Osinkokeskeisyydelle on syynsä, mutta osakesijoittajat eivät ole syyllisiä
Osingoista kieltäytyminen tuskin johtaisi merkittäviin kasvuinvestointeihin, Pörssisäätiön Sari Lounasmeri kirjoittaa.
Suomen kasvuhaasteisiin on etsitty selityksiä jopa osingonjaosta. Rahat jaetaan omistajille sen sijaan, että ne sijoitettaisiin yritystoimintaan.
Ensinnäkin kyselyiden perusteella osakkeenomistajat kyllä sijoittavat rahat edelleen. Osa sijoituksista kohdistuu listautumisten ja osakeantien kautta myös aidosti kasvun rahoittamiseen. Moni haluaisi olla näissä anneissa suuremmalla panoksella mukana, mutta yleisölle kohdistettu kiintiö jää usein pieneksi.
Jos halutaan, että tavalliset sijoittajat voisivat olla suuremmin mukana rahoittamassa yritysten kasvua, pitäisi saada yritykset listautumaan pörssiin ja osakeanteihin yleisölle merkittävästi nykyistä suuremmat kiintiöt.
Mutta miksi osinkoja jaetaan meillä niin avokätisesti? Johtuuko se ahneista piensijoittajista?
Ei johdu. On totta, että osinkotuotto on monen lempitunnusluku. Osakesäästötilin käyttöönoton myötä osingot tulivat kuitenkin verotuksellisesti samalle viivalle myyntivoittojen kanssa.
Osakesäästötilillä kaikki pääomatulot niputetaan yhteen, eikä verokannustetta osinkojen hamuamiselle ole. Myös arvo-osuustilillä pörssiosinkojen verotusta on vuosien aikana tuotu lähemmäksi yleistä pääomatuloveroastetta.
Kiinnostaako sijoittaminen ja vaurastuminen? Tilaa Pörssisäätiön uutiskirje.
Katse kääntyy suurempiin omistajiin. Pörssiyhtiöstä yli kymmenesosan listaamattoman sijoitusyhtiön kautta omistaville suuromistajille osingot ovat verotehokkaita. Mikäli kannusteita halutaan muuttaa, pitäisi osinkoverotusta uudistaa. Valtio suurena omistajana arvostaa myös osinkoja, joiden kerääminen ei edellytä myyntipäätöksiä. Säätiöillekin tasainen osinkovirta on apurahojen jakamisen kannalta miellyttävää.
Kansainvälisiä vertailuja katsoessa on hyvä muistaa, että omistajille voidaan palauttaa pääomia eri tavoin. Tarkastelua pitääkin laajentaa. Pidän suomalaista tapaa jakaa osinkoja hyvin selkeänä. Sen sijaan esimerkiksi Yhdysvalloissa omien osakkeiden ostot ovat yleisiä.
Yrityskanta vaikuttaa myös osingonjakoon. Meillä on paljon kypsässä vaiheessa olevia vakaita yrityksiä. Niinpä runsas osingonjako ei olekaan havaitun matalan kasvuvauhdin syy vaan enemmänkin seuraus. Myös melko keskittynyt omistajarakenne voi johtaa riskin karttamiseen.
”koulutus- ja veropolitiikassa tulisi kannustaa innovointiin ja riskinottoon.”
Tulevaisuuden koulutus- ja veropoliittisten ratkaisujen tulee kannustaa rohkeasti innovoimaan ja ottamaan riskiä. Erinomainen askel on jo otettu, kun yhä useampi sijoittaa. Sijoittajien kannalta korkeampi riskinotto kasvun saavuttamiseksi olisi hyvä uutinen, koska sijoittaja voi hallita riskiä hajauttamalla omistuksiaan useisiin yhtiöihin.
Osingoista kieltäytyminen tuskin johtaisi merkittäviin kasvuinvestointeihin. Kevään yhtiökokouksissa osakkeenomistajien on kuitenkin hyvä kysellä yritysjohdolta osinkotuoton lisäksi myös kasvupanostuksista.
Teksti on alun perin julkaistu Kauppalehdessä 8. joulukuuta 2025.
