Pörssitalon tilantuntija eläkepäiviä viettämään

Esa Vesterinen tuntee Pörssitalosta joka kolkan ja nurkan lähes neljännesvuosisadan ajalta. Lue hänen viimeisenä työpäivänään tehty haastattelu.

Kun Esa Vesterinen haki pörssin toimistovahtimestarin pestiä, hänen ykköstoiveensa oli, että työpaikka olisi kiinni hänen ollessa lomalla. Yli kaksikymmentä vuotta oli vierähtänyt toisenlaisissa merkeissä.

Vastikään eläkkeelle jääneenä Vesterinen katsoo peruutuspeiliin: Hänen lähes neljännesvuosisadan kestäneestä taipaleesta ei ole puuttunut villejä käänteitä eikä eriskummallisia sattumuksia alkaen työpaikkahaastattelusta.

Silloinen varatoimitusjohtaja Juha Kaiponen otti selvää, millainen kaveri Vesterinen oli kysymällä epäoleellisia asioita työtehtävän kannalta, kuten missä suunnassa Torino on Helsinkiin nähden, kuka on toinen valtionvarainministeri ja mikä on pörssin päivänvaihto.

Vaikka Vesterinen ei tiennyt tuolloin vastausta kahteen viimeiseen kysymykseen, hän aloitti hommat lokakuussa 1996. Arja Alho, vastasi Vesterinen Kaiposelle pikkujouluissa, kun valtiovarainministerin nimi oli putkahtanut kielen päälle heti oven sulkeuduttua työhaastattelun jälkeen.

Yhtenäkään päivänä ei ole tuntunut ikävältä lähteä Fabianinkadulle, miettii Vesterinen.

Hän oli pörssin 39. työntekijä ja nyt 24 vuotta myöhemmin porukkaa on tismalleen saman verran. Tasaisina näitä vuosia ei voi pitää, vaan vallattomuudessaan ne vetävät vertoja melkeinpä tanskalaisen Henrik Ibsenin 150 vuoden takaiselle riimittelylle Peer Gyntissä: ”Edessä tai takana, aina yhtä kaukana. Sisään taikka ulos, aina sama tulos.”

Hallintopäällikkö Esa Vesterinen, jos kuka tuntee Pörssitalon pienimmänkin kolkan. Nyt hän kertoo, mitä Pörssitalon seinien sisällä on hänen uransa aikana tapahtunut oman toimenkuvansa vinkkelistä. Vesterinen on vastannut tiloista, kalusteista sekä henkilökunnan turvallisuudesta.

Seiniä pystyyn, seiniä nurin – markkinoiden tahdissa

Vuosituhannen vaihteessa Pörssitalon seinät alkoivat natista liitoksissaan, kun porukkaa tuli ovista ja ikkunoista. Määrä oli muutamassa vuodessa ampaissut 405 työntekijään.

– Täällä oli pörssi, Pörssisäätiö, Keskuskauppakamari, Arvopaperivälittäjien yhdistys (APVY) ja monia pienempiä toimijoita, taustoittaa Vesterinen.

Julkihuudon päätyttyä kymmenen vuotta aikaisemmin Pörssisali oli jäänyt ainoastaan pörssikauppojen selvityspaikaksi. Sittemmin sinne siirtyi muun muassa osake-, optio-, warrantti.- ja joukkovelkakirjakaupan valvonnan väkeä.

Adlon oli lopettanut samoihin aikoihin, kun Vesterinen tepasteli Linnanpihalle talonväkenä. Ravintolan konseptille tehtiin kärrinpyörä ja ikäraja hilattiin parikymppisistä varttuneempiin.

Iso juttu tilojen kulmasta oli Vesterisen mukaan yhdistyminen World Trade Centerissä toimivan Suomen Optiomeklareiden (SOM) kanssa vuonna 1997. Porukkaa oli yli sadan hengen verran.

– Syntyi ensimmäinen ajatus siitä, että kaikki toimijat olisivat saman katona alla Pörssitalossa, sanoo Vesterinen.

