Trumpin omistuksiin liittyy sijoittajan kannalta riskejä
Trumpin puheet ja linjaukset voivat vaikuttaa toimialoihin, joihin hänen varallisuutensa on sidoksissa. Kun institutionaalinen luottamus alkaa rakoilla, se näkyy kursseissa, arvioi Pörssisäätiön toimitusjohtaja Sari Lounasmeri.
Yhdysvaltain presidentin Donald Trumpin tuoreet varallisuusilmoitukset osoittavat poikkeuksellisen aktiivista arvopaperikaupankäyntiä aikana, jolloin hän on vaikuttanut suoraan markkinoita liikuttavaan politiikkaan. Vuoden 2026 ensimmäisellä neljänneksellä ilmoituksissa on yli 3 700 arvopaperitapahtumaa. Kauppaa on käyty muun muassa Nvidian, Microsoftin, Amazonin ja Metan osakkeilla.
Trumpin tapa omistaa on poikkeuksellinen verrattuna Yhdysvaltain presidenttien aiempaan käytäntöön. Kysymys on vallasta: mitä tapahtuu, kun henkilö, joka voi liikuttaa markkinoita puheillaan ja politiikallaan, samalla aktiivisesti omistaa markkinoilla noteerattuja sijoituksia.
Ronald Reagan siirsi 1980-luvulla presidenttikautensa aluksi varallisuuttaan sokkorahastoon, jossa riippumaton hoitaja hallinnoi varoja niin, ettei omistaja tiedä yksittäisistä omistuksista. Muutkin presidentit ovat nojanneet tällaisiin järjestelyihin tai laajasti hajautettuihin passiivisiin sijoituksiin.
Käytännössä aiemmat presidentit ovat noudattaneet kirjoittamatonta sääntöä, jonka mukaan he ovat valtakautensa ajaksi irtautuneet yksittäisistä yhtiöomistuksista. Trump on valinnut toisen tien.
Syntyy eturistiriitariski, jota on vaikea ohittaa.
Trumpin lähipiiri on korostanut, että varoja hoidetaan ulkopuolisten hallinnoimilla tileillä eikä presidentti ohjaa yksittäisiä kauppoja. Ongelma on, että kyse ei ole juridisesti sokkorahastosta. Syntyy eturistiriitariski, jota on vaikea ohittaa: presidentin puheet, tullilinjaukset, vientirajoitukset ja geopoliittiset signaalit voivat vaikuttaa samoihin sektoreihin, joihin hänen varallisuutensa on sidoksissa.
Ilmoitetut kaupat ovat ajoittuneet lähelle hallinnon markkinoita liikuttavia linjauksia, etenkin teknologia-, kauppa- ja Kiina-politiikassa. Politiikka ei enää vain luo puitteita markkinalle. Se liikuttaa sitä reaaliajassa ja hinnoittelee sitä jatkuvasti uudelleen.
Yhdysvalloissa sääntely ei kohtele kaikkia vallankäyttäjiä samalla tavalla. Monia liittovaltion virkamiehiä sitoo rikosoikeudellinen eturistiriitasääntö, joka estää osallistumisen asioihin, joilla on suora ja ennakoitava vaikutus omaan taloudelliseen etuun. Presidentti on rajattu tämän säännöksen ulkopuolelle. Häntä koskee ilmoitusvelvollisuus ja poliittinen vastuu.
Kun institutionaalinen luottamus alkaa rakoilla, se näkyy kursseissa.
Keskustelu suorasta osakekaupan kiellosta on jatkunut Washingtonissa vuosia. Nykyjärjestelmä nojaa läpinäkyvyyteen: kaupat ilmoitetaan jälkikäteen, mutta niitä ei estetä etukäteen.
Varsinainen kysymys ei ole, omistaako presidentti Nvidiaa tai Microsoftia. Olennaista on, kuinka paljon demokraattinen järjestelmä voi nojata vanhoihin kirjoittamattomiin tapoihin tilanteessa, jossa markkinat, media ja poliittinen valta reagoivat toisiinsa sekunneissa.
Kun institutionaalinen luottamus alkaa rakoilla, se näkyy kursseissa. Riskipreemio nousee. Järjestelmän ongelma muuttuu sijoittajan ongelmaksi.
Teksti on alun perin julkaistu Kauppalehdessä 25. toukokuuta 2025.
Kirjoittajat
