Uudistuva kestävyysraportointi – sijoittajille vertailukelpoista ja varmennettua kestävyysinformaatiota

Yritysten vastuullisuusraportointi uudistuu lähivuosina. Uudenlaiset kestävyysraportit lupaavat sijoittajille vertailukelpoista ja varmennettua kestävyysinformaatiota.

TIIVISTELMÄ

• Yritysten kestävyysraportointi laajenee ja yhdenmukaistuu lähivuosina, kun EU:n kestävyysraportointidirektiivi siirtyy osaksi lainsäädäntöä.
• Yksityissijoittajille yritysten uudenlaiset kestävyysraportit tarjoavat nykyistä enemmän ja nykyistä varmempaa tietoa yrityksen kestävyydestä.
• Yritysten on raportoitava kestävyydestään aiempaa tarkemmin – esimerkiksi yrityksen vaikutuksesta ympäristöönsä mutta myös ympäristön vaikutuksesta yritykseen.
• Tulevaisuudessa yritykset julkistavat kestävyystiedot osana toimintakertomusta ja tilinpäätöstä ja kestävyysraportti varmennetaan tilintarkastajan toimesta.
• Kestävyysraportoinnin uudistus on osa EU:n laajaa kestävän rahoituksen strategiaa, johon liittyy useita erilaisia sääntelyhankkeita, kuten taksonomia-asetus.

Yksi aikamme isoimmista megatrendeistä ja ratkaistavista ongelmista on ilmastonmuutoksen ja muiden kestävyysongelmien torjunta ja ehkäisy, eivätkä kestävyyskysymykset ole enää vain ympäristötietoisten ihmisten ja ympäristöjärjestöjen agendalla. Kukaan talousuutisia tai yritysten markkinointia ja raportointia seuraava henkilö ei ole voinut välttyä toistuvasti huomaamasta lyhennettä ESG, joka on peräisin englanninkielisistä sanoista environmental, social and governance. Vastuullisuudesta on tullut myös liike-elämässä arkipäivää. Nykyisessä markkinaympäristössä on yritysten edun mukaista profiloitua ESG-myönteiseksi, jos ne haluavat houkutella valveutuneita kuluttajia asiakkaikseen.

ESG-asioissa yleinen ongelma on kuitenkin ollut se, ettei vastuullisuudesta tai kestävästä liiketoiminnasta ole ollut yhtenäistä määritelmää. Yritysten kestävyysraportointi on ollut verrattain vapaamuotoista ja valvonta niukkaa. ESG-asiat ovat perinteisesti olleet monissa tapauksissa pääasiassa markkinointiin ja viestintään liittyviä kysymyksiä, mutta tilanne on muuttumassa nopeasti. Kestävyysraportointia koskeva direktiivi astui voimaan tämän vuoden tammikuussa ja työ- ja elinkeinoministeriössä on parhaillaan meneillään direktiivin saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä. Kestävyysraportointidirektiivi korvaa muun kuin taloudellisen tiedon raportointia koskevan direktiivin, johon nykyinen kestävyysraportointi on perustunut.

Myös monet sijoittajat ovat yhä kiinnostuneempia sijoituskohteidensa ESG-suoriutumisesta ja painottavat kestävyyskysymyksiä sijoituspäätöksiä tehdessä. Tämä koskee niin institutionaalisia sijoittajia kuin myös yksityissijoittajia. Sijoittajat pyrkivät enenemissä määrin hallitsemaan sijoitustensa ilmastoriskiä. Tämän tavoitteen kannalta on olennaista, että yhtiöiden raportoiman informaation perusteella sijoittajat pystyvät arvioimaan luotettavasti yhtiöiden resilienssiä ja markkinat pystyvät hinnoittelemaan sijoituskohteidensa ilmastoriskin oikein. Monet sijoittajat näkevät myös merkittävän arvonluontipotentiaalin kestävissä sijoituksissa. Osalle sijoittajista sijoituskohteiden ESG-suoriutuminen on myös arvokysymys.

