Tampereen Seudun Osuuspankin varatoimitusjohtaja Jani Vilpponen, miten osakkeita lahjoitetaan käytännössä?

– Helpointa on, jos lahjoitettavat osakkeet ovat antajan, esimerkiksi isovanhemman, arvo-osuustilillä. Silloin ne voidaan lahjoittaa pankissa tehtävällä virallisella notariaattilahjakirjalla, ja huolehtia osakkeiden siirrosta ja muista käytännön toimenpiteistä vasta merkkipäivän jälkeen, Vilpponen kertoo.

– Lahjakirjaan kirjataan lahjan antaja ja saaja, ja lahjoitettava omaisuus. Siihen voidaan myös merkitä, onko lahja ennakkoperintöä vai ei, sekä onko lahjansaajan puolisolla lahjaan avio-oikeus vai ei.

Jos viimeisten kolmen vuoden aikana saatujen lahjoitusten yhteismäärä jää alle 4000 euroon, lahja on veroton. Veroton yläraja on lahjoittajakohtainen, joten isovanhemmat voivat yhdessä lahjoittaa verovapaasti arvoltaan kaksinkertaisen määrän osakkeita. Saajan pitää kuitenkin muistaa tehdä kolmen kuukauden sisällä lahjaveroilmoitus, vaikka lahjasta ei menisikään lahjaveroa.

– Lahjaverotuksessa vahvistettu osakkeiden arvo osoittaa osakkeita aikanaan myytäessä niiden hankintahinnan, joka siis voidaan vähentää myyntihinnasta. Lahjoittaja ei myöskään joudu maksamaan lahjoitushetkellä veroa, vaikka hän olisi hankkinut lahjoitettavat osakkeet aikoinaan lahjoitushetken arvoa edullisemmin.

Arvo-osuustilistä se alkaa

Osakkeen saajalla pitää olla arvo-osuustili. Ja jos antajalla ei sellaista ole, se pitää perustaa saajalle ennen lahjoitusta. Jos saaja on alaikäinen, hänen edunvalvojansa – eli yleensä vanhemmat – menevät pankkiin avaamaan arvo-osuustilin. Paikalla pitää olla kumpikin vanhemmista tai toisen vanhemman on annettava toiselle valtakirja. Täysi-ikäinen saaja avaa tietenkin tilinsä itse.

– Arvo-osuustilin lisäksi samaan pankkiin pitää perustaa myös normaali pankkitili – eli vastatili – osinkoja ja myyntituloja varten. Teknisesti on helpointa, jos sekä antajan että saajan tilit ovat samassa pankissa.

Lahjoitettavat osakkeet voidaan arvo-osuustilin perustamisen jälkeen joko siirtää lahjoittajan arvo-osuustililtä tai lahjoittaja voi tehdä pankissa lahjan saajan hyväksi ostotoimeksiannon haluamistaan osakkeista. Toimeksiantoon merkitään lahjan saajan arvo-osuustili, ja veloitettavaksi tiliksi maksajan tili.

– Lahjaksi antaisin itse esimerkiksi suurehkoja suomalaisia pörssiyhtiöitä, joiden osakkeet ovat likvidejä ja joiden kehitystä on helppo seurata, Vilpponen suosittelee.

– Sijoitusta voi hajauttaa lahjoittamalla seuraavalla kerralla jonkin muun yhtiön osakkeita. Yksi tapa lahjoittaa, ja samalla hajauttaa sijoitus, on antaa lapselle tai nuorelle rahasto-osuuksia. Siihen riittää vain pelkkä lahjakirja ja lahjaveroilmoitus, eikä arvo-osuustilejä tarvita.

Teksti: Jussi-Pekka Aukia
Kuva: Marjaana Malkamäki

Huhtikuussa 2013 Helsingin pörssin ylläpitämälle First North – markkinapaikalle listautunut Taaleritehdas on vuonna 2007 perustettu sijoitusyhtiö, joka keskittyy yksityishenkilöiden kokonaisvaltaiseen yksityispankkiiripalveluun ja instituutioasiakkaiden omaisuudenhoitoon. Taaleritehdas on kasvanut nopeasti merkittäväksi toimijaksi Suomen varainhoitomarkkinoilla. Taaleritehtaalla on noin 2 100 asiakasta, ja hallinnoitava asiakasvarallisuus oli noin 2,4 miljardia euroa 31.12.2012. Taaleritehtaan liiketoiminta jakaantuu kahteen pääasialliseen liiketoimintayksikköön: varainhoitopalveluihin ja pääomarahastoihin.

Aloititte toimintanne vuonna 2007, kun kilpailu varainhoitomarkkinoilla oli jo valmiiksi kovaa. Siitä huolimatta pystyitte kasvattamaan liikevaihtoanne vuosien 2007–2012 aikana keskimäärin 60 prosenttia vuodessa.
Nyt teillä on jo yli 2 000 asiakasta, joiden minimivarallisuus on 500 000 euroa. Varainhoitomarkkinoilla kasvumahdollisuudet ovat pienentyneet ja kilpailu on entisestään kiristynyt. Miten eroatte kilpailijoidenne toiminnasta, toimitusjohtaja Juhani Elomaa?

Me Taaleritehtaalla ymmärrämme varainhoidon perinteistä paljon laajemmin. Yrityksemme yhdistää yksityistä pääomaa, ideoita ja yrittäjyyttä kokonaan uudella tavalla. Sijoitusyhtiönä tarjoamme sijoituspalveluja ja lisäksi sijoitamme sekä itse että yhdessä asiakkaidemme kanssa sijoituskohteisiin, joissa tavoittelemme hyvää tuottoa ja kasvun mahdollisuuksia.
Missionamme Taaleritehtaalla on edistää suomalaisten pääomamarkkinoiden toimintaa yhdessä asiakkaidemme kanssa. Haluamme mahdollistaa varakkaiden ja vaurastuvien suomalaisten aktiivisen osallistumisen pääomamarkkinoiden kehittämiseen ja tehdä omistajuudesta arvon ja ylpeyden aiheen.

Keräsitte listautumisannissa pääomaa noin 15 miljoonaa euroa. Miten aiotte hyödyntää sen?

