesta keskustelua.

Kalliota voi hyvällä syyllä kutsua joukkorahoituksen isäksi. Hän on ollut valmistelemassa lakia, joka tuli voimaan viime syyskuussa ja joulukuussa voimaan tullutta asetusta.

Ehkä tärkeimpänä joukkorahoituslain antina Kallio pitää sitä, että se on nyt osa säänneltyjä rahoitusmarkkinoita, ja tätä kautta tietynlainen villin lännen meininki on mennyttä. Joukkorahoituksen sääntely myös edistää rahoitusmarkkinoiden monipuolistumista ja edistää toimialan kasvua. Jokaisen sijoittajan sekä rahoitusta hakevan tai välittävän yrityksen tulisi tietää nyt keskeiset oikeutensa ja velvollisuutensa.

”Sijoittajan kannalta sijoittajansuoja ja sen toteutuminen ovat keskeisessä asemassa”, sanoo Kallio.

Uudessa laissa joukkorahoituksen välittäjän toimilupavaatimus on poistettu ja tilalle on tullut rekisteröitymismenettely. Se on hallinnolliselta taakaltaan kevyempi, prosessina halvempi ja madaltaa tätä kautta yritysten kynnystä tulla markkinoille. Toimiluvan saaminen tarkoittaa käytännössä asianajotoimiston palveluiden käyttämistä ja usean kymmenen tuhannen euron kustannuksia.

Lain tarpeellisuus oli siinä, että finanssikriisin myötä pankkirahoitus kiristyi ja yritykset tarvitsivat uusia kanavia hankkia rahoitusta. Yhdysvalloissa pankki on ollut rahoittamassa yrityksiä 20 prosentin osuudella ja Suomessa 80 prosentilla.

”Digitalisaatio on luonut kysyntää ja tarjontaa vaihtoehtoisille rahoituskanaville”, sanoo Kallio.

Kirjakaupat, levykaupat ja videovuokraamot ovat mennyttä maailmaa monelle. Nyt elokuvien ja kirjojen lähteet ovat Netflix, Spotify ja Amazon.

”Tarkoitus on kerätä laajalta joukolta pieniä summia, joilla rahoitetaan uusia hankkeita”, sanoo Kallio.

Joukkorahoitus on häneen mukaansa konkreettinen esimerkki digitalisoituneesta rahoitusmarkkinasta. Harva meistä enää menee matkatoimistoon tilaamaan matkaa, vaan useampi tekee se kotikoneelta.

Invesdor on Pohjoismaissa kokenut toimija, joka auttaa sijoittajia löytämään kohteita ja hakemaan rahoitusta sitä hakeville yhtiöille.  Yhtiön perustajajäsen ja toimitusjohtaja Lasse Mäkelä kannustaa yksityissijoittajia hajauttamaan salkkuansa myös joukkorahoituksen saralle, kunhan he muistavat pitää mielessä olemassa olevan riskin.

”10-15 prosenttia voisi olla sopiva määrä pistää kiinni listaamattomiin yhtiöihin”, sanoo Mäkelä.

Vuonna 2012 aloittaneella yhtiöllä on yli 500 osakkeenomistajaa, 78 nappiin mennyttä osakeantia ja 28 miljoonan euron rahoituspotti kohdeyhtiöille.

”Yli 3000 yhtiötä on ottanut yhteyttä, 180 niistä on tähän mennessä päässyt seulan läpi”, sanoo Mäkelä.

Kysymys on digitaalisesta rahoitus- ja sijoituskanavasta, jossa kilpailu kovenee. Nyt noin kuusi prosenttia pääomasijoittajien ja bisnesenkelien markkinoista on digitalisoitu.

”Markkina kasvaa 180 prosenttia vuodessa”, sanoo Mäkelä.

Sijoittajalle tämä on hänen mielestään hyvä match: Joukkorahoitus on vaivaton reitti päästä kiinni valmiiksi screenattuihin kasvuyhtiöihin digitaalisen kanavan välityksellä.

”Yritykset hakevat rahoitusta myös ennen listautumista. Nämä voivat olla yksityissijoittajalle mielenkiintoisia paikkoja”, sanoo Mäkelä.

KTT Anders Ekholm kertoo esimerkin satojen vuosien takaisesta Englannista.  Silloin sananlaskuissa kerrottiin varoittaen mustista joutsenista, joiden luultiin olevan taruolentoja.

Tarinoiden merkitys muuttui, kun nähtiin ensimmäinen musta joutsen.  Huomattiin. että ne ovat erittäin harvinaisia mutta todellisia.  Ekholm rinnastaa mustat joutsenet omassa tarinassaan sijoittamisen riskeihin ja epävarmuustekijöihin.

Hän vertaa joukkorahoitusta ja pörssisijoittamista ja on sitä mieltä, että joukkorahoituksessa mustien joutsenten todennäköisyys on suurempi.  Sen takia sijoittajan tulee vaatia suurempaa riskipreemiota.

Suuremman riskinoton vastineeksi on vaadittava suurempaa tuotto-odotusta.

”Sijoittajan on mietittävä omaa riskinottohalukkuuttaan, haluaako sijoittaa pörssiosakkeisiin vai myös joukkorahoituksen kautta pieniin listaamattomiin yrityksiin”, sanoo Ekholm.

Teksti: Riitta Ekholm

Kuva: Minna Heusala