Lisäksi EU:n kestävän rahoituksen lainsäädäntökehikko on lisännyt merkittävästi rahoitusmarkkinatoimijoiden tiedontarvetta, joka kohdistuu yritysten kestävyysinformaatioon. Rahoitusmarkkinatoimijoille on asetettu merkittäviä tiedonantovelvollisuuksia, jotka muun muassa liittyvät kestävyystekijöiden huomioimiseen sijoitustoiminnassa ja haitallisten kestävyysvaikutusten arviointiin, mutta vastaavasti reaalitalouden yritysten toiminnasta ei ole nykyisen ei-taloudellisesta annetun direktiivin nojalla ole saatavissa riittävästi kestävyystietoa.

Toisin sanoen niin sijoittajat kuin erilaiset rahoitusmarkkinatoimijat tarvitsevat yhä enemmän luotettavaa kestävyysinformaatiota reaalitalouden yrityksistä. Ongelmana on, että nykyiset kestävyysinformaation julkistamista koskevat velvoitteet koskevat varsin suppeaa yritysjoukkoa, raportointi on käytännössä vapaaehtoisuuteen perustuvaa ja kestävyysinformaation vertailukelpoisuus on heikkoa. Kestävyysinformaatiota ei välttämättä ole varmennettua ja informaatio on usein niukkaa.

Nykyinen kestävyysraportointi ei tarjoa riittävää informaatiota sijoittajille
Nykyisen lainsäädännön pohjalta tapahtunut raportointi johti moniin haasteisiin niin kestävyystietojen käyttäjien kuin sen tuottajien, eli raportoivien yritysten kannalta. Ensinnäkin Kestävyystiedon käyttäjät eivät saaneet tarvitsemaansa tietoa tarpeeksi monilta yrityksiltä. Toisaalta raportoitu tieto oli monesti liian suppeaa, se ei ollut vertailukelpoista, eikä tieto ollut varmennettua. Nämä puutteet kestävyysraportoinnissa altistivat rahoitusmarkkinat järjestelmäriskille ilmastonmuutoksen liittyen, eivätkä pääomat ohjautunut riittävän tehokkaasti kestävään liiketoimintaan. Kestävästä liiketoiminnasta kiinnostuneiden sijoittajien on ollut vaikea arvioida potentiaalisten sijoituskohteittensa ESG-suoriutumista.

Nykyinen kestävyysraportointia koskeva sääntely on ollut myös raportointivelvollisille ongelmallinen. On ollut epäselvyyttä siitä, mitä raportoida ja minkä standardien mukaan. Raportointi ei välttämättä ole tyydyttänyt sijoittajien tiedontarpeita, mikä on johtanut ylimääräisiin tietopyyntöihin. Yritykset eivät ole välttämättä saaneet riittäviä kestävyystietoja omilta alihankkijoiltaan, mikä on vaikeuttanut raportointia.
Toisin sanoen nykyisten raportointivelvoitteiden nojalla on raportoitu ei-taloudellisista seikoista tavalla, joka palvelee huonosti sijoittajien ja muiden sidosryhmien tiedontarpeita. Raportointi on kuitenkin ollut työlästä yrityksille ja turha raportointi aiheuttaa tarpeettomia kustannuksia.

Uuden kestävyysraportointidirektiivin tarkoituksena on korjata edellä mainittuja puutteita. Tällä tuetaan myös Euroopan vihreän kehityksen ohjelman ja EU:n kestävän rahoituksen strategian tavoitteita.

Kestävän rahoituksen kokonaisuus

Euroopan komissio julkaisi maaliskuussa 2018 kestävän kasvun rahoitusta koskevan toimintasuunnitelmansa, jossa esitetään kestävää rahoitusta koskeva kunnianhimoinen ja kattava strategia. Tätä niin kutsuttua kestävän rahoituksen strategiaa on sittemmin päivitetty ja strategia sisältää useita lainsäädäntökokonaisuuksia. Kestävän rahoituksen strategian kantavana tavoitteena on ohjata pääomavirtoja kestäviin sijoituksiin kestävän ja osallistavan kasvun saavuttamiseksi.