Olemme liiketoimintamme kolmannen ison hypyn edessä. Ensimmäinen oli yrityksen perustaminen ja sen kannattavaksi saaminen kaikkine startup-vaiheen iloineen ja suruineen. Toisessa vaiheessa olemme rakentaneet jatkuvan kasvun edellytyksiä ja vahvistaneet asemaamme oman tiemme kulkijana varainhoitoalalla. Nyt otamme askelia vaiheeseen, jossa missiomme edistää suomalaista pääomamarkkinatoimintaa.
Annista tulleilla rahoilla kiihdytetään Taaleritehtaan kasvua eli rahoitetaan seuraava hyppymme varainhoitoyhtiöstä sijoitusyhtiöksi. Varoilla tulemme vahvistamaan emoyhtiön tasetta, investoimaan varainhoidon kasvuun, kuten toiminnan skaalautuvuuteen, kansainvälistymiseen ja uusiin asiakassegmentteihin, rahoittamaan uutta Lainaamo- nimistä rahoitusyhtiötämme sekä pääomittamaan sijoitusyhtiötä toiminnan käynnistyessä.

Olette perustamassa nyt myös rahoitusyhtiötä. Mitä suunnitelmia teillä on sen varalle?

Lainaamo on suomalainen rahoitusyhtiö, jonka tuotteina ovat kuluttajille suunnatut lainat ja jatkossa myös yritysrahoituksen tuotteet.
Lainaamo aloittaa toimintansa kuluttajille suunnatuilla vakuudettomalla kulutusluotolla, jota myönnetään 15 000 euroon saakka. Luoton hakeminen ja myöntäminen tapahtuu lainaamo.fi -verkkopalvelussa, joka avataan kesäkuussa 2013.
Pääomamarkkinoiden muutostilanteet avaavat mielenkiintoisia liiketoiminta- ja tuotteistusmahdollisuuksia uusille toimijoille ja toimintatavoille. Näitä mahdollisuuksia tarkkailemme avoimin silmin. Jatkossa tarkoituksena on tarjota lainaa pk-yrityksille, joiden perinteinen pankkilainarahoitus on voimakkaasti tyrehtymässä.

Miksi valitsitte ensimmäiseksi ulkomaan toimistoksenne juuri Istanbulin?

Turkissa on valtava potentiaali. Maa on yksi maailman nopeimmin kasvavasti talouksista ja väestöllä on jo merkittävää varallisuutta ja sijoitustarpeita. Kehittyneiden varainhoitopalveluiden saatavuus on kuitenkin vielä rajallista.
Käytännössä varainhoitomarkkinoita hallitsevat tällä hetkellä isot pankit ja asiakkaan näkökulmasta vaihtoehdot ovat vähissä. Taaleritehdas on yksi ensimmäisistä ulkomaisista toimiluvan saaneista toimijoista. Turkin puolesta puhui myös Taaleritehtaan vahva osaaminen ja kokemus alueella. Henkilöstössämme on todellisia Turkki-asiantuntijoita, kuten salkunhoitajat Ari Metso ja Ismail Erdem. Meillä on myös hyvät suhteet maan elinkeinoelämään. Ismailin lisäksi Turkin toimistossamme työskentelee kuusi varainhoitolan huippuammattilaista.
Näemme Istanbulin tulevaisuudessa yhtenä maailman finanssikeskuksista New Yorkin, Lontoon ja Frankfurtin rinnalla. Turkki on portti Euroopan ja Aasian välillä, ja potentiaalia varainhoitopalveluille on erityisesti rikkaissa öljyntuottajamaissa. Turkin tytäryhtiö on meille merkittävä panostus ja oven avaus Taaleritehtaan asteittaiseen kansainvälistymiseen.

Miten näette toimialanne kehittyvän lähivuosina?

Emme odota varainhoitomarkkinoiden itsessään kasvavan. Ala on hyvin altis osake- ja korkomarkkinoiden kehitykselle. Kasvava kilpailu, sääntelyn lisääntyminen ja verotuksen kiristyminen tulevat vaikuttamaan heikentävästi alan tuloskehitykseen ja kannattavuuteen.
Yritysten on joko sopeuduttava heikon kasvun ympäristöön tehostamalla toimintaansa tai hakemalla synergioita yhdistymisillä toisten toimijoiden kanssa. Odotamme kuitenkin Taaleritehtaan osalta merkittävää liikevaihdon kasvua vuodesta 2014 eteenpäin rahoitusliiketoiminnan ja pääomarahastoliiketoiminnan kautta. Odotamme myös varainhoitoliiketoiminnan olevan osaltamme edelleen kannattavaa. Uskomme erilaisen lähestymisemme varainhoitoon kantavan myös tulevaisuudessa.

Mikä on osingonjakopolitiikkanne?

Tavoitteenamme on, että Taaleritehdas jakaa osakkeenomistajille sellaiset voittovarat, jotka voidaan jakaa huomioon ottaen tulevat investointitarpeet. Vuosittain pyritään nämä seikat huomioon ottaen jakamaan noin puolet tilikauden tuloksesta. Voitonjako ei kuitenkaan saa vaarantaa yhtiön maksukykyä.

Taaleritehdas Oyj (kaupankäyntitunnus: TAALB)
Toimiala: Rahoitus
Toimitusjohtaja: Juhani Elomaa
Listautui First North Finland -markkinapaikalle: 24.4.2013 (B-osake)
www.taaleritehdas.fi

Katso aiemmat kuukauden pörssiyhtiöt:

Maalis- / huhtikuu 2013: Ponsse Oyj
Helmikuu 2013: Basware Oyj
Tammikuu 2013: Biotie Therapies Oyj
Joulukuu 2012: YIT Oyj
Marraskuu 2012: Siili Solutions Oyj
Lokakuu 2012: Rapala VMC Oyj
Syyskuu 2012: Sotkamo Silver AB
Heinäkuu 2012: Solteq Oyj

Rinnakkaislistautuminen Helsinkiin helpottaa kotitalouksien sijoittamista yhtiöön. Endominesin kultakaivos sijaitsee Itä-Suomessa Pampalossa. Suomalaisten yksityissijoittajien tavoitteleminen on täällä toimivalle kaivokselle järkevää. Kansa kun yleensä suhtautuu omiin yhtiöihinsä suopeammin kuin puhtaasti ulkomaisiin. Näin voidaan ehkä alentaa poliittista riskiäkin. Lisäksi suomalaisilla kotitalouksilla on pääomaa, jolla voi osallistua mahdollisiin tuleviin anteihin.

