Kaikki osingoista: Eri osinkopolitiikat, osingoista päättäminen ja osingonjakoon vaikuttavat asiat
Yksi kevään yhtiökokousten odotetuimmista päätöksistä on osingonjakopäätös. Kuinka esitys valmistellaan ja voiko yhtiökokous päättää esityksestä poikkeavalla tavalla? Entä minkälaisia osinkopolitiikkoja kotimaisilla pörssiyhtiöillä on?
Yksityissijoittajat arvostavat osinkotuottoa. Pörssisäätiön ja Osakesäästäjien teettämän Sijoittajabarometrin (lokakuu 2021) mukaan osinkotuotto on yksityissijoittajille tärkein yksittäinen sijoituskriteeri.
Osinkotuottoa arvostetaan, koska useamman vuoden ajalla jatkuva hyvä osinkotuotto kertoo monen mielestä, että yhtiö tekee tulosta ja että johto arvostaa omistajia. Käänne osinkotuotossa voi myös olla sijoittajille merkittävä symboli suuntaan tai toiseen. Tavoitteena ei kuitenkaan ole yksittäisenä vuotena osinkotuoton maksimoiminen.
Helsingin pörssissä viime vuosina merkittävä osa tuotosta on muodostunut nimenomaan osingoista. Erityisesti pankit ja muut finanssisektorin yritykset ovat perinteisesti jakaneet runsaita osinkoja. Useat pörssiyhtiöt viestivät ilahduttavan selkeästi, mikä niiden osinkopolitiikka on. Yhä useampi yhtiö on asettanut tavoitteekseen kasvattaa osinkoa pitkäaikaisesti.
Neljä erilaista osinkopolitiikkaa
Useimmat pörssiyhtiöt kertovat avoimesti, mikä niiden osinkopolitiikka on. Näin sijoittaja tietää jo etukäteen, onko pyrkimyksenä jakaa osinkoja ja jos on, minkälaista osingonjakoa tavoitellaan. Osinkopolitiikat voidaan jakaa karkeasti neljään eri ryhmään.
Osinkopolitiikka 1: osinkoa ei jaeta
Ensimmäinen ryhmä ovat yhtiöt, jotka selkeästi viestivät, että niiden tavoite ei ole jakaa osinkoa. Tähän ryhmään kuuluu esimerkiksi Spinnova, joka kertoo suoraan keskittyvänsä tulevina vuosina rahoittamaan liiketoimintansa kasvua ja kehitystä. Yhtiö ei odota jakavansa osinkoja lyhyellä tai keskipitkällä aikavälillä.
Osinkopolitiikka 2: osinkoa pyritään jakamaan vuosittain x prosenttia tilikauden voitosta
Toinen ryhmä ovat yhtiöt, jotka lupaavat jakaa vuosittain konkreettisen prosenttiosuuden tuloksestaan. Kyseessä on osakkeenomistajan kannalta läpinäkyvä linjaus, jonka perusteella osinkosumma on helppo laskea, kunhan yhtiön tulos tiedetään.
Suomessa on perinteisesti arvostettu sitä, että yhtiö jakaa selkeän osuuden tuloksestaan vuosittain osakkeenomistajille. Esimerkiksi Aktia kertoo, että yhtiön aikomuksena on jakaa osakkeenomistajilleen noin 60 prosenttia tilikauden voitosta.
Osinkopolitiikka 3: osinkoa pyritään pitkäaikaisesti kasvattamaan
Kolmantena ryhmänä ovat yhtiöt, jotka tavoittelevat vuosittain pitkäaikaisesti nousevaa osinkoa. Tyypillisesti erityisesti Yhdysvalloissa on arvostettu vähitellen kasvavaa osinkoa. Esimerkiksi Neste kertoo, että yhtiön tavoitteena on maksaa kilpailukykyistä ja ajan myötä kasvavaa osinkoa.
Pitkäaikaisesti osinkoaan kasvattavia yhtiöitä kutsutaan osinkoaristokraateiksi.
Pitkäaikaisesti osinkoaan kasvattavia yhtiöitä kutsutaan osinkoaristokraateiksi. Osingon kasvua arvostetaan, mutta ilman numeroita esitetty tavoite jää sijoittajan kannalta melko epämääräiseksi.
Osinkopolitiikka 4: osinkoa pyritään kasvattamaan ja lisäksi kerrotaan tavoiteltu konkreettinen osingonjakosuhde
Neljäs ryhmä on yhdistelmä kahdesta edellisestä. Esimerkiksi Orion kertoo pyrkivänsä kasvattamaan osakekohtaista osinkoa vuosittain ja ylläpitämään 50–100 prosentin osingonjakosuhdetta.
Tässä ryhmässä yhtiö viestii tavoitellun osinkopolitiikan sekä pitkän että vuosittaisen tavoitteen osalta. Käytäntö näyttäisi olevan yleistymässä Suomessa, jota voi pitää sijoittajan kannalta hyvänä uutisena.
Näin osingoista päätetään
Yhtiön hallitus valmistelee yhtiökokoukselle osingonjakoesityksen. Hallitus pohjaa esityksen lähtökohtaisesti mahdolliseen osinkopolitiikkaan, jos sellainen on linjattuna. Lisäksi huomioidaan yhtiön maksukyky – osinkoja ei saa jakaa, jos se tekisi yhtiöstä maksukyvyttömän.