Tuolloin todettiin, ettei julkisilla investoinneilla voida saavuttaa Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteita, vaan mittava määrä yksityisiä pääomia on ohjattava kestävän liiketoiminnan rahoittamiseen. Toisaalta monilla sijoittajilla on ollut pitkään halua sijoittaa kestäviin sijoituskohteisiin, mutta on ollut epäselvää, mitä on pidettävä kestävänä ja sijoituskohteiden ESG-suoriutumisesta on ollut vaikea saada luotettavaa ja vertailukelpoista tietoa.

Kestävän rahoituksen strategia sisältää useita erilaisia lainsäädäntöhankkeita, mutta kestävyysraportointidirektiivi kytkeytyy etenkin

• taksonomia-asetukseen,
• tiedonantoasetukseen ja
• yritysvastuudirektiiviin.

Kaksi ensimmäistä on jo saatettu voimaan, kun taas yritysvastuudirektiivin osalta lainsäädäntöneuvottelut EU:ssa ovat vielä kesken.

Taksonomia-asetuksessa on kyse luokittelutyökalusta. Taksonomia-asetuksen tarkoitus on helpottaa ilmastonmuutoksen torjumista luomalla kestävien sijoitustuotteiden ja investointien osalta luokitusjärjestelmä, jonka pohjalta rahoitusmarkkinatoimijat voivat arvioida kunkin sijoituskohteen kestävyyttä. Tällöin ensinnäkin helpotetaan pääomien ohjaamista ilmastonmuutoksen torjunnan kannalta olennaiseen taloudelliseen toimintaan. Toiseksi yhtenäinen luokitusjärjestelmä ehkäisee rahoitusmarkkinoilla viherpesua, mikä puolestaan vähentää kestävistä sijoituskohteista kiinnostuneiden sijoittajien transaktiokustannuksia, kun sijoittajien selonottokustannukset vähenevät.

Julkisen keskustelun pohjalta syntyy usein kuva, että taksonomialla säänneltäisiin reaalitalouden yritysten taloudellisen toiminnan harjoittamisen edellytyksiä. Näin ei kuitenkaan ole, vaan taksonomia on puhtaasti rahoitusmarkkinalainsäädäntöä, jolla luodaan ainoastaan kestävien sijoituskohteiden luokittelujärjestelmä, joka ei kiellä minkäänlaisen taloudellisen toiminnan harjoittamista.

Taksonomia-asetusta on joskus verrattu osuvasti luomutuotteille myönnettävään sertifikaattiin: jos jotain taloudellista toimintaa tai sijoitustuotetta halutaan markkinoida rahoittajille kestävänä tai vihreänä, sen on täytettävä taksonomia-asetuksen vaatimukset. Vastaavasti kuin luomutuotteita koskeva sääntely ei velvoita ketään tuottamaan luomuomenoita tavallisten omenoiden sijaan, taksonomia ei pakota mitään taloudellista toimintaa taksonomian mukaiseksi.

Niin kutsuttujen vihreiden sijoitustuotteiden kysyntä on kasvanut, joten luomuleiman tavoin taksonomia-asetuksen avulla sijoittajat saavat helposti tiedon siitä, mikä sijoitustuote on vihreä. Vastaavasti tämä myös kannustaa yrityksiä muuttamaan liiketoimintaansa kestävämmäksi, jos ne haluavat saada osansa kestäviin sijoituskohteisiin virtaavista pääomista.

Kestävyysraportointidirektiivin soveltamisalaan kuuluvien yhtiöiden on julkistettava jatkossa tieto siitä, mikä osuus yhtiön liiketoiminnasta on taksonomian mukaista.

