Pörssitalo on hieno esimerkki 1900-luvun alun arkkitehtuurista
Pörssitalossa yhdistyvät 1900-luvun alun vaatimukset aidoista materiaaleista ja pidättyväisestä monumentalismista. Arkkitehti Lars Sonckin piirtämä talo ilmentää aikakauden ihanteen siirtymistä kansallisromanttisesta jugendista kohti ankaraa ja täsmällistä klassismia.
Oman pörssin perustaminen tuli Suomessa ajankohtaiseksi 1900-luvun alussa. Talouselämän vaikuttajat perustivat vuonna 1910 kaksikielisen Helsingin Pörssiklubin, jonka jäsenet tulivat puolestaan osakkaiksi Pörssitalon rakennuttamiseksi perustettuun kiinteistöyhtiö Ab Börsiin.
Kiinteistöyhtiön tarkoitus oli rakentaa Helsingin keskustaan Pörssitalo, josta vuokrattaisiin tiloja kaupallisille toimijoille pörssin ohella. Pörssin puuhamiehet löysivät tarkoitukseen soveliaan tontin aivan liikekeskustan ytimestä Kluuvista. Samalla alueella sijaitsivat hienoimmat liikepalatsit ja asui suuri osa talousvaikuttajista.
Pörssi sijoitettiin Fabianinkadun Yksisarvisen kortteliin tontille numero 6. Aiemmin osoitteessa olivat toimineet muiden muassa ravintola Gambrini ja sanomalehti Hufvudstadbladetin konttori sekä asuneet professori Elias Lönnrotin ja kondiittori Catani.
Pörssitalon suunnitteli arkkitehti Lars Sonck, joka piirsi 1900-luvun alussa useita jugendtaloja.
Sonckin käsialaa ovat Helsingissä sijaitsevat Puhelinyhdistyksen talo Korkeavuorenkadulla (vuodelta 1903), Privatbankenin talo Pohjoisesplanadilla (1904), Eiran sairaala Laivurinkadulla (1905), Hypoteekkiyhdistyksen rakennus Eteläesplanadilla (1909) ja Kallion kirkko (1912). Myös Järvenpäässä sijaitseva Jean Sibeliuksen Ainola (1904) sekä Naantaliin alun perin Alfred Kordelinille rakennettu Kultaranta (1917) ovat Sonckin käsialaa.
Harmaagraniittinen julkisivu
Pörssitalon rakennustyöt alkoivat vuonna 1910, ja käyttöön talo vihittiin vuonna 1912. Rakennuspaikka oli haastava, sillä Fabianinkatu oli kapea ja sijaitsi kaupungin vilkasliikenteisimpien kulkuväylien välissä.
Tontti on kapea ja syvä, joten Sonck irrotti lähes koko rakennuksen laidoiltaan viereisistä rakennuksista valaistuksen vuoksi. Pörssitalon luonteikkaan ja aikakaudelle tyypillisen lasikaton suunnitteli arkkitehti Wietti Nykänen, ja julkisivun yksityiskohtia olivat suunnittelemassa arkkitehdit Max Frelander ja Gösta Kulvik.
Pörssitalon julkisivu on särmikkääksi hiottua harmaagraniittia, jonka toimitti Suomen kiviteollisuus -yhtiö. Koristelu on rajoittunut portaaliin ja julkisivun yläosaan.
Aikalaisten mielestä Sonck onnistui Pörssitalossa erinomaisesti. Etenkin julkisivu sai kiitosta: talon ”karua, lähes kankeata” ilmiasua ylistettiin pyrkimyksestään selkeyteen, kurinalaisuuteen ja harmonisiin linjoihin.
Minipiazza portaineen
Sisälle Pörssitaloon tullaan niukasti valaistun, tynnyriholvatun käytävän läpi. Tila avartuu korkeuksiin kohoavaksi valoisaksi, lasikatolla katetuksi sisäpihaksi, joka muistuttaa keskiaikaista linnanpihaa. Talvipuutarhaksi suunnitellussa miniatyyri-piazzassa on vuosisadan mittaan nähty suuria palmuja, sitruspuita ja köynnöskasveja.