Tämä merkitsi sitä, että Pörssisalia valjastettiin uuteen käyttöön muun muassa vetämällä kaapelointeja lattian alle ja tehostamalla ilmastointia. Väliseiniä pystytettiin erityisesti Arvopaperikeskuksen tarpeita varten.

– It-joukko paisui viikkovauhtia. Perjantaina saattoi tulla ilmoitus, että maanantaina aloittaa kolme uutta työntekijää, Vesterinen muistelee rekrytointiruljanssia.

Lukuisista neuvonpidoista huolimatta tilayhtälöä ei saatu ratkottua; sitä ei yksinkertaisesti riittäisi kaikille. Nordean taloon Aleksille muutti it-osasto sekä juristit, hallinto ja talous, yhteensä noin 240 hengen porukka. Pörssisäätiö oli muuttanut Espalle ja sähköisiä informaatiopalveluita tarjoava 40 hengen e-HEX Graniittitaloon.

Valvontakamerat poissulkevat syyttömät

Pörssitalon vuokralaiset saivat lähteä ja kaikki liikenevä tila hamuttiin omaan käyttöön. Nykyisen Muotikuun paikalla oli vastaanotto, HEX Gate. Sieltä oli haettavissa listayhtiöiden vuosikertomukset ja hoidettavissa osakesäilytykset Arvopaperikeskuksen toimesta.

Vaikka meklarien olemassaolosta ei ollut jäljellä enää kuin haalea muistikuva, moni tuli kolkuttelemaan ovea ja ostamaan Nokiaa tai metsäkonsernia.

– Hulvattomin pyyntö tuli maakunnasta kaverilta, joka pyysi säilyttämään tilaamiaan Nokian renkaita. Tämä on pörssi, vastasin, kertoo Vesterinen.

Gateen saapui päivittäin myös kymmenkunta herrasmiestä lukemaan päivän sanomalehdet ja vaihtamaan sijoitusvinkkejä. Varmasti kaverit kotona kertoivat lähtevänsä pörssiin.

Gaten edessäkin sattui ja tapahtui vakavampaakin, tosin vain kerran. Vuosituhannen taitteessa sen edessä oli mielenosoitus, jossa vastustettiin pankkimaailmaa. Mellakkapoliisit oli kutsuttu paikalle rauhoittamaan soihtukulkuetta. Ikkunat olivat vahingon torjumiseksi sirpalesuojattuja ja katutasossa työskentelevät olivat jääneet päiväksi kotiin.

Taloon tullessa Vesterinen oli töissä vastaanotossa, joka sijaitsi silloin Linnanpihan perällä kultaisten ovien takana. Sisään astui kaveri, joka kertoi asiakseen pitää hiljaista mielenosoitusta ja odotti asialleen lisätukea.

– Ei tämä ihan nyt näin mene, sanoin ja estin häntä avaamasta ovea toisille, kertoo Vesterinen.

Kaveri heittäytyi maahan, koetin kiskoa parrasta ja tukasta ylös, kunnes poliisi haki hänet pois, kuvaa Vesterinen tilannetta.

– Turvallisuuteen on panostettu paljon rajoittamalla liikkumista ja tehostamalla kameravalvontaa. Myös Pörssitalon omistaja Pörssisäätiö on hoitanut homman hienosti, sanoo Vesterinen.

Hän muistaa tapauksen, jolloin kamerastakaan ei ollut apua. Yöllä hälytyslaitteet soivat eräässä huoneessa tämän tästä eikä kulunvalvonnassa näkynyt koskaan ristin sielua.

– Nokkela vartija hoksasi, että lämpö reagoi liikkeeseen. Kun faksi sylkäisi lämpimän paperin ulos, hälytys pärähti, kertoo Vesterinen.

Dekkarimaisilta jännitysnäytelmiltäkään ei ole vältytty. Pörssitaloon ei ole tunkeuduttu, mutta Aleksilla Nordean talossa oleviin pisteisiin kaksi kertaa. Molemmilla kerroilla pukuun sonnustautunut mies on pujahtanut pörssin tiloihin jonkun jäljessä.

– Ovelasti toinen herrasmiesrosvoista oli laittanut lukkoon paperia, jottei ovi menisi kiinni, virnistää Vesterinen.