Tiedonantoasetuksessa (Sustainable Finance Disclosure Regulation, SFDR) on kyse rahoitusmarkkinatoimijoille asetetuista tiedonantovelvollisuuksista. Niiden on julkistettava muun muassa, miten ne integroivat kestävyysriskit sijoituspäätöksiinsä. Se myös velvoittaa ne

ilmoittamaan sijoitustensa haitallisista vaikutuksista kestävyyteen. Myös yksittäisistä sijoitustuotteista on annettava kestävyystietoa.
Tiedonantoasetuksella pyritään tekemään läpinäkyväksi kestävyysseikat rahoitusmarkkinatoimijoiden sijoitustoiminnassa kuin myös sijoitustuotteiden tarjoamisessa.

Yritysvastuudirektiiviä valmistellaan parhaillaan EU:ssa ja sen tavoitteena on edistää ihmisoikeuksien kunnioittamista ja siirtymää kohti hiilineutraalia taloutta. Lisäksi tavoitteena on luoda yhtenäinen toimintaympäristö ja yhdenmukaiset vaatimukset unionissa toimiville yrityksille. yrityksille säädettäisiin asianmukaisen huolellisuuden velvoite. Asianmukaisella huolellisuudella tarkoitetaan, että yrityksellä tulee olla selkeät prosessit oman, tytäryhtiöiden ja vakiintuneiden liikekumppaneiden toiminnasta aiheutuvien haitallisten ihmisoikeus- ja ympäristövaikutusten tunnistamiseen, ehkäisemiseen, lieventämiseen ja korjaamiseen sekä toteutettujen toimenpiteiden seurantaan.

Yritysvastuudirektiivin lopullinen sisältö ei ole tiedossa vielä, mutta direktiiviehdotus pitää sisällään toimintavelvollisuuksia, jotka peilaavat kestävyysraportointidirektiivin raportointivelvoitteita.

Kestävän rahoituksen säädöshankkeet muodostavat läpileikkaavan kokonaisuuden yritystoiminnasta aina rahoitusmarkkinatoimijoihin. Kestävyysraportointi palvelee toki yhtiön kaikkien sidosryhmien ja rahoittajien tiedontarpeita, mutta sen avulla varmistetaan myös se, että rahoitusmarkkinatoimijat saavat riittävät tiedot omaa sijoitustoimintaansa ja raportointiansa varten reaalitalouden yrityksiltä.

Porrastettu voimaantulo vuosina 2024–2026

Kestävyysinformaatiota koskevat raportointivaatimukset laajenevat koskemaan entistä laajempaa yritysjoukkoa porrastetusti. Ensi vuoden alusta alkaen raportointivelvoite koskee yleisen edun kannalta merkittäviä suuryrityksiä, joiden on julkaistava ensimmäiset kestävyysraportit vuonna 2025 tilinpäätöksen yhteydessä.

Yleisen edun kannalta merkittäviä suuryrityksiä ovat yritykset, joiden liikkeeseen laskema arvopaperi on säännellyllä markkinalla, vakuutusyhtiöt ja luottolaitokset, joilla on keskimäärin 500 työntekijää tilikauden aikana ja yrityksen

• taseen loppusumma on vähintään 20 miljoonaa euroa tai
• jonka liikevaihto on vähintään 40 miljoonaa euroa.

Suomessa säännelty markkina on Helsingin pörssin päämarkkina ja raportointivelvollisuus koskee pörssiyhtiöitä, mutta myös esimerkiksi velkakirjojen liikkeeseenlaskijoita.

Vuonna 2025 raportointivelvoitteet ulottuvat kaikkiin tietyt taloudelliset tunnusluvut täyttäviin 250 henkilöä työllistäviin suuryrityksiin riippumatta ovatko ne listattuja ja listaamattomia. Esimerkiksi First North -yhtiöt eivät ole pörssiyhtiöitä, mutta voivat tulla soveltamisalan piiriin kokonsa puolesta.

Vuonna 2026 raportointi laajenee koskemaan pieniä ja keskisuuria yleisen edun kannalta merkittäviä yrityksiä. Tämä tarkoittaa pieniä ja keskisuuria luottolaitoksia, vakuutusyhtiöitä ja yrityksiä, joiden liikkeeseen laskema arvopaperi on säännellyllä markkinalla.

