Pankkiiriunelma vaihtui radioon – innostus sijoittamiseen säilyi

Artikkeli
3.6.2019
Lukuaika
4 min

1980-luvun lopulla Suomen taloudella meni lujaa. Asuntojen ja osakkeiden hinnat nousivat. Puhuttiin kulutusjuhlista ja kasinotaloudesta. Harri Moisio asui tuolloin vanhempiensa kanssa Salossa. Isä oli töissä Salon Kansallispankissa ja äiti pankkivirkailijana Paimiossa.

KOP, SYP ja SKOP olivat vanhanaikaisia suurpankkeja. Sen sijaan pienissä pankkiiriliikkeissä liikkui dynaamisia, julkisuudessakin viihtyviä ihmisiä. Sellaisia kuin Jukka Keitele, Henrik Kuningas ja Jouko Brade.

– Olisin halunnut mennä pankkiiriliikkeeseen puku päällä ja kävellä samalla tyylillä kuin Jukka Keitele, Moisio kertoo.

Moisiosta ei tullut pankkiiria vaan radiotoimittaja. Silloinen naapuri oli Salossa paikallisradion pomona. Ensimmäiset paikallisradiot olivat vastikään saaneet toimiluvat

– Tulin naapurilta kysyneeksi, minkälaista hommaa se on. Naapuri pyysi käymään kahvilla niin hän kertoo. Olen edelleen samalla kahvireissulla.

– Pankkiiriura ei taida enää tässä elämässä toteutua, Moisio toteaa.

– Sillä alalla olisi voinut tehdä isot rahat. Toisaalta olen tehnyt mielestäni mukavan työuran ja pidän päivittäisestä työstäni. Löysin kuitenkin lopulta oikean alan.

Ei hedelmäpelejä vaan osakkeita

Kodin kautta Moisio innostui taloudesta ja sijoittamisesta. Sijoitettavat rahamäärät olivat muutamia satasia ja nekin markkoja.

Moisio sijoitti ensimmäisen kerran 1980-luvun lopulla Huonekalutehdas Muurameen ja metsäyhtiö Kajaani Oy:hyn. Muurame järjesti yleisöannin ja Kajaani Oy:n osakkeita sai pörssistä.

Muurame meni 1991 konkurssiin, mutta Moisio ehti myydä osakkeensa ennen sitä. Kajaani Oy:llä hän teki pikavoiton muutaman kuukauden omistusaikana.

Voi sitä pikkupojan riemua! Kun kaverit pelasivat hedelmäpelejä, minä pelasin osakkeilla, Moisio muistelee.

– Välityspalkkioiden jälkeenkin sain useita kymmeniä markkoja voittoa.

Teini-iässä pääkonttoreita bongaamaan

Teini-ikäisenä Moisio pyysi isältään päästä katsomaan pörssiyhtiöiden pääkonttoreita.

– Sisälle rakennuksiin ei tietenkään päässyt, mutta oli jännittävää käydä bongaamassa Koneen, Suomen Sokerin, SYP:in ja KOP:n pääkonttoreita.

– Päivä huipentui siihen, kun menimme Helsingin arvopaperipörssin lehtereille seuraamaan kaupankäyntiä.

Teini-iän jälkeen innostus lopahti ja 1990-luvulla Moisio ei enää pörssiin sijoittanut.

Tuli lama ja kurssit laskivat. Moisio oli muuttanut pois kotoa eikä rahaa sijoitettavaksi juuri ollut.

– Menin mukaan joukkohysteriaan ja ajattelin että kurssit laskevat entisestään, Moisio sanoo.

– Vasta finanssikriisin jälkeen 35-vuotiaana innostuin uudelleen sijoittamisesta.

Tavoitteena täydennystä eläkkeeseen

Moisio sijoittaa säästääkseen itselleen lisäeläkettä. Työuraa on parikymmentä vuotta jäljellä. Nykyisestä työeläkejärjestelmästä ei tiedä, pääseekö siitä nauttimaan.

Moisio sijoittaa säännöllisesti pariin rahastoon. Hänellä on myös suoria osakesijoituksia. Lisäksi Moisio säästää työnantajansa Sanoman tarjoamia bonuksia henkilöstörahastoon.

– Rikastumisesta tai taloudellisesta riippumattomuudesta en osaa edes haaveilla. Sijoitettavat summat ovat sen verran pieniä. Jonkinlainen pieni lisäeläketurva on sen sijaan mahdollista saada.

– Olen hirveän varovainen pienten rahojeni sijoittamisessa. En voisi kuvitellakaan sijoittavani hedge-rahastoihin start up -yrityksiin.

Moisio sijoittaa sellaiseen liiketoimintaan, joka todistettavasti on pystynyt tuottamaan omistajilleen osinkoa. Liiketoiminnan täytyy olla ymmärrettävää ja osakkeen tarpeeksi likvidi, jotta siitä pääsee tarpeen vaatiessa eroon.

Suoria osakesijoituksia Moisiolla on Nokiassa, Nokian Renkaissa, Nordeassa, Sanomassa ja HKScanissa.

Pienelläkin rahalla pörssiin

Pörssi on historiallisesti katsoen osoittautunut tuottoisimmaksi tavaksi sijoittaa rahojaan. Kaupankäynnin kustannukset ovat kohtuulliset ja osakesijoittamisen voi aloittaa pienelläkin rahasummalla.

Moisio kertoo ostaneensa Nordean osaketta noin 1500 eurolla ja maksaneensa 16 euroa välityspalkkiota.

Moni luulee että välityspalkkiot ovat niin suuret ettei osakkeita kannata ostaa. On turha makuuttaa rahoja pankkitilille koska sieltä ei tuottoja saa. Pörssistä on mahdollista saada suhteellisen vakaata tuottoa, joskaan sijoittaminen ei ole riskitöntä. Riskinsietokykyä täytyy olla.

Sijoittajauransa suurimpia onnistumisia ovat Moisiolle olleet Kajaani Oy ja sijoitus Nokiaan ennen matkapuhelinliiketoiminnan myyntiä. Hän osti Nokiaa noin kahdella eurolla ja myi viidellä eurolla.

– Sittemmin olen ostanut Nokiaa uudelleen.

Moisiosta on vähitellen tullut osta ja pidä -sijoittaja. Hän etsii edullisia kohteita, joiden arvon odottaa nousevan.

Aina sijoitukset eivät onnistu. HKScan ei noussut kolmesta ja puolesta eurosta kymppiin niin kuin Moisio kuvitteli. Osake maksaa nyt pörssissä pari euroa.

– Uskon että nykyisessäkin markkinatilanteessa voi löytää hyviä ostokohteita, yritykset ovat hyvässä kunnossa ja niissä on tulevaisuudenuskoa. Osakemarkkinoille kannattaa mennä, vaikka vähän turbulenssia on ollutkin.

Haluatko lukea jatkossakin sijoittajien tarinoita, saada vinkkejä aloittamiseen ja kuulla uusimmista oppaista ja tapahtumista ensimmäisten joukossa? Tilaa Pörssisäätiön uutiskirje.

Teksti: Juha Europaeus
Kuva: Kiia Etelävuori