KTM, TkT Marika af  Enehjelmin työura käynnistyi 1990-lopussa yrityksiä analysoivana konsulttina BCG:llä, mistä hän siirtyi saksalaisen yksityissijoittajan palvelukseen ja myöhemmin pääomasijoittajaksi. Yhtiö, jossa hän työskenteli, hankki vähemmistöosuuksia pienistä pörssinoteeratuista yrityksistä.

– Toimimme pitkällä 5-10 vuoden tähtäimellä, ja vaikka emme pyrkineet määräävään asemaan, halusimme aktiivisesti vaikuttaa näiden yritysten kehittämiseen, af Enehjelm kuvaa.

– Hallituspaikoilla tai ilman, vaikutimme ennen kaikkea hyvillä ideoillamme. Jos on jotain sanottavaa, muut kyllä kuuntelevat.

Yrityksen toiminta oli euroopanlaajuista, ja af Enehjelm kiersi tekemässä yritysanalyysejä Suomea myöten. Myöhemmin vastaava työ jatkui pörssinoteeraamattomiin yrityksiin sijoittavassa pääomasijoitusyhtiössä. Kymmenen vuotta kestäneen kansainvälisen sijoitusuransa aikana hän ehti työskennellä Frankfurtin ohella myös Lontoossa ja analysoida perusteellisesti satoja yrityksiä.

– Teimme yrityksistä perusteellisia strategia- ja kilpailuanalyysejä, ja opin, että sijoittamisosaaminen ei ole mikään musta laatikko, johon vaaditaan jotain erityistä vainua ja nenää. Opin rakastamaan strategiatyötä ja liiketoimintasuunnitelmien tutkimista.

Konsultista yrittäjäksi

Lapsen syntymä 2,5 vuotta sitten sai af Enehjelmin palaamaan kotimaahan ja ryhtymään yrittäjäksi. Hän kertoo pyrkivänsä etabloitumaan bisnesenkelinä sijoittamalla osan sijoittajavuosinaan kartuttamastaan omaisuudesta listaamattomiin startup-yrityksiin.

–Tämä on todella erilaista aikaisempaan sijoittamiseeni verrattuna, sillä näistä yrityksistä ei ole käytettävissä kunnollisia numeroita eikä kehittynyttä liiketoimintamallia. Tämä on ennen kaikkea liikeideoiden ja ihmisten arviointia, sanoo af Enehjelm.

Hän on sijoittanut tähän mennessä kolmeen yritykseen, joista kahdesta hän on jo irtautunut.

– Toinen oli suomalais-ruotsalainen syöpälääkehanke ja toinen kavereiden filmirahoitusfirma. Syöpälääke epäonnistui, mutta filmihanke meni oikein hyvin. Viime vuonna sijoitin myös entisten nokialaisten 7 Signal -yritykseen, joka toimii Yhdysvalloissa ja tuottaa WLAN-verkkojen laadunvalvontajärjestelmää.

af Enehjelm on reilussa kahdessa vuodessa tutustunut satoihin yrityksiin. Hänen mielestään tarvitaan vähintään yksi työviikko aikaa, ennen kuin pystyy sanomaan yhtään mitään jostain yrityksestä.

– Tällaisia yrityksiä olen tutkinut ehkä 20 kappaletta. Pitchaustilaisuudet ovat tutustumiseen liian ohuita, sillä yritysten edustajilla on niissä vain muutama minuutti aikaa esitellä kalvojaan. Suomalaisten bisnesenkelien fiban.org-sivuilla pyörivä deal flow on jo hieman syvällisempi kanava, af Enehjelm arvioi.

Yritysten syvälliseen läpikäymiseen tarvitaankin sitten af Enehjelmin mukaan todella paljon enemmän aikaa. Hän sanoo harkitsevansa kunnolla, ennen kuin alkaa keskustella lähemmin yrityksen kanssa.

– Olen oppinut jo luovuttamaan ajoissa, jos yritys ei kiinnosta, sillä en haluaisi tuhlata heidänkään aikaansa.

Mikä saa sijoittaja-ammattilaisen sitten kiinnostumaan ja katsomaan tarkemmin?

– Kiinnostava liikeidea: tämmöistä tarvitaan ja sellaista ei vielä ole. Laskemat ovat näissä firmoissa aika epävarmoja, kunhan heillä on jokin haarukka ja käsitys markkinoista, kulurakenteesta, tiimistä sekä teknologiansa tai ideansa suojattavuudesta.

Vastarannan kiiskenä osakemarkkinoilla

af Enehjelm haluaa kasvattaa listaamattomien yritysten osuuden 15 prosenttiin kokonaisvarallisuudestaan. Loppu on pitkäaikaisia osakeinvestointeja, rahasto-osuuksia Euroopan ulkopuolella sekä turvallisempia kiinteistöjä.

– Osakkeiden tuottoon verrattuna startupien tuotto-odotukseni eivät vähäisestä kokemuksesta johtuen ole kovin korkealla, af Enehjelm kuvaa sijoittaja filosofiaansa.

– Osakesäästäminen olisi minun kokemuksellani varmasti järkevämpää, mutta bisnesenkelitoiminta on mielestäni tärkeää ja haluan osaltani olla rakentamassa Suomeen uutta arvoa ja liiketoimintaa. Ja kunhan kokemusta kertyy, startupeista pitäisi saada huomattavasti parempaa tuottoa, sanoo af Enehjelm.

Sijoittajana af Enehjelm on noudattanut Warren Buffetmaista ajattelua ja etsinyt ‘hyviä aliarvostettuja yrityksiä’. Jotta saisi hyvää halvalla, pitää usein uida vastavirtaan.