Laaja soveltamisala ulottaa kestävyysraportoinnin mittavaan yritysjoukkoon. Erityisen positiivista on se, että myös listaamattomat suuret yritykset joutuvat raportoimaan kestävyysseikoistansa. Tämä vähentää listautumiskynnystä, eikä olisi ollut perusteltua rajata kestävyysraportointia vain pörssiyhtiöihin, koska myös listaamattomien yhtiöiden rahoittajat ja sidosryhmät tarvitsevat niiden toiminnan kestävyysvaikutuksista tietoa.

Uudet raportointivelvoitteet

Raportointistandardit

Kestävyysraportointidirektiivin soveltamisalaan kuuluvien yhtiöiden osalta kestävyysraportoinnista tulee pakollista ja raportointi tulee tapahtumaan eurooppalaisten kestävyysraportointistandardien mukaisesti.

Kestävyysraportissa annettavat tiedot

Kestävyysraportissa annettavien tietojen tarkempi sisältö määritellään tarkemmin myöhemmin annettavissa raportointisstandardeissa, mutta pääpiirteet ovat jo selvillä direktiivin tekstin ja kansallisen lakiluonnoksen perusteella.

Yhtiöiden on annettava kuvaus liiketoiminnan suhteesta kestävyysseikkoihin ja niihin liittyvät toimintaperiaatteet. Tämä tarkoitta kuvausta seuraavista seikoista:

• Liiketoimintamallin ja –strategian kestävyysseikoista aiheutuvat liiketoiminnalliset riskit
• Kestävyysseikkoihin perustuvat liiketoiminnalliset mahdollisuudet
• Suunnitelmat, joilla varmistetaan liiketoimintamallin ja –strategian ristiriidattomuus kestävään talousjärjestelmään siirtymistä koskevien tavoitteiden kanssa ja ilmastotavoitteiden toteutuminen (ml. investoinnit ja rahoitus)
• Tiedot vähäistä merkittävämmästä fossiilisten polttoaineiden hyödyntämisestä liiketoiminnassa tai niiden tuottamisesta tai jalostamisesta
• Sidosryhmien huomioiminen liiketoimintamallissa ja strategiassa
• Toiminnan vaikutukset kestävyysseikkoihin
• Tiedot strategian täytäntöönpanosta kestävyysseikkojen osalta
• Kestävyysseikkoihin liittyvät toimintaperiaatteet

Kestävyysseikkoja koskevat tavoitteet on kuvattava kestävyysraportissa. Yrityksen on annettava kuvaus itselleen asettamista aikasidonnaisista kestävyystavoitteissa ja kerrottava näiden edistymisestä. Raporttiin on sisällytettävä ainakin vuosien 2030 ja 2050 osalta absoluuttiset tavoitteet kasvihuonekaasujen vähentämiselle Kestävyysraportissa on oltava myös selvitys siitä, perustuvatko nämä tavoitteet tieteelliseen näyttöön.

Kestävyysraportissa on annettava tiedot myös hallituksen ja toimitusjohtajan roolista ja osaamisesta kestävyysseikkojen osalta. Ensinnäkin on kuvattava näiden kestävyysliitännäiset tehtävät ja annettava kuvaus heidän asiantuntemuksestansa ja osaamisestansa tältä saralta. Lisäksi on annettava kuvaus kestävyysseikkoihin perustuvista palkitsemisjärjestelmistä.

Kestävyysseikkoihin liittyvien riskien osalta raportissa on esitettävä kuvaus yritykseen kohdistuvista merkittävimmistä riskeistä. Tämän on sisällettävä tiedot yrityksen toiminnan keskeisistä riippuvuussuhteista kestävyysseikkoihin, sekä kuvaus siitä, miten yritys hallitsee näitä riskejä.

