Suomessa olisi mahdollisuuksia paljon isompaan sijoittajamäärään

14.06.2022

Sijoittaminen on Suomessa yleisempää kuin aiemmin ajateltiin, kertoo omistajuuden professori Samuli Knüpfer Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulusta. Silti Suomella olisi mahdollisuus paljon isompaan sijoittajien määrään.

Maaliskuussa Aalto-yliopiston omistajuuden professorina aloittanut Samuli Knüpfer on tutkinut pitkään sijoittamista ja omistamista. Knüpferin mielestä kotitalous on oikea yksikkö tarkastella omistajuutta. Tutkimustieto sijoittavien suomalaisten määrästä on vuodelta 2016. Silloin 40 prosenttia suomalaisista kotitalouksisista omisti osakkeita tai rahastoja: 20 prosentilla kotitalouksista oli pörssiyhtiöiden osakkeita ja 31 prosentilla rahasto-osuuksia, osalla siis molempia.

”Kotitaloudessa saatetaan sijoittamisasiat siirtää jonkun jäsenen vastuulle, vaikka se on perheen tai puolisoiden yhteinen päätös. Silloin kotitalous oikea tapa katsoa asiaa.”

Kotitalouksien omistajuudessa on kyse kansakunnan varallisuudesta

40 prosenttia on eurooppalaisittain ihan hyvä luku.

”Eurooppa on ollut pankkikeskeinen. Täällä opetellaan vasta omistamista monessa muussakin maassa.”

Vaikka luku on ok, on paljon edellytyksiä siihen, että se olisi korkeampi.

”Meillä on pohjoismainen malli, jonka pitäisi mahdollistaa parempi tai laajempi omistamisen ja sijoittamisen ja säästämisen kulttuuri kuin monessa muussa maassa on: On luottamusta yhteiskuntaan ja yhteiskunnan instituutioihin, korkea koulutustaso ja valmiudet ymmärtää taloutta ihan eri tavalla kuin monessa muussa maassa.”

60 prosentilla suomalaisista kotitalouksista siis ei ole rahasto- tai osakeomistuksia. Se on Knüpferin mukaan huono asia, koska tiedetään, että rahasto- ja osakesijoittaminen on pitkällä aikavälillä tuottoisaa. 60 prosentilta suomalaisista kotitalouksista jää siis omistamisen hyödyt saamatta. Hän muistuttaa, että kyse ei ole vain yksilöiden vaan kansakunnan varallisuudesta.

Ruotsi on omistamisessa kansainvälinen poikkeus – silti siihen kannattaa verrata

Suomessa vertaamme itseämme helposti Ruotsiin. Sijoittamisessa Ruotsi on Knüpferin mukaan kansainvälinen poikkeus, siellä peräti 80 prosenttia kansasta omistaa osakkeita tai rahastoja.

”Se on uskomattoman korkea luku.”

Vaikka naapuri on poikkeus, sinne kannattaa Knüpferin mukaan katsoa.

”Ruotsissa on tehty paljon asioita, joita monessa muussa maassa ei ole tehty. Se kertoo Suomen potentiaalista, sillä Ruotsi ja Suomi ovat monessa asiassa samanlaisia.”

Knüpferin mukaan Ruotsin erottaa muista kaksi asiaa: omistamisen kulttuuri ja politiikkatoimet, joilla on kannustettu ihmisiä omistajiksi. Poliittisilla päätöksillä hän tarkoittaa veroratkaisuja ja sijoitustiliratkaisuja. Myös eläkesäästämisessä annetaan kannustimia kiinnostua omistamisesta, sijoittamisesta ja säästämisestä, kun ihminen saa halutessaan päättää osasta eläkevarojensa sijoittamisesta.

”Haluaisin Ruotsiin katsoa siksi, että jos jotain halutaan tehdä, se voidaan tehdä”, hän huomauttaa.

”Jos Ruotsi on poikkeus siinä, että siellä on hyvin korkea sijoittamisen osallistumisaste, Suomi on ehkä esimerkki siitä, että on tehty poikkeuksellisen vähän.”

Osakesijoittajan karikatyyri säröilee

Koska edelleen alle puolet suomalaisista sijoittaa, joukkoon keskittyvät Knüpferin mukaan tietynlaiset ihmiset verrattuna Suomessa asuvaan väestöön.

”Karikatyyri voisi olla keski-ikäinen hyvin koulutettu kaupungissa asuva mies. Tätä on viimeisen 20 vuoden aikana muuttanut erityisesti rahastosijoittamisen kasvu.”

Myös julkisella keskustelulla on Knüpferin mukaan vaikutusta.

”20–30-vuotiaiden keskustelu tänään on ihan erilaista kuin mitä vastaavan ikäiset kävivät 20 vuotta sitten. Ajatus, että sijoittamalla voi saavuttaa omia elämäntavoitteitaan on lähtenyt hyvin juurtumaan. Lisäksi yhä useammat tuntuvat ajattelevan aivan oikein, että sijoittaminen ei ole keneltäkään pois ja on hyvä yhteinen asia. Kulttuuri on lähtenyt reippaasti muuttumaan. Tapa, jolla keskustellaan ja ketkä keskustelevat, on muuttunut”, hän sanoo.