– Sijoittajan on hyvä olla vastarannan kiiski ja hänen pitää nähdä sellaista, mitä muut eivät näe. Ja se on minusta helpointa kasvavissa, juuri kasvunsa alussa olevissa firmoissa.

Hyvä esimerkki tällaisesta helmestä on ruotsalainen mobiililaitteiden kryptausohjelmia tuottanut Protect Data, joka on ollut af Enehjelmin tähänastisista paras sijoitus. Yritys rahoitti ohjelmistopuoltaan konsulttibisneksellä, jota se alkoi ajaa alas, kun ohjelmistot alkoivat vetää maailmalla.

– Tunnusluvut tietysti näyttivät juuri sillä hetkellä huonoilta, mutta kun katsoi tarkemmin, ohjelmistopuoli kasvoi jo räjähdysmäisesti. Kilpailijat ostivat osakkeeni aikanaan pois kymmenkertaisella hinnalla, af Enehjlem muistelee.

– Huonoin sijoitukseni on Nokia, jota ostin seitsemällä eurolla, sillä ajattelin, että hinta ei voi mennä siitä enää alas. Toki teknokuplan aikoihin tuli myös ostettua joitakin ihan pöhköjä juttuja, mutta siitähän sitä oppi. Eivät ne olleet isoja rahoja.

Yrityksen laadun mittareita ovat af Enehjelmille pääoman tuottoaste ja kasvu. Myös se on tärkeää, että liiketoiminta perustuu pysyvään kilpailuetuun. Ja kyllä isommallakin yrityksellä voi saada hänen mielestään merkittäviä sijoitustuottoja.

– Ostin pari vuotta sitten Koneen osakkeita noin 38 eurolla. Nyt ne maksavat yli 60 euroa. Kannattaa pitää seurantalistaa hyvistä yrityksistä, ja ostaa kun niiden osakkeet ovat edullisimmillaan. Ei laadukas yritys muutu laaduttomaksi muutaman lyhyen aikavälin ongelman tai heikomman suhdanteen takia.

Teksti: Jussi-Pekka Aukia
Kuva: Juuso Noronkoski

Kyse on varsin isosta ilmiöstä, sillä esimerkiksi vuonna 2010 maan noin 10 000 klubissa sijoittamisen saloihin perehtyi 120 000 henkilöä, joilla oli klubiensa kautta yhteensä noin puolen miljardin euron sijoitusomaisuus. Keskivertoklubissa on 10–12 jäsentä, joilla on noin 5000–6000 euron klubivarallisuus henkeä kohti. Jäsenen keskimääräinen kuukausisijoitus on 65 euroa.

Klubi on jäsentensä keskinäinen sijoitusrahasto, johon jäsenet sijoittavat alkupääoman ja kuukausittaisen summan. Ne ovat yleensä yhtä suuret kaikille, jolloin myös tuotot ja tappiot jaetaan kaikkien kesken tasan. Varat sijoitetaan osakkeisiin, joita klubi voi ostaa ja myydä verovapaasti kymmenen vuoden ajan, kunhan varat pidetään klubin rahastossa. Vuotuiset tuotot, kuten osingot, jaetaan klubilaisten kesken ja verotetaan normaalisti vuosittain.

Ranskan osakesäästäjien ja sijoittajaklubien liiton puheenjohtaja Aldo Sicurani kertoo, että kullakin klubilla voi olla omat toiminnalliset käytäntönsä. Verotuksellisten reunaehtojen ja mallisääntöjen takia ne kuitenkin toimivat isoissa asioissa samalla tavoin.

– Klubin jäsenet päättävät säännöllisissä kokouksissaan, millaisia periaatteita klubi noudattaa sijoituksissaan ja millaisia osto- ja myyntivaltuuksia klubin presidentille ja taloudenhoitajalle annetaan, sanoo Sicurani.

He voivat esimerkiksi sopia, että ostetaan L’Orealin osakkeita, jos niitä saa alle 120 eurolla. Klubit tähtäävät pitkäaikaissäästämiseen, mutta jos markkinoilla tapahtuisi nopeata reagointia vaativia muutoksia, klubilaiset voivat pitää asiasta nopean netti- tai puhelinpalaverin.

Oppia leikkiomaisuudella

Sicurani muistuttaa, että klubeissa nimenomaan opiskellaan pörssisäästämisen perusteita ja käytäntöä. Säädösten takia – vuotuisen sijoituksen enimmäismäärä on 5 500 euroa – niissä ei harjoitella todellisilla omaisuuserillä. Toki hyvin menestyneen klubin omaisuus voi kasvaa kymmenessä vuodessa jo varsin mittavaksi.

– Vähän yli puolet jäsenistä on eläkeläisiä, joita pörssisijoittamisen mekanismit ovat aina kiinnostaneet, mutta joilla ei ole ollut aikaa perehtyä aiheeseen kunnolla. Monet ovat sijoittaneet rahastoihin ja joillakin on jo entuudestaan oma portfolio, Sicurani kuvaa.

– Sijoittajaklubi on samalla myös sosiaalista toimintaa. Ryhmässä käydyt keskustelut ja ryhmän tuki lisäävät osaamista ja itseluottamusta, jota esimerkiksi internetin keskustelualueet eivät anna. Ilman klubejaan niiden jäsenet tuntisivat itsensä aika yksinäisiksi.

Klubit uskaltautuvat usein tekemään sijoituksia, joita jäsenet eivät yksinään tekisi. Sicurani arvioi, että klubit pärjäävät yleensä hieman paremmin kuin osakemarkkinat keskimäärin. Silti niissäkin sorrutaan samankaltaisiin virheisiin kuin mitä sijoittajat tekevät yksinään – varsinkin jos jotkin osakkeet tuottavat poikkeuksellisen hyvin. Silloin niihin aletaan suhtautua todellisina sijoituksina eikä koulutusportfolion tavoin.

– Klubilaisetkin jäävät esimerkiksi usein pitämään kiinni osakkeistaan sen sijaan, että pyrkisivät ammattimaisesti realisoimaan voittonsa tai tappionsa.