Yhtiökokous käsittelee ensin edellisen tilikauden tuloksen ja sen jälkeen päättää mitä mahdolliselle tämän tai aiempien tilikausien voitoille tehdään. Tarkastellaan seuraavaksi, kuinka osingoista päätetään kahdessa eri tapauksessa, ensin jos on tehty tappiota ja sitten jos on tehty voittoa.
1. Edellisellä tilikaudella on tehty tappiota
Tyypillisesti jos yhtiön osinkopolitiikka on sidottu kyseisen tilikauden tulokseen, ei osinkoa tappiollisen tilikauden jälkeen jaeta. Mikäli yhtiökokouksessa omistajat päättävät enemmistöpäätöksellä, ettei osinkoa jaeta, ei vähemmistöllä ole oikeus sitä tappiollisen tilikauden jälkeen myöskään vaatia.
Osinkoa voidaan kuitenkin jakaa, vaikka edellisenä tilikautena tulos olisi ollut tappiollinen, mikäli yhtiöllä on jaettavissa vapaata omaa pääomaa. Jos osinkopolitiikassa korostuu pitkäaikainen osingon kasvattaminen, yhtiö saattaa pyrkiä jatkamaan tasaista osingonjakoa heikommasta tilikaudesta huolimatta. Tällöin ajatuksena on pidemmällä aikajaksolla tasoittaa osinkovirta tulosvaihteluista riippumatta. On selvää, että tämä edellyttää yhtiöltä myös voitollisia tilikausia.
2. Edellisellä tilikaudella on tehty voittoa
Voitollisen tilikauden jälkeen useat yhtiöt jakavat osinkoa. Siihen kuinka paljon osinkoa jaetaan, vaikuttaa tyypillisesti tilikauden tulos ja osinkopolitiikka.
JOs hallitus esittää voitollisen tilikauden jälkeen, ettei osinkoa jaeta, voi yhtiökokous päättää toisin.
Osa yhtiöistä on kuitenkin osinkopolitiikassaan linjannut, ettei osinkoa jaeta. Usein osakkeenomistajat ovat tästä tietoisia ja hyväksyvät yhtiökokouksessa, ettei osinkoa jaeta. Mikäli hallitus esittää voitollisen tilikauden jälkeen, ettei osinkoa jaeta, voi yhtiökokous silti päättää asiasta toisin.
Vaikka yhtiökokouksen enemmistö päättäisi, ettei osinkoa jaeta, on yhtiön osakkeista kymmenen prosenttia omistavilla osakkeenomistajilla yhtiökokouksessa mahdollisuus vaatia maksettavaksi vähemmistöosinkoa. Tällöin osinkona jaetaan vähintään puolet tilikauden voitosta, josta vähennetään yhtiöjärjestyksen mukaan jakamatta jätettävät määrät. Kuitenkin niin, että jaettava osinko on korkeintaan kahdeksan prosenttia yhtiön omasta pääomasta.
Varojen käyttäminen: osingot, investoinnit ja suhde velkaantumiseen
Yhtiö voi käyttää varoja osingonmaksuun tai investointeihin. Yleensä varoja käytetään kumpaankin. Osinkopolitiikka usein linjaa suhteen, missä varoja jaetaan. Mikäli tuottavia investointeja ei ole näköpiirissä, tulisi yhtiön jakaa ylimääräiset varat osinkoina omistajille.
Lisäksi on huomioitava yhtiön maksukyky ja velkaantumisaste. On tavallista ja tavoiteltavaa, että yhtiöllä on käytössään sekä omaa että vierasta pääomaa. Tavoitteena ei siis ole maksaa kaikkea velkaa pois. Yhtiön on kuitenkin seurattava velkaantumisastettaan, sillä liian korkea velkaantuminen voi heikentää yhtiön luottoluokitusta ja lisätä lainakustannuksia.
Yhtiö voi käyttää varoja osingonmaksuun tai investointeihin. Yleensä varoja käytetään kumpaankin. Osinkopolitiikka usein linjaa suhteen, missä varoja jaetaan. Mikäli tuottavia investointeja ei ole näköpiirissä, tulisi yhtiön jakaa ylimääräiset varat osinkoina omistajille.
Lisäksi on huomioitava yhtiön maksukyky ja velkaantumisaste. On tavallista ja tavoiteltavaa, että yhtiöllä on käytössään sekä omaa että vierasta pääomaa. Tavoitteena ei siis ole maksaa kaikkea velkaa pois. Yhtiön on kuitenkin seurattava velkaantumisastettaan, sillä liian korkea velkaantuminen voi heikentää yhtiön luottoluokitusta ja lisätä lainakustannuksia. Järkevä osingonjakosuhde riippuu osaltaan siis myös velkaantumisasteesta.
Tavoitteena tulee olla yhtiön omistaja-arvon kasvattaminen kaikkien osakkeenomistajien näkökulmasta.
Kyky tarkastella ja valmistella hyvissä ajoin osingonjakoa, investointeja ja velkaantumisastetta on osa johdon osaamista. Näiden asioiden ei tulisi tulla yhtiön johdolle yllätyksenä. Tavoitteena tulee olla yhtiön omistaja-arvon kasvattaminen kaikkien yhtiön osakkeenomistajien näkökulmasta.
Kirjoittajat