”On hyvä, että jo ihan parikymppisestä asti ollaan kiinnostuneita näistä asioista. Suora osakesijoittaminen on ollut aika lailla keski-ikäisten tai sen ylittäneiden hommaa. Näin sen ei pitäisi olla, sillä mitä pidempi sijoitushorisontti, sitä enemmän siitä hyötyy. 20–30-vuotiaat olisivat ehdottomasti sitä ikäluokkaa, jossa soisi näkevän vielä enemmän tätä innostusta.”

Perinteisiä roolimalleja kannattaa ravistella

Knüpferin tutkimusryhmien sijoitustutkimuksissa ei ole laskettu naisten määrää sijoittajina, mutta tilastoista tiedetään, että noin kolmannes naisista sijoittaa.

”Tiedetään, että sijoitusasiat jäävät aika usein miesten hoidettavaksi. Voi kuitenkin olla, että vaikka meillä on paljon vähemmän naisia sijoittajina, he pääsevät nauttimaan sijoittamisen hyödyistä toiselle perheenjäsenelle delegoidun sijoittamisen kautta”, hän huomauttaa.

Hän arvelee, että taustalla vaikuttavat edelleen perinteiset sukupuoliroolit. Tiedetään myös, että talouden lukutaidossa on sukupuolieroja miesten eduksi. Hän arvelee myös, että miehillä voi olla enemmän kannustimia hankkia ymmärrystä taloudesta.

Roolimalleille kannattaa Knüpferin mukaan tehdä jotain:

”Tässä on ollut ihan valtavan paljon hyvää kehitystä: on näkyviä roolimalleja naissijoittajista. Tämä voi olla rikkomassa perinteisiä sukupuolirooleja.”

Koulutustaso erottaa sijoittajat ja ei-sijoittajat

Koulutustaso on selkeä ero sijoittajien ja ei-sijoittajien välillä. Kysymys ei välttämättä ole tuloeroista. Korkeasti koulutetut sijoittavat huomattavasti useammin kuin vähemmän koulutetut.

”Suomella on tässä aivan etulyöntiasema kansainvälisesti verrattuna. Meillä on ihan mielettömän koulutettu väestö. On mysteeri, miksi tässä maassa, jossa koulutustaso on korkea, sijoittamisessa on vain keskimääräinen osallistumisaste?”

Knüpferin mukaan kulttuuri on tärkeä:

”Miten se on muovannut käsitystä siitä, mitä omistaminen ja sijoittaminen ovat ja onko se yhteistä tekemistä vai etuoikeutettujen puuhastelua – onko se yhteisen hyvän jakamista vai nollasummapeliä, jossa on vain häviäjiä ja voittajia? Suomi hyötyisi kansakuntana paljon siitä, että saataisiin ihmisiä enemmän sijoittamisen ja omistamisen piiriin.”

Talousopetus ajoitettava oikein

Yksi keino laajentaa sijoittajakenttää on talousopetus. Professori kuitenkin muistuttaa, että talousopetuksen lisääminen kouluissa maksaa. Siksi on keskeistä pohtia, milloin ja miten talousopetusta annetaan ja kuka sitä antaa. Talousopetuksen pitää olla olennaista oppilaan sen hetkiselle elämäntilanteelle. Ihan pienille se ei professorin mukaan kannata.

”Taloutta opetetaan parhaiten niin, että mietitään henkilön elämäntilannetta ja käydään läpi sille relevantteja päätöksiä”, hän sanoo.

”Henkilökohtaisen talouden hallinnan opettaminen olisi ehdottomasti arvokasta. Se vaan pitää tehdä oikea-aikaisesti ja oikein.”

Omistajuuden edistäminen on poliittinen päätös

Mitä Suomessa pitäisi tehdä omistajuuden edistämiseksi? Knüpfer muistuttaa, että kyseessä on myös poliittinen päätös. Asia noussee esille eduskuntavaaleissa 2023.

Knüpferin mielestä omistajuutta kannattaa nostaa kunnolla esiin ja pohtia yhdessä, mitä omistajuus Suomessa merkitsee ja miten sitä voisi kehittää.

”Osakesäästötili ja kotimaisen omistamisen ohjelma ovat esimerkkejä siitä, että on paljon jaettua huolta omistamisesta. Toivottavasti asiaan kiinnitetään huomiota myös jatkossa”, hän viittaa muutaman viime vuoden kehitykseen.

Osakesäästötili otettiin Suomessa käyttöön vuoden 2020 alussa, ja työ ja elinkeinoministeriö julkistivat kotimaisen omistamisen ohjelman maaliskuussa 2021. Pörssisäätiö oli mukana työryhmässä, joka laati ohjelman.

”Ohjelman julkistus on vasta aloitusajankohta. Toivoisin, että tämä on sellainen asia, joka kiinnostaisi jokaista puoluetta. On kysymys Suomen kannalta tärkeistä asioista. Toivoisin, että löytyy laajasti mielenkiintoa aiheeseen.”

Teksti: Eeva Ketvel
Kuva: Nita Vera

Haluatko tietoa säästämisestä ja sijoittamisesta suoraan sähköpostiisi? Tilaa Pörssisäätiön Sijoittajan ajankohtaiskatsaus!

Jaa artikkeli

Kommentit