Lisäksi kestävyysraportissa on kuvattava niin kutsuttua asianmukaista huolellisuutta koskevat menettelyt. Kyseessä on kytkös yritysvastuudirektiiviin ja sen mukaisista velvoitteista raportointiin. Yritysvastuudirektiivin lopullinen sisältö ei ole vielä selvillä, mutta kyse on merkittävimpien tosiasiallisten tai mahdollisten yrityksen toimintaan ja arvoketjuihin liittyvien haittavaikutusten kuvaamisesta läpi yrityksen arvoketjun.

Kestävyysraportti on kytketty muutenkin muuhun kestävän rahoituksen sääntelyyn, sillä kestävyysraportin laadinnassa on hyödynnettävä niin kutsutun kestävän rahoituksen tiedonantoasetuksen mukaisia indikaattoreita. Tällä varmistetaan se, että reaalitalouden yritykset tuottavat rahoitusmarkkinatoimijoille informaatiota, jota ne voivat hyödyntää omassa raportoinnissaan. Tällä pyritään välttämään sitä, että sijoittajat joutuisivat tekemään ylimääräisiä tietopyyntöjä yrityksille.

Kahdensuuntainen informaatio vaikutuksista

Yritysten on raportoitava kestävyysseikkojen osalta yhtäältä ympäristön vaikutuksesta yhtiön toimintaan. Tämä tarkoittaa tietojen antamista kestävyysseikkojen vaikutuksesta yhtiön kehitykseen tulokseen ja asemaan. Toisin sanoen kyse on kestävyystekijöiden aiheuttamista mahdollisuuksista ja riskeistä. Toisaalta yritysten tulee raportoida yhtiön vaikutuksesta ympäristöönsä. Tämä tarkoittaa sitä, miten yhtiön toiminta vaikuttaa kestävyysseikkoihin niin lyhyellä kuin keskipitkälläkin aikavälillä. Myös yrityksen arvoketjujen vaikutus on avattava raportoinnissa.

Osaksi tilinpäätöstä ja pakollinen varmennus

Kestävyystiedot on jatkossa julkistettava osana toimintakertomusta ja näin ollen osana tilinpäätöstä. Kestävyystietojen varmennuksesta tulee pakollista. Tilintarkastajan on varmennettava taloudellinen informaatio kohtuullisen varmuuden vaatimuksen mukaisesti, kun taas kestävyysraportin varmennuksessa riittää hieman kevyempi rajoitettu varmuus. Käytännössä varmennuksen tulee suorittamaan kestävyystietojen varmentamiseen erikoistunut tilintarkastaja.

Yrityksen johdon kannalta tämä käytännössä tarkoittaa sitä, että hallituksella ja toimitusjohtajalla on kestävyysraportoinnista vastaava oikeudellinen vastuu kuin tilinpäätösinformaation osalta.

Digitaalinen raportointimuoto

Kestävyysraportti on julkistettava digitaalisessa ESEF-muodossa (European Single Electronic Format). Hiljattain pörssiyhtiöille on tullut velvollisuus julkistaa tilinpäätöksensä ESEF-muodossa ja digitalisaatiopyrkimykset ulottuvat nyt myös kestävyysraporttiin.

Kansallisesti ehdotetaan, että kaikkien kestävyysraportoinnin piirissä olevien yritysten olisi julkistettava kestävyysraporttinsa ESEF-muodossa olivat ne pörssiyhtiöitä tai eivät. Tätä on pidettävä positiivisena listautumiskynnyksen madaltamisen kannalta.

Lopuksi

Nämä muutokset tarkoittavat käytännössä sitä, että kestävyysraportoinnin sisällön osalta yhtiöiden liikkumavara nykyiseen nähden tulee kaventumaan merkittävästi.

Sijoittajan kannalta tämä tarkoittaa relevantin tiedon lisääntymistä, mutta myös sen vertailukelpoisuuden parantumista. Varmennuksen myötä tiedon luettavuus kasvaa merkittävästi.

Kestävyysraportoinnin merkitys tulee nousemaan perinteistä taloudellista raportointia vastaavalle tasolle.

Teksti: Jesse Collin