Kun julkinen ostotarjous johtaa vähemmistöosakkeiden lunastukseen
Lunastusoikeus ja -velvollisuus syntyy, kun ostaja on hankkinut 90 prosenttia yhtiön osakkeista ja äänistä
Onnistuneen julkisen ostotarjouksen jälkeen tyypillinen seuraava vaihe on vähemmistöosakkeiden lunastusmenettelyn aloittaminen. Vähemmistöosakkeiden lunastamisesta säädetään osakeyhtiölain 18 luvussa.
Lunastusoikeus ja -velvollisuus syntyy, kun jokin taho on hankkinut enemmän kuin 90 prosenttia yhtiön kaikista osakkeista ja äänistä. Tällöin tällä enemmistöosakkeenomistajalla on oikeus vaatia vähemmistöosakkeiden lunastusta, mutta vastaava oikeus lunastuksen vaatimiseen on myös vähemmistöosakkeenomistajilla.
Vähemmistöosakkeiden lunastusmenettely koskee kaikkia osakeyhtiöitä, mutta tämä kirjoitus on kirjoitettu pörssiyhtiöiden ja First North -yhtiöiden näkökulmasta tilanteessa, jossa lunastusmenettelyn taustalla on julkinen ostotarjous.
Sääntelyllä kaksi tarkoitusta
Vähemmistöosakkeiden lunastusta koskevalla sääntelyllä on kaksi tarkoitusta. Ensinnäkin menettelyllä suojataan vähemmistöosakkeenomistajia enemmistöosakkeenomistajan mahdolliselta vaikutusvallan väärinkäytöltä.
Osakeyhtiölain mukaiset vähemmistöosakkeenomistajien oikeudet syntyvät alimmallaan, kun vähemmistöllä on yksin tai yhdessä kymmenen prosenttia yhtiön osakkeista. Tällä kymmenellä prosentilla voi vaatia esimerkiksi niin kutsutun vähemmistöosingon maksamista. Kun vähemmistön yhteenlaskettu osuus tippuu alle kymmenen prosentin, vähemmistöllä ei ole enää käytettävissään vähemmistönsuojaksi määrättyjä erityisiä oikeuksia. Tällöin on mahdollista, että enemmistöosakkeenomistaja voisi esimerkiksi näännyttää vähemmistöosakkeenomistajia estämällä osingonjaon.
Tällaisessa tilanteessa lunastusvelvollisuudella turvataan listayhtiön osakkeenomistajan keskeisimmän suojamekanismin toteutuminen, eli tehokas mahdollisuus exit-oikeuteen. Exit-oikeudella tarkoitetaan osakkeenomistajan mahdollisuutta myydä omistuksensa siinä vaiheessa, kun tämän ei ole syystä tai toisesta kannattavaa säilyttää osakeomistustansa.
Toisaalta vähemmistöosakkeiden lunastusmenettelyllä turvataan myös osakeyhtiön hallinnon järjestämiseen kytkeytyvän enemmistöperiaatteen toteutumista. Tyypillisesti yli 90 prosentin omistus- ja ääniosuuden hankkineen tahon intressissä on saada omistukseensa loputkin yhtiön osakkeista, koska pieni vähemmistö voi hankaloittaa esimerkiksi yritysjärjestelyiden toteuttamista.
Vähemmistöosakkeiden lunastusmenettelyssä tasapainoillaan siis enemmistön ja vähemmistön oikeuksien ja suojan välillä.
Välimiesoikeus ratkaisee
Lunastajan on ilmoitettava viipymättä yhtiölle vähemmistöosakkeiden lunastusoikeuden syntymisestä ja lakkaamisesta. Yhtiön on puolestaan rekisteröitävä tieto tästä kaupparekisteriin.
Itse lunastusoikeutta ja -hintaa koskevat erimielisyydet on annettava välimiesten ratkaistavaksi. Välimiesoikeudessa on kyse eräänlaisesta yksityisestä oikeudenkäynnistä. Tyypillisesti välimiesoikeudessa ratkaistaan yritysten välisiä kaupallisia riitoja menettelyn nopeudesta ja ei-julkisesta luonteesta johtuen.
Normaalisti välimiesoikeuden tuomiot ovat lopullisia, eli niistä ei voi valittaa. Vähemmistöosakkeiden lunastuksessa on kuitenkin kyse niin sanotusta legaalisesta, eli laissa säädetystä välimiesmenettelystä, joten lunastusasiassa välimiesoikeuden tuomiosta voidaan valittaa käräjäoikeuteen. Käräjäoikeuden päätöksestä voidaan valittaa korkeimpaan oikeuteen.
Vähemmistöosakkeiden lunastusasiassa Keskuskauppakamarin lunastuslautakunta valitsee asianosaisen hakemuksesta tarpeellisen määrän puolueettomia ja riippumattomia välimiehiä. Tyypillisesti lunastusasiat ratkaistaan yhden tai kolmen välimiehen kokoonpanossa.