Sijoittajan oppi-isänä

Ensimmäiset sijoittajaklubit perustettiin Yhdysvalloissa 1940-luvulla ja niiden kansallinen yhteiselin 1950-luvun alussa. Ranskaan idea rantautui 1960- ja 1970-lukujen vaihteessa. Ranskalaisklubien jäsenmäärä kasvoi ensin voimakkaasti ja oli suurimmillaan 1990-luvuille tultaessa. Vanhenemisen ja ehkä myös pankkikriisien myötä jäsenistö on kuitenkin hiljalleen alkanut kutistua, vaikka juuri nyt sijoitusoppeja tarvittaisiin enemmän kuin koskaan aikaisemmin.

– Vielä 30 vuotta sitten pankeilla oli henkilökuntaa, jotka osasivat ja halusivat antaa sijoittajille neuvoja. Tänä päivänä pankit eivät enää tue yksityissijoittajia, vaan ne pyrkivät tyrkyttämään näille omia sijoitustuotteitaan, Sicurani pahoittelee.

– Eikä nykyisen henkilöstön osaaminen siihen riittäisikään. Uudet työntekijät eivät enää edes tiedä, miten ostotoimeksianto tehdään. Ihan perusosaaminen puuttuu.

Jäsenmäärää rajoittaa osaltaan se, että klubien elinikä on Ranskan verolakien takia maksimissaan kymmenen vuotta. Sen jälkeen klubi pitää purkaa ja verottaa normaaliin tapaan, jolloin myyntitulosta vähennetään tehtyjen sijoitusten määrä. Sicurani tuntee toisaalta porukoita, jotka perustavat yhä uudelleen uuden klubin, kun edellinen on purettu.

Sisään ja ulos

Klubista voi jättäytyä pois niin, että muut klubilaiset joko ostavat poisjäävän jäsenen osuuden tai jäsenen omistusosuutta vastaava määrä klubin sijoituksia menee myyntiin. Vastaavasti klubiin voi tulla mukaan myöhemmin kuin muut lunastamalla toisilta oma osuus potista.

–  Lähtevä klubilainen saa senhetkisen osuutensa arvon eli hän lähtiessään realisoi voittonsa tai tappionsa. Ennenaikaiselle lähdölle on lisäksi määrätty kahden prosentin sakkomaksu, jolla korvataan muille klubilaisille aiheutettua ylimääräistä vaivaa, Sicurani selittää.

Tällaisia tilanteita tulee eteen ennen kaikkea työpaikkojen porukoissa, joista ihmisiä poistuu ja tulee mukaan työntekijöiden vaihtumisten ja eläköitymisen takia. Koska kyse on ihmisistä, klubeissa saattaa tulla eteen myös riitatilanteita. Esimerkiksi klubin puheenjohtaja ja pari aktiivijäsentä saattavat dominoida asiantuntemuksellaan, eivätkä muut saa suunvuoroa. Vaikka klubi voi näin toimien sijoittaa varojaan hyvinkin onnistuneesti, siinä ei ole mitään mieltä, sillä toiminnan tarkoitus on, että kaikki oppivat.

Teksti: Jussi-Pekka Aukia

Kuva: Heli Sorjonen

– Luotan siihen, että syksyllä aritmetiikka ratkaisee, sanoo Pörssisäätiön hallituksen puheenjohtaja Eira Palin-Lehtinen.  Hän viittaa budjettiriiheen, jossa hän toivoo hallituksen vielä korjaavan osinkoverotusta.

Hänen järkeilynsä menee suunnilleen näin: Suomi tarvitsee työpaikkoja ja kasvua, pk-yritykset kasvulleen rahoittajia ja suomalaiset sijoittajat uusia sijoituskohteita. Näiden tarpeiden kohtaamista ei pidä verotuksen keinoin vaikeuttaa. Viisaampaa olisi kannustaa suomalaisia sijoittamaan ja pk-yrityksiä listautumaan. 

Tässäkin kannattaisi ottaa huomioon dynaamiset vaikutukset, Palin-Lehtinen muistuttaa.

Jos Helsingin pörssi näivettyy, pahimmassa pulassa ovat juuri kasvuhaluiset pk-yritykset. Niillä ei ole asiaa kansainvälisille pääomamarkkinoille. Sen vuoksi pörssin rinnalle tarvittaisiin myös toimivat joukkolainamarkkinat. Niiden synnyttäminen on ainakin parikymmentä vuotta vanha ikuisuusprojekti.

Tällä kertaa ne syntyvät, koska niiden on pakko syntyä. Pankkirahoitus ei ole enää itsestään selvä vaihtoehto, sanoo Palin-Lehtinen.

Hän on pääomamarkkinoiden konkari.  Viimeksi hän vastasi Nordean varatoimitusjohtajana pankin säästämiseen ja varainhoitoon liittyvästä liiketoiminnasta. Vuodesta 2008 lähtien hän on ollut hallitusammattilainen. Pörssisäätiön lisäksi hän istuu muun muassa Elisan, Sammon ja Jalkapallo-säätiön hallituksissa.

Meteliä on pidetty myös piensijoittajien osinkoverotuksen kiristymisestä ensi vuonna. Käytännössä muutoksen merkitys olisi kuitenkin useimmille piensijoittajille mitätön. Jos esimerkiksi 10 000 euron osakesalkulle saa viiden prosentin osinkotuoton, osinkoja kertyy vuodessa 500 euroa. Mikäli veroaste nousee 21 prosentista, 25,5 prosenttiin, eivätkä osinkotulot kasva, verot nousevat noin 22 euroa.

Jos suuruusluokka on tämä, kannattaako piensijoittajan osinkoverotuksen kiristymisestä kiivailla?

– Tässä symbolinen merkitys on euroja tärkeämpi. On tärkeä kannustaa suomalaisia säästämään ja miettimään vaihtoehtoja pankkitalletuksille. Fiskaalinen menetys jäisi noin 50 miljoonaan euroon, vaikka alle tuhannen euron osingot olisivat kokonaan verovapaita, Palin-Lehtinen vastaa.

Varainhoidon hohto himmenee

Ensimmäinen veronkorotus iskee sijoittajiin jo toukokuun alussa, kun varainhoidosta perittäviin palkkioihin aletaan lisätä arvonlisävero.  Sen maksumiehiä ovat yksilöllistä varainhoitopalvelua käyttävät yksityissijoittajat, koska he eivät voi yritysten tavoin vähentää arvonlisäveroa omassa verotuksessaan. 

