Julkisia ostotarjouksia säännellään yksityiskohtaisesti
Julkisiin ostotarjouksiin liittyy merkittäviä sijoittajansuojaan ja osakkeenomistajien yhdenvertaiseen kohteluun liittyviä kysymyksiä.
Julkiset ostotarjoukset ovat viime aikoina herättäneet keskustelua yksityissijoittajien keskuudessa. Julkiset ostotarjoukset ovat verrattain harvinaisia ja niille on tyypillistä, että niitä tehdään hieman trendinomaisesti tietyissä markkinaolosuhteissa. Esimerkiksi julkisesti noteerattujen yhtiöiden matalammat arvostustasot voivat houkuttaa ostotarjousten tekemiseen.
Pörssiyhtiöistä tehtävistä julkisista ostotarjouksista säädetään arvopaperimarkkinalaissa. Julkiset ostotarjoukset ovat suhteellisen yksityiskohtaisesti säänneltyjä, koska niihin liittyy merkittäviä sijoittajansuojaan ja osakkeenomistajien yhdenvertaiseen kohteluun liittyviä kysymyksiä.
Vapaaehtoinen tai pakollinen
Kyseeseen voi tulla vapaaehtoinen julkinen ostotarjousta tai pakollinen julkinen ostotarjous. Vapaaehtoisen julkisen ostotarjouksen voi tehdä periaatteessa kuka tahansa, milloin tahansa. Tällöin on kuitenkin noudatettava lain menettelytapasäännöksiä. Tarjouksen tekijän on julkaistava tarjousasiakirja ja kohdeyhtiön kaikkia osakkeenomistajia on kohdeltava tasapuolisesti.
Päätös julkisen ostotarjouksen tekemisestä on julkistettava markkinoille välittömästi ja annettava tiedoksi myös kohdeyhtiölle. Tässä yhteydessä on kerrottava, että kuinka paljon tarjouksella hankitaan kohdeyhtiön arvopapereita, tarjottu vastike, sekä tarjouksen toteutumiselle asetetut olennaiset ehdot. Ennen julkistamista ostotarjouksen tekijän tulee varmistautua siitä, että se voi suorittaa täysimääräisesti mahdollisesti tarjottavan rahavastikkeen ja toteuttaa kaikki kohtuudella vaadittavat toimenpiteet varmistaakseen muun tyyppisen vastikkeen suorittamisen.
Ennen kuin ostotarjous tulee voimaan, tarjouksen tekijän on julkistettava tarjousasiakirja, josta käy ilmi ”olennaiset ja riittävät tiedot tarjouksen edullisuuden arvioimiseksi”.
Tämän jälkeen kohdeyhtiön hallituksen on julkistettava lausuntonsa tarjouksesta. Lausunto on julkistettava mahdollisimman pian sen jälkeen, kun tarjousasiakirja tai sen luonnos on toimitettu kohdeyhtiölle. Tämä lausunto on sittemmin liitettävä osaksi tarjousasiakirjaa.
Osakkeenomistajan on puolestaan tehtävä pakollinen ostotarjous, jos hänen ääniosuutensa yhtiössä kasvaa yli 30 prosentin tai yli 50 prosentin kohdeyhtiön osakkeiden äänimäärästä. Tällöin tämän osakkeenomistajan on tehtävä pakollinen ostotarjous, jossa tämä tarjoutuu lunastamaan muiden osakkeenomistajien osakkeet.
On hyvä huomata, että vapaaehtoinen ostotarjous voi sisältää erilaisia ehtoja. Tyypillisesti ne ovat ehdollisia tietyn omistusosuuden saavuttamiselle: tarjouksentekijä saattaa tavoitella määräysvaltaan riittävää enemmistöä tai jopa 90 prosentin omistusta. 90 prosentin omistuksen saavuttaminen on tavanomainen ehto sen takia, että tämän rajapyykin jälkeen enemmistöosakkeenomistaja voi käynnistää vähemmistöosakkeiden lunastusmenettelyn ja saada kaikki kohdeyhtiön osakkeet omistukseensa.
Pakollinen ostotarjous voi olla ehdollinen vain tarvittavien viranomaispäätösten saamiselle. Käytännössä tämä tarkoittaa usein ehdollisuutta sille, että yritysjärjestely saa kilpailuviranomaisten hyväksynnän.
pakollinen ostotarjous on pakollinen ainoastaan tarjouksentekijälle.
Vähemmistöomistajia suojataan
Ajoittain pakollinen ostotarjous on nimensä puolesta herättänyt hämmennystä. On syntynyt väärinkäsityksiä, että pakollinen ostotarjous olisi pakko hyväksyä. Näin ei ole, vaan pakollinen ostotarjous on pakollinen ainoastaan tarjouksentekijälle.