Julkisivun ankara harmaagraniitti ja sisäpihan lämmin tunnelma muodostavat vahvat vastakohdat. Fasadin sotilaalliset pylväistöt ja raudanharmaa kivipinta torjuvat ulkopuolista maailmaa, kun taas punatiilisen sisäpihan tila on valoisa ja suojattu.
Sisäpihalla katse osuu päädyn monumentaaliportaisiin, jotka nousevat toiseen kerrokseen ja johtavat säihkyvien messinkiovien takana olevaan pörssisaliin. Toisesta kerroksesta alkaen pihaan avautuu kaarikäytäviä, parvekkeita ja ylimmän kerroksen solamainen ympäryskäytävä.
Pörssitalon portaikoita somistavat kipsiornamentit sekä lasimaalauksin koristellut ikkunat. Alun perin talon kiinteä sisustus oli ruotsalaista ja englantilaista tekoa. Kotimaassa teetettiin esimerkiksi pörssisalin messinkiportti ja sen yläpuolella kello, joka valmistettiin E. Schroderuksen Korussa.
1900-luvun alussa hissit yleistyivät Helsingissä, ja Pörssitaloon rakennettiin peräti kaksi hissiä. Pörssiklubi palkkasi kaksi hissityttöä varmistamaan luotettavan ja miellyttävän hissimatkan katutasosta ylimpään kerrokseen. Ylimmän kerroksen parvekkeelta alas katsoessa näky onkin päätähuimaava, sillä korkeuseroa korostavat tilan pystysuuntaiset linjat.
Monumentaalisesti kohti klassismia
Pörssitalo on yksi hienoimmista esimerkeistä Suomen vuosisadanvaihteen arkkitehtuurista. Siinä yhdistyvät ajan vaatimukset materiaalin aitoudesta pidättyväiseen monumentaalisuuteen. Pörssitalo ilmentää Sonckin ja laajemmin suomalaisen arkkitehtonisen ihanteen siirtymistä rönsyilevästä uuskeskiaikaisuudesta ja kansallisromanttisesta jugendista kohti ankaraa ja täsmällistä klassismia.
Ensimmäiset vuokralaiset muuttivat Pörssitaloon heinäkuussa 1911 rakennustöiden yhä jatkuessa. Talon avajaisia vietettiin 2. helmikuuta 1912.
Pörssitoiminta alkoi Pörssitalossa 7. lokakuuta 1912. Ensimmäisen päivän ainoassa kaupassa kauppaneuvos Julius Tallberg osti pankkiiri Winckelmannilta 10 kappaletta Yhdyspankin vanhaa osaketta 2 580 markalla eli nykyrahassa 9 000 eurolla.
Ravintoloita ja liiketiloja
Pörssitalon vuokralaisina on ollut paljon erilaisia yrityksiä ja toimistoja. Pitkäikäisin vuokralainen on talossa yhä toimiva Helsingin Pörssiklubi, mutta talossa ovat sijainneet myös Suomen Autoklubi, Keskuskauppakamari ja G. W. Bergin toimistot.
Nykyisin Pörssitalon katutason liikkeiden ikkunoissa voi ihailla muotivaatteita. Sata vuotta sitten muotiunelmien tilalla esiteltiin ihmeellisiä uusia vempeleitä, kun Nikolajeffin autoliikkeen näyteikkunassa komeili Oldsmobileita, Adlereita, Opeleita, Benzejä, Minervoita ja Mercedeksiä.
Tavallisille helsinkiläisille Pörssitalon tärkeimpiin vuokralaisiin on aina kuulunut alakerran ravintola. Grand Restaurant Börsinä aloittanut loistoravintola tuli heti huippusuosituksi, ja helsinkiläiset sanoivat ”menevänsä Pörssiin” mennessään Pörssitalon ravintolaan.
Vuonna 1938 ravintola nimettiin Adloniksi, ja sen suosio kesti sodat ja 1970-luvun. Nykyisin Royal Ravintolat johtaa uudelleen Restaurant Börsiksi nimettyä ruokaravintolaa. Pörssitalossa voidaankin jälleen keinua pehmeän valssin sävelissä erinomaisen illallisen jälkeisessä miellyttävässä tunnelmassa aivan kuten 100 vuotta sitten.