Varainhoitobisnes on jo valmiiksi hieman huonossa hapessa. On Palin-Lehtisen mukaan selvää, ettei kasvua ole, kun taloudellinen aktiviteetti on vaimeaa.

Hän uskoo, että nykyisessä tilanteessa pärjäävät parhaiten ne sijoituspalveluyritykset, joilla on omaisuudenhoidon rinnalla muuta liiketoimintaa. Vahvojen joukkoon hän laskee myös omistajayrittäjävetoiset sijoituspalveluyritykset. Jos velkaa ei ole, ne voivat painaa kulunsa minimiin ja jäädä odottelemaan markkinatilanteen paranemista. Niin ne tekivät 90-luvullakin.

Uutta on kuitenkin sääntelyn voimakas kasvu, mikä rasittaa erityisesti pieniä yrityksiä ja puskee kannattavan toiminnan alarajaa ylöspäin. Tämä näkyy jo markkinoilla. Osa pienistä sijoituspalveluyrityksistä on jo pannut pillit pussiin, osa hakee kasvua yritysjärjestelyillä.

Esimerkiksi eQ osti viime vuoden lopulla IceCapitalin varaintobisneksen.  First North -listan tulokas Taaleritehdas puolestaan harppoo kokonaan uusille alueille niin innokkaasti, että heikkohermoisempaa hirvittää. Viimeksi tulivat mukaan rahoitusyhtiö- ja joukkorahoitustoiminta sekä turkkilaiset varainhoitomarkkinat. Strategiansa on miettinyt uusiksi myös Eufex Pankki. Se ilmoitti äskettäin lopettavansa pankkitoiminnan ja keskittyvänsä siihen, mistä aikanaan aloitti eli varainhoitoon ja rahastojen välitykseen.

– Markkinoilla pärjäävät vain todella isot ja todella innovatiiviset. On aika selvää kumpaan joukkoon meidän kannattaa pyrkiä, perustelee Eufexin sijoitusjohtaja Anders Ekholm.

Entä sijoituspalveluyritysten oma riskinotto? Voisiko se horjuttaa niiden taloutta?

– En usko, että isoja tappioita paljastuu. Tämä johtuu siitä, että sijoituspalveluyrityksillä ei yleensä enää ole isoja omia positioita, sanoo Palin-Lehtinen.

Varoituksen sanan hän silti sanoo: Joitakin merkillisiä tuote- ja muita virityksiä olen markkinoilla nähnyt. Tämä on pienen huolen paikka.

Teksti: Helena Ranta-aho

Kuva: Miika Kainu

Ponsse Oyj on metsäkoneiden myyntiin, tuotantoon, huoltoon ja teknologiaan erikoistunut yritys, jonka toimintaa ohjaa aito kiinnostus asiakasta ja tämän liiketoimintaa kohtaan. Yhtiö kehittää ja valmistaa kestävän kehityksen mukaisia, innovatiivisia puunkorjuuratkaisuja asiakastarpeiden mukaisesti.

Metsäkoneyrittäjä Einari Vidgrén perusti yhtiön vuonna 1970, ja yhtiö on koko historiansa ajan ollut tavaralajimenetelmään perustuvien puunkorjuuratkaisujen edelläkävijä. Ponssen kotipaikka on Suomessa Vieremällä. Ponsse Oyj työllistää 1 000 henkilöä ja toimii kansainvälisesti 40 eri maassa.

Vuoden 2012 markkinatilanne oli haastava ja metsäkoneiden myynti laski maailmanlaajuisesti 30 prosenttia. Ponsse kuitenkin menestyi hyvin tuotevalikoiman ja asiakastarpeita vastaava huoltopalveluiden vuoksi. Miten uudistitte tuotevalikoimaamme viime vuonna ja miten pystyitte erottautumaan kilpailijoistanne, toimitusjohtaja Juho Nummela?

Palveluverkosto on Ponssen ydintoimintaa, ja erityisesti huoltopalvelu erottaa meidät kilpailijoistamme. Viime kädessä asian ratkaisee henkilökunta, joka kantaa vastuun asiakkaidemme ongelmien nopeasta ratkaisusta. Palvelun laatu pysyy korkeana, koska koulutamme henkilöstöä jatkuvasti.

Emme myöskään voi tinkiä varaosiemme toimitusvarmuudesta tai saatavuudesta, minkä vuoksi panostamme paikallisiin varaosavarastoihin. Merkittävimmät huollon investoinnit vuonna 2012 olivat Iisalmen logistiikkakeskuksen, Jyväskylän huoltopalvelukeskuksen sekä Venäjän Pitkärannan huolto- ja koulutuskeskuksen rakentamisen aloittaminen.

Jatkuvan uudistumisemme yksi osa-alue on tuotteistomme uudistuminen ja tuotteidemme jatkuva parantaminen. Tämä näkyy muun muassa siinä, että tuotekehityksen osuus liikevaihdosta on kolmen prosenttia. Päivittäin noin 85 henkilöä on kehittämässä tavaralajimenetelmään perustuvaa metsäkoneteknologiaa.

Painopisteet ovat viime vuosina olleet muun muassa tieto- ja ohjausjärjestelmien kehittäminen, ergonomian parantaminen ja ympäristöystävällinen moottoriteknologian käyttöönotto. Tuotemallistossa tämä näkyy uudistuksina, joista suurimmat ovat viime vuonna olleet PONSSE Comfort -käyttöliittymä, 3B-moottoriteknologia ja PONSSE Opti6 -tietokonesukupolvi. Ponsse suunnittelee ja valmistaa kaiken tietojärjestelmäelektroniikan edelleenkin itse.

Vahvana tukijalkana ovat myös rahoituskriisin myllerryksessä suunnitellut 8-pyöräiset harvesterit.  Metsäkonemarkkinoiden muutos 8-pyöräisiä koneita suosivaan suuntaan on voimistunut entisestään.

