Ruotsin tapa sijoittaa eläkerahaa vahvistaisi kotimaista omistajuutta

Jos työeläkeyhtiöt vähentävät omistuksiaan Suomessa, suomalaisten kotitalouksien osuutta omistuksista pitäisi kasvattaa, kirjoittavat Pörssisäätiön toimitusjohtaja Sari Lounasmeri ja Nasdaq Helsingin toimitusjohtaja Henrik Husman.

Suomi tarvitsee kasvua, ja se edellyttää toimivia pääomamarkkinoita. Tarvitsemme kasvun rahoittajia ja aktiivisia omistajia. Pörssissä kotimainen omistajuus on pääasiassa työeläkeyhtiöiden, perheyhtiöiden, kotitalouksien ja valtion varassa.

Hallitus ja työmarkkinajärjestöt pohtivat toimia eläketurvan uudistamiseksi. Uudistusta valmistellaan kahdessa työryhmässä, joiden on määrä laatia ehdotus hallitukselle tammikuun loppuun mennessä.

omistaja päättää, millainen yritystoiminta saa rahoitusta.

Samalla työeläkeyhtiöiden suunnalta on väläytelty eläkesijoitusten siirtämistä entistä enemmän ulkomaille. Koska valtio-omistajan roolia markkinoilla on tervettä ajan mittaan pienentää, käytännössä vain kotitaloudet voisivat paikata eläkeyhtiöiden kotimaisten omistusten vähenemistä.

Mallia kannattaa katsoa myös ulkomailta, erityisesti länsinaapurista.

Työeläkeyhtiöiden sijoitusten väheneminen Helsingin pörssissä olisi isku kotimaiselle omistajuudelle. Telan mukaan työeläkeyhtiöillä on noin kuuden prosentin osuus Helsingin pörssin markkina-arvosta. Pitkäjänteisellä eläkerahalla on ollut merkittävä rooli uusien yritysten pörssiin listautumisissa ja anneissa, joilla yritykset rahoittavat kasvuaan. Työeläkeyhtiöt voivat omistajina myös tukea hyvien hallintokäytäntöjen kehittymistä pörssiyhtiöissä.

Suomeen tehtyjen työeläkesijoitusten vähenemistä voidaan perustella riskien hajautuksella, mutta muutosta on tasapainotettava investointien, työllistymisen ja talouskasvun tukemisella Suomessa: muuten eläkeyhtiöt, koko eläkejärjestelmä ja pörssi näivettyvät. Eläkeyhtiöille sallittua osakepainoa tulisikin kasvattaa.

Kotimainen omistajuus on joiltain osin myös huoltovarmuuskysymys. Viime kädessä omistaja päättää, millainen yritystoiminta saa rahoitusta, mitkä investoinnit toteutetaan ja onko yrityksellä mahdollisuus kasvaa.

Oman eläkepotin seuraaminen kasvattaa valmiutta sijoituspäätöksiin.

Kotitalouksien osakesäästämisen edistämistä tulee jatkaa pontevasti. Jo lähes miljoona suomalaista omistaa osakkeita. Yksityisten osakesijoittajien määrä on kasvanut nopeasti.

Suomalaista omistajuutta ja talousosaamista voitaisiin vahvistaa ottamalla eläkejärjestelmässä käyttöön Ruotsin malli. Ruotsissa työntekijät ovat jo parikymmentä vuotta voineet itse päättää, mihin osa heidän eläkerahoistaan sijoitetaan.

Ruotsin järjestelmässä 2,5 prosenttia palkasta varataan rahastoeläkkeeseen. Jokainen voi itse valita, mihin rahastoihin nämä varat sijoitetaan. Sijoituskohteiksi on tarjolla monia rahastoja, joten järjestelmä on myös lisännyt kilpailua ja laskenut hallinnollisia kuluja. Jos valintaa ei tee itse, rahat sijoitetaan valtion ennalta valitsemaan vaihtoehtoon.

Mahdollisuus valita oman eläkesijoituksen kohde lisää kiinnostusta talouteen ja yritysten toimintaan. Oman eläkepotin seuraaminen kasvattaa valmiutta tehdä sijoituspäätöksiä.

Kotitaloudet valitsevat sijoituksensa usein suosimalla tuttuja ja turvallisia kotimaisia yhtiöitä. Se on perusteltua, koska läheiset yritykset tunnetaan paremmin. Samalla tavalliset sijoittajat toteuttavat kotimaista omistajuutta – äänestävät sijoituksillaan tuttujen yhtiöiden, omien ja naapurien työpaikkojen sekä lähellä tuotettujen ja tarjottujen tuotteiden ja palvelujen puolesta.

uudistus ei vaadi paljon verovaroja.

Kotimaisiin pörssiyhtiöihin sijoittaminen ei ole heikentänyt tuottoja. Vuosilta 1966–2023 tehdyssä tutkimuksessa Helsingin pörssin keskimääräinen reaalituotto on ollut maailman kolmanneksi paras Ruotsin ja Tanskan pörssien jälkeen.

Työeläkejärjestelmäämme on tarpeen muuttaa siten, että osa eläkemaksuista siirretään työntekijöiden omien sijoituspäätösten piiriin. Ruotsi tarjoaa tähän tehokkaan ja hyvin toimivan mallin. Muutos vahvistaisi kotimaista omistajuutta sekä parantaisi pidemmällä aikavälillä sijoitusosaamista ja kotitalouksien vaurastumisen edellytyksiä. Valtiontalouden kannalta on myös hyvä, että uudistuksen toteuttamiseen ei tarvitsisi käyttää paljon verovaroja.

Kirjoitus on alun perin julkaistu Helsingin Sanomien Vieraskynä-palstalla 9. syyskuuta 2024.