Sääntely auttaa sijoittajaa, mutta hänellä on myös velvollisuuksia
Sijoittajansuojassa on ollut toivomisen varaa tiukasta sääntelystä huolimatta. Vuoden 2018 alussa vanhaa sijoituspalvelulakia muutettiin vastaamaan Rahoitusvälineiden markkinat -direktiiviä, (Market in Financial Instruments Directive, MiFID II). Uudessa direktiivissä sijoituspalveluita tarjoavia yrityksiä velvoitetaan toimimaan rehellisesti ja ammattitaitoisesti.
Vähemmälle huomiolle on jäänyt, mitkä ovat yksityissijoittajien velvollisuudet kaupanteossa.
Helsingin yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan tohtoriopiskelija Marja Luukkonen istui tietämättään gradunsa ja väitöskirjansa aiheiden päällä jo silloin, kun hän aloitti opinnot vuonna 2008.
”Olin syksyllä käymässä Yhdysvalloissa, kun finanssimarkkinoilla rysähti. Tämä oli sysäys siihen, että kolme vuotta myöhemmin olin opiskelemassa myös kauppatieteen opintoja Aalto-yliopistossa”, sanoo nyt molemmista opinahjoista valmistunut Luukkonen.
Kun väitöskirjan ohjaaja ehdotti aiheeksi sijoittajien velvollisuuksia, Luukkonen tarttui siihen kertaistumalla. Hän sai väitöskirjansa tekemiseen myös apurahan Pörssisäätiöltä. Säätiö tukee suomalaista talousalan tutkimusta myöntämällä vuosittain tutkijoille apurahoja.
Luukkosen väitöskirja koostuu viidestä artikkelista ja se valmistuu tämän vuoden aikana. Näkökulmana on pääasiassa yksityissijoittajan velvollisuudet, ja tarkasteltavina sijoituskohteina muun muassa suorat osakkeet, rahastot ja sijoitusvakuutukset. Sijoittajan velvollisuuksia Luukkonen on tarkastellut neljästä kulmasta: selonotto-, tietämis-, tiedonanto- ja reklamaatiovelvollisuutena.
Korkein oikeus sijoittajan puolella
Mistä yksityissijoittajan pitää ottaa selvää ennen sijoituspäätöksen tekemistä? Luukkonen tarkasteli tätä käymällä läpi etenkin Arvopaperi- ja Vakuutuslautakunnan ratkaisuja. Tapauksia on ollut erittäin vähän oikeudessa, mutta niitäkin löytyy
Yksi tapauksista on suomalaisen yksityissijoittajan kanne. Hän oli sijoittanut Lehman Brothersin hollantilaisen tytäryhtiön liikkeelle laskemaan joukkovelkakirjaan marraskuussa 2007, juuri kun MiFID I oli tullut voimaan. Sijoitustuotetta markkinoineessa tilaisuudessa oli painotettu voimakkaasti, että pahimmassakin tapauksessa sijoittaja saisi rahansa takaisin eräpäivänä.
Toisin kävi. Lehman Brothers meni nurin ja lumipallo lähti vyörymään. Sijoittaja menetti sijoittamansa pääoman ja nosti asiasta kanteen oikeudessa. Siellä hän kertoi, ettei ollut lukenut tilaisuudessa annettua 217-sivuista virallista englanninkielistä esitettä. Siinä oli todettu, että obligaatioon ei pidä sijoittaa, jollei ole siihen tutustunut.
Korkein oikeus antoi päätöksensä aiheesta vuonna 2015. Se oli sijoittajan puolella: koska tuotetta oli markkinoitu harhaanjohtavasti pääomaturvattuna, esitteeseen tutustumista ei pidetty välttämättömänä.
”Tämä on merkittävä ennakkotapaus selonottovelvollisuuden osalta”, Luukkonen sanoo.
Selonotto- ja tiedonantovelvollisuuden tasapaino
Nykyään pelkkä suullinen tieto tuotteen ominaisuuksista ei riitä. Jokaisesta myydystä tuotteesta pitää säilyttää dokumentaatiota mustaa valkoisella. Sen myötä näyttökysymykset helpottuvat ja sijoittajan suoja paranee, Luukkonen toteaa.
MiFID II:n myötä tulleella soveltuvuusarvioinnilla varmistetaan, ettei kokemattomalle sijoittajalle myydä liian vaikeita tuotteita. Sijoituspalveluyritykset luovat asiakkailleen profiilit heidän kertomansa taustatiedon perusteella. Myös tuotteet arvioidaan eri ominaisuuksien, kuten tuoton, monimutkaisuuden ja riskin näkökulmista.
”Sijoittajalla ei kuitenkaan ole velvollisuutta kertoa omaisuudestaan tai riskinottohalusta ja -kyvystä”, sanoo Luukkonen.
Dokumentaatiosta pitää tällaisessa tapauksessa käydä ilmi, että sijoittaja on pitänyt tiedot omanaan ja oli halukas sijoittamaan tiettyihin kohteisiin. Silloin sijoitusneuvoja ei saa suositella tuotteita, mutta kylläkin myydä niitä.
Jos sijoittaja valehtelee jostakin syystä esittämällä esimerkiksi kokeneempaa sijoittajaa, vastuu on Luukkosen mukaan sijoittajalla: ”Dokumentit on tallennettava ja säilytettävä määrätyn ajan.”
Sijoittajaa velvoittaa lisäksi reklamaatiovelvollisuus. Kun sijoittaja kokee saaneensa myyntitilanteessa ennen sijoituspäätöksen tekemistä virheellistä tai harhaanjohtavaa tietoa ja huomaa tämän esimerkiksi vuositiedotteesta, hänen pitää tehdä tästä reklamaatio kuukauden sisällä.
”Tällä on haluttu estää pelaaminen ja tämä toimii tuotteen tarjoajan selustana”, sanoo Luukkonen.
Hän pohtii väitöskirjassaan myös sitä, mitä sijoittajan pitää tietää ennen sijoituspäätöksensä tekemistä oman kokemuksensa perusteella ja toisaalta ilman, että hänelle erikseen on kerrottu tuotteen ominaisuuksista.
”Sijoittajan on tiedettävä, että esimerkiksi osakesijoittaminen sisältää aina riskin.”
Pörssisäätiö jakaa apurahoja tutkijoille myös tänä keväänä. Voit hakea apurahaa jos teet väitöskirjatason tai post doc -tutkimusta talousalaan ja etenkin arvopaperimarkkinoihin, arvopaperisäästämiseen, pääomamarkkinoihin, omistajuuteen, talousosaamiseen tai sijoittamiseen liittyen. Lue lisää ja täytä apurahahakemus nettisivuillamme 30.3. mennessä.
Teksti: Riitta Ekholm
Kuva: Tapio Kovero