Vaikeat korjuuolosuhteet jyrkissä rinteissä ja pehmeissä maastoissa, tiukkenevat vaatimukset korjuujälkien jatkuvasta parantamisesta sekä ergonomiaan liittyvät tuoteominaisuudet ovat selkeästi vaikuttaneet 8-pyöräisten harvestereiden ja 10-pyöräisten kuormatraktoreiden kysyntään.

Miten liikevaihtonne jakautuu eri markkina-alueilla, ja miten kuvaisitte näiltä osin vuotta 2012?

Suurimpana markkina-alueena on Pohjois-Eurooppa, johon kuuluvat Suomi, Ruotsi, Norja ja Baltian maat. Tämä kattaa noin 52 prosenttia liikevaihdosta, Venäjä ja Aasia 17 prosenttia, Pohjois- ja Etelä Amerikka 14 prosenttia ja Keski-Eurooppa 17 prosenttia.

Yleisestä hiljaisesta markkinatilanteesta huolimatta Ponsse kykeni voittamaan markkinaosuuksia niin Venäjällä, Ruotsissa kuin Suomessakin. Markkinaosuus kotimaassa oli vuonna 2012 noin 50 prosenttia ja olimme selvä markkinajohtaja.

Niin ikään Venäjän konemyynti oli erityisen hyvää loppuvuotta kohden ja suurin osa toimituksista loppuvuonna kohdistuikin Venäjälle muiden markkinoiden hiljentyessä. Pohjois-Amerikassa aktiviteetti on myös noussut hyvää vauhtia ja pientalorakentamisen virkistyminen on näkynyt selvästi. Erityisen ilahduttavaa oli markkinaosuutemme kasvu Ruotsissa markkinoiden yleisestä hiljenemisestä huolimatta.

Nykyisin vielä noin puolet teollisesta puunkorjuusta on manuaalista ja tavaralajimenetelmän osuus maailmalla korjattavasta puumäärästä on vasta 20 prosenttia. Olette maailman toiseksi suurin tavaralajimenetelmän metsäkonevalmistaja. Mitkä ovat suurimmat kilpailijanne ja miten uskotte markkinoiden kehittyvän jatkossa?

Suurimmat kilpailijamme ovat John Deere ja Komatsu. John Deeren metsäkonetehdas sijaitsee Joensuussa ja Komatsun Uumajassa. Maailman markkinat jakautuvat pitkälti näiden kolmen suuren valmistajan kesken ja lisäksi on lukuisa määrä pienempiä toimijoita monilla markkinoilla.

Teollisen puun korjuusta edelleen korjataan mekanisoidusti vasta  puolet. Tästä mekanisoidusta osuudesta noin 60 prosenttia on kokopuumenetelmän mukaisia metsäkonesovelluksia ja loput 40 prosenttia tavaralajimenetelmän metsäkoneita, joita Ponsse valmistaa.

Muutos nykyaikaiseen ja ympäristöystävälliseen tavaralajimenetelmään on hidasta, mutta puunkorjuuta mekanisoidaan jatkuvasti ja samalla myös kokorunkomenetelmää vaihdetaan tavaralajimenetelmäksi.

Markkinat ovat siis pitkällä aikavälillä tässä mielessä kasvava. Samalla siihen vaikuttaa kuitenkin metsäteollisuuden muutos ja nopeasti kasvavat istutusmetsät kasvattavat osuuttaan sellun tuotannossa.

Ponsse toimii aktiivisesti myös alueilla, joissa tarvitaan eukalyptuksen korjuuseen soveltuvaa teknologiaa. Omat mahdollisuutensa tuo myös bioenergian lisääntyvä käyttö ilmastonmuutoksen torjunnassa. Korjuuteknologian kehittäminen myös tällä osa-alueella on aktiivista.

Investointinne etenivät suunnitellusti vuonna 2012 ja tämän vuoden panostukset kilpailukykynne parantamiseksi tulevat olemaan historianne suurimpia. Millaisia investointeja aiotte tehdä?

Investoimme toimintamme kehittämiseen voimakkaasti ja vuoden 2012 investoinnit olivat historiamme korkeimmat. Investoimme sekä tehtaaseen, että huoltopalvelujen kehittämiseen. Merkittävimmät huollon investoinnit olivat Iisalmen logistiikkakeskuksen, Jyväskylän huoltopalvelukeskuksen sekä Venäjän Pitkärannan huolto- ja koulutuskeskuksen rakentamisen aloittaminen.

Vuonna 2012 suurin tuotannollinen muutos oli ohjaamorunkojen valmistuksen aloittaminen uudelleen Vieremän tehtaamme osavalmistuksessa. Nyt valmistamme jälleen kaikki PONSSE-metsäkoneen runkorakenteet – etu- ja takarungot, puomistot, harvesteripään rungot ja ohjaamon rungot – omalla tehtaallamme Vieremällä.

Tehtaan toimintojen pitäminen pitkälti omissa käsissämme on strateginen päätös. Investoimme jatkuvasti tuotantomme kehittämiseen ja uskomme, että hyödymme valtavasti tuotekehityksen, tuotannon ja hankintojen läheisestä integraatiosta. Kysymys on myös osaamisen pitämisestä omissa käsissä ja nopeuden varmistamisesta myös tuotekehitystoiminnoissa. Samalla kehitämme toimittajaverkostoamme voimakkaasti, jotta pitkälti Suomessa oleva verkosto pysyy kilpailukykyisenä.

Viimeaikojen suurimpana muutoksena on ollut investointien kohdistaminen enenevässä määrin huoltopalveluihin.

Yhtiökokouksenne päätti, että vuodelta 2012 maksettaisiin osinko 0,25 euroa (2011: 0,47 euroa). Mikä on osingonjakopolitiikkanne?

Yhtiö noudattaa osingonjakopolitiikkaa, jossa osinkoa jaetaan yhtiön pitkäaikaisen tuloskehityksen ja pääomavaatimusten mukaisesti.

Ponsse Oyj
Kaupankäyntitunnus: PON1V
Toimiala: Teollisuustuotteet ja -palvelut
Toimitusjohtaja:  Juho Nummela
Listautumisvuosi: 1995
www.ponsse.com

Ponsse Oyj:n varsinainen yhtiökokous pidettiin 16.4.2013 ja ensimmäisen vuosineljänneksen 2013 tulos julkistetaan 23.4.2013.