Toinen vei lompakon, toinen läppärin. Ei järin isoja saaliita. Molemmat tapaukset ratkesivat: Lompakko löytyi lähiroskiksesta, tosin käteinen vietynä. Läppärin kähveltänyt veijari jäi kiinni valvontakameran kuvasta, minkä Vesterinen oli lähettänyt koko henkilökunnalle.

– HEX Gatesta tuli soitto, että sama kaveri nähty Linnanpihalla. Juoksin portaat alas ja soitin 112:een, että tällainen tapaus, Vesterinen selostaa.

Rautatientorilta hälytetyt polkupyöräpoliisit pääsivät kaverin kintereille kaupungintalon takapihalla ja kaatoivat hänet maahan. Vesterinen jeesaisi käsiraudoissa.

– Parasta kameroissa on se, että ei aleta syyttää syyttömiä, sanoo Vesterinen painokkaasti.

Pitkänsillan ylitys tyssähti

Jos vuosituhannen alussa kännyköistä olisi seurattu päivittäisiä askel- ja kilometrimääriä, Esa Vesterinen olisi työpäivän aikana ylittänyt mennen tullen nykyiset terveyssuositukset viipottamalla Kampin, Fabbarin ja Aleksin väliä.

Tämä ei kuitenkaan ollut syy, minkä vuoksi heräsi uudelleen ajatus saada porukat saman katon alle, tällä kertaa suuntana oli oma toimistorakennus Hakaniemenrannassa. Helsingin kaupunki paukutteli henkseleitään, koska pörssin jalkautuminen olisi nostanut alueen arvostusta. Lyhtypylväisiin kiinnitetyt laput kertoivat toista: Pörssi ylittää Pitkänsillan ja tuhoaa rantaviivan.

Hanke tyssähti siihen, että vuonna 2003 Tukholman pörssi osti HEX:n. Taas oli tuumaustauon paikka. Luuta lakaisi noin 200 henkeä pois: Arvopaperikeskuksen noin 120 työntekijää muutti Urho Kekkosen kadulle ja it-väki karsiutui lähes kokonaan.

Kun pohjoismaisesta pörssistä tuli vuonna 2007 osa Nasdaqia, porukka supistui entisestään.

Lauri Rosendahlin toimitusjohtajakaudella vuonna 2013 pörssin tiloissa alkoi remontti, jota Vesterinen pitää nappisuorituksena ja mainitsee tämän erääksi oman uransa huipentumisista.

Koppikonttorien väliseinät saivat kyytiä ja käytävät puhkottiin. Tuloksena oli avara ja raikas tila, jota on ihasteltu pääkonttoria myöten: Lars Sonckin 1912 suunnitteleman rakennuksen ulkokuoret ja Linnanpiha ovat suojeltuja.

Sisääntulo vie jalat alta ja ovien takana olevat modernit toimistotilat häkellyttävät kontrastillaan, ulkomaiset vieraat ovat kommentoineet Pörssisäätiön toimitusjohtaja Sari Lounasmeren esitellessä taloa.

Näkymä Linnanpihalta ylös kahteen suuntaan kaartuviin portaisiin on ehdottomasti Vesterisen silmissä, kun hän miettii Pörssitaloa. Sen edessä hän mykistyy edelleen. Myös Pörssiklubin tunnelma on joka kerta pysäyttävä kokemus.

Sen sijaan paikka, minne hän ei suurin surmin mene mielellään yksin, on sirpalesuoja. Panssariovien takana on arkisto, jossa hän on vuosien varrella käynyt pari kertaa vuodessa. Oikaistessaan kerran kellarin kautta hän kuuli veden lorinaa: viemäriputki oli haljennut. Sattuma esti ison vahingon.

Esa Vesterisen uraa kuvaa monen tarinan lisäksi kiinanruusu, joka on matkannut hänen mukanaan työpisteestä toiseen. Viime keväänä sitä leikattaessa, kasvi kuoli. Vesterinen liimasi siihen lehdiksi vihreitä post it –lappuja ja istahti palmunsa juureen.