Sijoittaja kertoo: Älä seuraa kursseja, vaan yrityksiä
Jokainen yksityissijoittaja lyö joskus päätään seinään ja ensimmäisillä kerroilla sadatellen. Mokista kuitenkin oppii ja voi lohduttautua ajatuksella, että huteja sattuu myös konkarisijoittajille.
Sijoittaja Marja-Leena Haapaselta nousee vieläkin höyryjä korvista, kun hän muistelee yli parinkymmenen vuoden takaista tilannetta. Hän oli pistänyt nykyrahaksi muutettuna 7 000 euroa pankin kahteen rahastoon.
Postiluukusta kolahti siihen aikaan kerran kuussa rahastoraportit, joita hän seurasi tiiviisti ja opetteli tulkitsemaan kurssikäyriä. Ne sojottivat jatkuvasti alaspäin, mutta pankin neuvo oli joka käynnillä: pidä, kyllä ne sieltä nousevat.
”Potti hupeni ja jäljelle jäi euroina pari tuhatta, kun otin ohjat omiin käsiin. Myin rahastot muutaman vuoden jälkeen”, kertoo Haapanen ja on siitä lähtien tehnyt päätöksensä kaupoista itse. Tappiotkin on hänen mielestään silloin helpompi niellä.
Haapanen on opetellut sijoittamista lukemalla, kuuntelemalla ja seuraamalla niin kotimaisia kuin globaaleja sijoitusalan ammattilaisia. Hän ei malta olla mainitsematta sijoittamisen pörssiraamattuna pidettyä, sijoittaja Seppo Saarion Miten sijoitan pörssiosakkeisiin– kirjaa.
”Siitä oppii tunnusluvut, kultaan sijoittamisen ja myös tulppaanimanian tarinan, joka sopii hyvin tähänkin kyber-rahan aikaan”, kertoo Haapanen. Samaan hengenvetoon hän kehottaa valitsemaan tarkkaan, kenen neuvoista ottaa kopin.
Kantapään kautta sijoittajaksi
Ensimmäiset osakkeet Haapanen osti vuonna 1988, kun Sampo listautui pörssiin. Hän löysi vuosikymmenten takaisen tilisiirron osingonmaksusta vuosi sitten muuttokuormaa purkaessaan.
Tuota kauppaa hän pitää osakesijoittamisensa ponnahduslautana.
Varsinainen kipinä syttyi, kun kollega kehotti Haapasta ajattelemaan sijoittamista laajemminkin. Hän suositteli ottamaan selvää Comptelista. Sen Haapanen teki ja oli jonottamassa Aleksanterinkadulla ensin Comptelin ja sittemmin Baswarenkin listautumisantia. Edelleen hän seuraa silmä kovana listautujia, kuten viime aikoina Roviota, Silmäasemaa ja Fondiaa.
Nyt monen mutkan ja kuopan jälkeen Haapanen haluaa hyödyntää kolmenkymmenen vuoden kokemusta innostamalla naisia sijoittamaan osakkeisiin. Tätä varten hän on perustanut Investock-nimisen yrityksen ja Sijoittajanaisten Sparrausboxi -Facebookryhmän, jossa on jo yli 2 500 jäsentä. Suomen 100-vuotispäivän kynnyksellä Haapanen toteutti jo parikymmentä vuotta muhineen ajatuksensa naisten Pörssiklubista, jossa keskustellaan sijoittamisesta.
Palkka, sijoitukset ja raha ylipäänsä ovat olleet asioita, joista ei ole välttämättä puhuttu avoimesti. On tarvittu ja tarvitaan edelleen yhteisöjä, missä näistä voidaan keskustella vapaasti ajatuksia vaihtamalla.
Haapanen jätti päivätyönsä viisi vuotta sitten kyllästyttyään silloisen työantajansa jatkuviin yt-neuvotteluihin, jotka kavensivat myös hänen omaa työnkuvaansa. Tätä päätöstä hän ei ole katunut hetkeäkään. Nyt hän kiertää luennoimassa ristiin rastiin ympäri Suomea ja kertoo omaan tarinaansa nojaten, miksi jokaisen naisen kannattaa hoitaa raha-asiansa itse.
”Avioero tai puolison kuolema saattavat olla kova pala myös raha-asioissa, jos niitä ei ole aikaisemmin itse hoitanut”, sanoo Haapanen, joka erottuaan ymmärsi yksinhuoltajana vastuunsa myös taloudestaan.
Markkinoiden seuraaminen taukoaa vain mökillä
Haapanen kertoo seuraavansa markkinoita intohimoisesti. Joskus hän jopa kiirehtii kotiin vain päästäkseen päivittämään viimeisimmät kurssit. Mökillä Haapanen elää lähes warrenbuffetmaisesti eli jättää markkinat omaan arvoonsa muutamaksi viikoksi.
”No, saatan puhelimesta kyllä vähän seurailla uutisia ja kursseja”, myöntää Haapanen.
Liika uutisseuranta tekee silloin tällöin tepposensa myös kokeneemmallekin sijoittajalle. Kun uutinen levisi, että Pohjois-Korea ampui Etelä-Korean laivoja, hän mietti Wärtsilän paikallista laivanrakennusta ja myi puolet yhtiön osakkeista.
”Mitään ei tapahtunutkaan, mutta onneksi puolet Wärtsilän potista oli jäljellä”, sanoo Haapanen eikä jää murehtimaan mönkään menneitä osakekauppoja.
Intohimona konepajat
Omassa salkussaan Haapasella on kahdentoista globaalisti eri toimialoilla toimivan kotimaisen yrityksen osakkeita. Konepajoja hän sanoo rakastavansa: ”On ollut tai on Konetta, Wärtsilää, ABB:tä, Metsoa, Valmetia ja Konecranesia.”
Nykyisen arvo-osakepohjaisen salkun kanssa hän sanoo menevänsä rauhallisin mielin hautaan saakka. Jos yhtiö on huono osingonmaksaja, se on saanut lähtöpassit.
Metsäyhtiöistä Haapanen on aina luottanut UPM:ään, vaikka osalta usko yhtiön kykyihin on mennyt useaan kertaan.
”Kun luin aikanaan lehdestä pienen uutisen Lappeenrantaan tulevasta biovoimalasta, lamput syttyivät”, sanoo Haapanen ja muistuttaa, että metsäyhtiöt ovat taas kerran nousseet jaloilleen.
Osakesijoittaminen kannattaa hänen mielestään, koska se kasvattaa omaisuuden lisäksi älykkyyttä. Sitä on tutkittu myös tieteellisesti.
Hän kehottaa seuraamaan yrityksiä eikä niinkään kursseja. Kun Haapanen näkee liukuportaita tai hissejä Koneen logo kyljessä, hän ajattelee olevansa niiden omistaja.
”Velkaantuneisuutta, tilauskantaa, osingonmaksukykyä, hallituksen kokoonpanoa ja kassavirtaa kannattaa pitää silmällä, kun on poimimassa osakkeita salkkuun”, hän sanoo.
Teksti: Riitta Ekholm
Kuva: Gerlitek
Haluatko saada sijoittajien tarinat ja muut sisältömme ensimmäisten joukossa sähköpostiisi? Tilaa uutiskirje.