Katso aiemmat kuukauden pörssiyhtiöt:

Helmikuu 2013: Basware Oyj
Tammikuu 2013: Biotie Therapies Oyj
Joulukuu 2012: YIT Oyj
Marraskuu 2012: Siili Solutions Oyj
Lokakuu 2012: Rapala VMC Oyj
Syyskuu 2012: Sotkamo Silver AB
Heinäkuu 2012: Solteq Oyj

Osingon veroaste olisi jatkossa näin ollen 25,5 prosenttia 40 000 euroon saakka, kun se tällä hetkellä on 21 prosenttia 50 000 euroon. Koska osinkojen verotus kiristyy, moni pörssiyhtiö luultavasti harkitsee lisäosingon maksamista ensi syksynä.

Yksi tapa haarukoida potentiaalisia lisäosingonmaksajia on tarkastella jakokelpoisten varojen määrää yhtiön tilinpäätöksessä. Kaikkiaan suomalaisten pörssiyhtiöiden jakokelpoinen oma pääoma oli vuodenvaihteessa noin 44 miljardia euroa. Tänä keväänä suomalaiset pörssiyhtiöt jakavat osinkoja ja pääoman palautuksia 5,4 miljardia euroa. Luvut eväti sisällä Nordeaa ja TeliaSoneraa.

Nykyinen 5,4 miljardin voitonjako on vain 12 prosenttia voitonjakokelpoisista varoista. Huomattava osa jakokelpoisista varoista on kuitenkin sitoutunut yhtiöiden liiketoimintaan, joten todellinen lisäosinkojen jakovara on vain murto-osa jakokelpoisesta pääomasta.

Katse tuloskehitykseen ja kassavirtaan

Todennäköisiä lisäosingonmaksajia voi etsiä myös arvioimalla tämän vuoden tuloskehitystä, velkaisuutta ja sitä, onko yhtiö historiassa maksanut lisäosinkoja. Factsetin konsensusennusteiden perusteella tuloksen arvioidaan paranevan tänä vuonna Rautaruukilla, Neste Oililla, Koneella, UPM-Kymmenellä, Wärtsilällä, Amer Sportsilla, Keskolla, Nokian Renkailla ja Ahlstromilla. Yhdelläkään näistä ei ole velkaongelmaa.

Kassavirran ennustettavuus muutaman vuoden aikajänteellä on yhden vuoden tulosennustettakin parempi lisäosingon mittari. Vakaimpaan tulosmarginaaliin, joka kuvaa myös kassavirran vakautta, ovat viimeisen neljän vuoden aikana yltäneet Elisa, Wärtsilä, Kone, Tieto, Orion, Sanoma, Metso, Fortum, Olvi, Keskisuomalainen ja Huhtamäki.

Sanoma tuskin maksaa lisäosinkoa, koska yhtiön varsinainen osinko säilyi toimialahaasteista huolimatta suurena. Keskisuomalainen on perinteisesti maksanut syksyisin lisäosingon, mutta yhtiön osinkointoa voi latistaa tuore Lehti-Yhtymän yritysosto, jonka velaton arvo nousee 40 miljoonaan euroon.

Edellisistä Elisa, Wärtsilä, Kone, Orion ja Metso ovat palkinneet omistajiaan viime vuosina lisäosingoilla. Tiedon, Olvin ja Huhtamäen osinkokehitys on ollut vakaan nousujohteista. Syksyn lisäosingot tulevat paljastamaan, kuinka yhtiöt kohtelevat piensijoittajaa.

Osinkotuottoa vai osingon kasvua

Osinkosijoittajan ikuisuuskysymys on, kannattaako sijoittaa osingon kasvattajiin vai korkean osinkotuoton papereihin. Jos osinkotuotto eli osingon suhde kurssiin on korkea, kyse on tyypillisesti hitaan kasvun lypsylehmäyhtiöstä.

Lypsylehmä jakaa ison osan tuloksestaan ulos ja toisaalta sen osake arvostetaan kasvuyhtiötä alemmas. Nämä kaksi tekijää nostavat osinkotuoton korkeuksiin. Tällaisia ovat Elisa ja TeliaSonera, finanssikonserni Aktia, turkisvälittäjä Saga Furs sekä Fortum. Samaan sarjaan kiilaavat kevään osingoilla myös UPM-Kymmene, Aspo ja Citycon.

Matalalle arvostetuilla korkean osinkotuoton yhtiöillä on se hyvä puoli, että niille riittää tulevina vuosina nykyisentasoinen osinko ollakseen hyviä sijoituksia. Toisin sanoen niiden ei välttämättä tarvitse kasvattaa tulostaan.

Pitkän aikavälin parhaat osakehelmet eivät sijoitu osinkotuottovertailun kärkeen. Pitkän aikavälin osakehelmet – esimerkkeinä Wärtsilä, Kone, Olvi, Nokian Renkaat ja Metso – ovat tyypillisiä osingonkasvattajia.

Vaikka nykyinen osinkotuotto ei olisi huima, jo kolmen vuoden päästä saatavalla osingolla ja nykykurssilla laskettava osinkotuotto voi nousta korkeaksi. Osingonkasvun edellytyksenä on tuloksen kasvu.

Mielenkiintoinen osinkolista saadaan, kun katsotaan,  millä yhtiöillä keskimääräinen osakekohtainen osinko on noussut eniten jaksolta 2003-2007 jaksolle 2008-2012. Osingonkasvattajiksi pääsevät Okmetic, Nokian Renkaat, Kone, Basware, Konecranes, Martela, Revenio, QPR, Rapala, Olvi ja Vacon.

Sijoittajan kannattaa mielestäni kerätä salkkuunsa sekä lypsylehmäyhtiöitä että potentiaalisia osingonkasvattajia. Kasvuun sisältyy aina riskejä, mutta kunnon osingonkasvattaja voi moninkertaistaa arvon kärsivällisen sijoittajan salkussa.

Teksti: Henri Elo

Kuva: Miika Kainu