Pakollisen ostotarjouksen ajatuksena on suojata vähemmistöosakkeenomistajia. Jos yhtiön määräysvalta keskittyy yhdelle osakkeenomistajalle, yhtiön hallinto käytännössä lipuu 50 prosentin osakeomistuksen jälkeen tälle taholle. Tämä altistaa vähemmistöosakkeenomistajat ääritapauksissa enemmistöosakkeenomistajan opportunistiselle toiminnalle: enemmistöosakkeenomistaja voi pyrkiä näännyttämään vähemmistöä hankaloittamalla osingonjakoa. Vaikka näin tapahtuu harvoin, markkinat saattavat hinnoitella tämän riskin osakkeen hintaan. Osakkeesta voi tulla myös vähemmän houkutteleva sijoituskohde potentiaalisille uusille osakkeenomistajille, joten vähemmistön voi olla vaikeampi myydä osakkeitansa käypään hintaan.
Pakollisen ostotarjouksen avulla yhtiön osakkeenomistajille tarjotaan mahdollisuus arvioida määräysvaltaa kasvattanutta osakkeenomistajaa yhtiön ankkuriosakkeenomistajana ja tarvittaessa myydä tälle osakkeensa. Niin sanottu exit-oikeus on viime kädessä tehokkain pörssiyhtiön vähemmistöosakkeenomistajaa suojaava oikeus.
Vapaaehtoisia ostotarjouksia taas säännellään sen takia, että ilman menettelytapasäännöksiä tarjouksen tekijälle voi esimerkiksi tulla houkutus tarjota tietyille osakkeenomistajille parempaa hintaa kuin toisille, jos tämä edesauttaa määräysvallan hankkimista. Nyt lainsäädäntö edellyttää tasapuolista kohtelua. Lainsäädännöllä myös pyritään varmistamaan se, että osakkeenomistajat voivat arvioida tarjouksen edullisuutta olennaisten ja riittävien tietojen turvin.
Kohdeyhtiöllä velvollisuuksia
Myös kohdeyhtiöllä on velvollisuuksia ostotarjoustilanteessa. Kohdeyhtiön hallituksen on julkistettava lausuntonsa ostotarjouksesta. Lausunnossa on esitettävä perusteltu arvio:
- tarjouksesta kohdeyhtiön ja tarjouksen kohteena olevien arvopaperien haltijoiden kannalta; ja
- ostotarjouksen tekijän tarjousasiakirjassa esittämistä strategisista suunnitelmista ja niiden todennäköisistä vaikutuksista kohdeyhtiön toimintaan ja työllisyyteen kohdeyhtiössä.
Lausunnossa on myös kerrottava, että noudattaako kohdeyhtiö tarjousmenettelyssä vapaaehtoista suositusta, eli ostotarjouskoodia, ostotarjoustilanteessa.
Kohdeyhtiön hallituksen velvollisuudet voivat myös saada uudenlaisen muodon, jos yhtiöstä tehdään riittävän vakavasti otettava ostotarjous, joka on todennäköisesti menossa läpi. Normaalisti yhtiön johdon pääasiallisena velvollisuutena on johtaa yhtiötä siten, että se tuottaa voittoa osakkeenomistajille. Vakavasti otettavassa ostotarjoustilanteessa tämän pitkän aikavälin voitontuottamistarkoituksen on katsottu muuttuvan tavoitteeksi maksimoida ostotarjouksesta maksettava vastike. Ostotarjoustilanteessa osakkeenomistajilla ei enää ole tulevaisuuteen ulottuvaa intressiä yhtiön taloudellisesta menestyksestä, vaan osakkeenomistajien edun mukaista on maksimoida heille maksettava vastike ostotarjouksessa.
yhtiön johdon on edistettävä yhdenvertaisesti kaikkien osakkeenomistajien etua.
Ostotarjoustilanteessa on myös hyvä pitää mielessä se, että yhtiön johdon on edistettävä yhdenvertaisesti kaikkien osakkeenomistajien etua. Jossain tilanteissa ostotarjouksen tekijä on myös kohdeyhtiön osakkeenomistaja tai tämä on voinut sopia tiettyjen osakkeenomistajien kanssa, että nämä jatkavat yhtiön sijoittajina.
Voi myös olla mahdollista, että edellä mainittujen tahojen toimesta on nimitetty jotkut yhtiön hallituksen jäsenistä. Hallituksella voi olla myös pelko oman hallituspaikkansa menettämisestä omistajanvaihdostilanteessa. Nämä seikat eivät kuitenkaan saa vaikuttaa hallituksen jäsenten arvioon ostotarjouksesta. Hallitusjäsenyydessä on kyse luottamustoimesta, joka luo huolellisuus- ja lojaliteettivelvollisuuden yhtiötä ja välillisesti kaikkia yhtiön osakkeenomistajia kohtaan.
Tämä tarkoittaa sitä, ettei hallituksen jäsen saisi edistää tiettyjen osakkeenomistajien etua muiden osakkeenomistajien kustannuksella, vaikka nämä tietyt osakkeenomistajat olisivat ”nimittäneet” kyseisen hallituksen jäsenen. Yksinkertaistetusti ostotarjoustilanteessa tämä tarkoittaa sitä, että hallituksen jäsenten tulee pyrkiä maksimoimaan osakkeenomistajille maksettava tarjousvastike.
Teksti on julkaistu alun perin Viisas raha -lehdessä 17. helmikuuta 2023 ja päivitetty 28. toukokuuta 2024.
Kirjoittajat