Keskuskauppakamarin on lähtökohtaisesti haettava tuomioistuimelta uskotun miehen määräämistä valvomaan välimiesmenettelyssä vähemmistöosakkeenomistajien etua. Uskotulla miehellä on oikeus ja velvollisuus esittää välimiesmenettelyssä vähemmistöosakkeenomistajien puolesta näiden asiaa tukevia seikkoja ja näyttöä. Uskotun miehen rooli tarkoittaa käytännössä sitä, että esimerkiksi pörssiyhtiön vähemmistöosakkeenomistajan ei tarvitse itse ottaa aktiivista roolia välimiesmenettelyssä.
Lunastushinnan määräytyminen
Jos lunastusoikeuden olemassaolo on lainvoimaisesti ratkaistu tai välimiehet pitävät sitä selvänä, mutta itse lunastushintaa koskeva asia on vielä epäselvä, omistus osakkeeseen siirtyy lunastajalle heti, jos tämä asettaa lunastushinnan maksamisesta vakuuden. Uskottu mies säilyttää vakuutta prosessin ajan.
Tämän vuoden alusta alkaen vireille tulleissa lunastusmenettelyissä lunastushinnalle on maksettava vuotuista korkoa kulloinkin voimassa olevan viitekoron mukaisesti lisättynä kolmella prosenttiyksiköllä, jos omistusoikeus osakkeisiin on siirtynyt lunastajalle esimerkiksi menettelyn alkuvaiheessa. Joissain viimeaikaisissa lunastusmenettelyissä lunastaja on hakenut pelkän vakuuden asettamisen sijaan mahdollisuutta maksaa riidaton osuus lunastushinnasta heti menettelyn alussa.
Lunastushinta on maksettava kuukauden kuluessa, kun lunastusta koskeva tuomio on saanut lainvoiman.
Lähtökohtana lunastushinnan määräytymiselle on osakkeen käypä hinta sillä hetkellä, kun lunastusta koskeva välimiesmenettely tuli vireille. Tilanteessa, jossa lunastusta on edeltänyt julkinen ostotarjous, sovelletaan kuitenkin niin sanottua hintaolettamasääntöä. Hintaolettamasääntö tarkoittaa sitä, että käypänä hintana pidetään julkisessa ostotarjouksessa tarjottua hintaa, jollei muuhun ole erityistä syytä.
Tällä haavaa on varsin niukasti oikeuskäytäntöä siitä, milloin hintaolettamasäännöksestä voidaan ostotarjousten jälkeisissä lunastusmenettelyissä poiketa. Esimerkiksi Ahlstrom-Munksjön lunastusasiassa välimiesoikeus ja myös käräjäoikeus katsoivat, että tapauksessa on erityisiä syitä poiketa hintaolettamasäännöstä. Järjestelyyn liittyi erityispiirteitä, kuten ostotarjouksen rinnalla toteutettu vaihtotarjous osalle osakkeenomistajista ja ylimääräisen yhtiökokouksen normaalista poikkeavat ehdotukset, mitkä muun muassa katsottiin erityisiksi syiksi.
Tässä tapauksessa lain mukaan lunastushinta on ostotarjouksessa tarjotun vastikkeen sijasta käypä hinta sillä hetkellä, kun lunastusmenettely tuli vireille. Tällöin lähtökohtana on markkinahinta, mutta välimiesoikeus katsoi, ettei ostotarjouksesta ja sen erityispiirteistä johtuen markkinahinta heijastanut käypää hintaa ja korotti lunastushintaa verrattuna ostotarjouksessa maksettuun vastikkeeseen.
Käräjäoikeus puolestaan katsoi markkinahinnan vastaavan käypää hintaa ja laski lunastushinnan ostotarjousvastikkeen tasolle.
Laissa tai sen esitöissä on melko niukasti avattu käyvän hinnan määrittämistä. Lisäksi tällaiset tilanteet, joissa on erityisiä perusteita poiketa hintaolettamasäännöstä, ovat harvinaisia. Käräjäoikeuden tuomiosta on valitettu korkeimpaan oikeuteen ja korkein oikein on myöntänyt asiasta valitusluvan. Tapaukseen soveltuvat oikeudelliset lähteet ovat niukkoja, joten on mielenkiintoista nähdä, millä perustein korkein oikeus aikanaan tapauksen ratkaisee.
Selvää kuitenkin on, että korkeimman oikeuden ratkaisulla tulee olemaan merkittävä vaikutus ostotarjouskäytännön kehittymiseen. Tapaus tulee yhtäältä linjaamaan erilaisten konsortiorakenteiden käytön sallittavuuden rajoja ja toisaalta sijoittajansuojan tasoa ostotarjoustilanteissa. Välillisesti tapauksella on myös vaikutusta arvopaperimarkkinalain tasapuolisen kohtelun vaatimuksen tulkintaan.
Teksti on julkaistu alun perin Viisas raha -lehdessä 6. lokakuuta 2023 ja päivitetty 28. toukokuuta 2024.
Kirjoittajat
